Haukiseuran vapautuslista

Perjantai 19.4.2013 - Nipa

Suomen Haukiseuran yksi tärkeimpiä tavoitteita on säilyttää Suomen suurhaukikanta vahvana myös tuleville vuosille ja sukupolville. Hauki on erinomainen ruokakala, mutta pöytään kannattaa valita mieluummin pienempiä haukia ja säästää suurhauet uusien vahvojen suurhaukisukupolvien tuottajiksi. Tieto suurkalojen olemassaolosta lisää myös vesistön arvostusta virkistyskohteena.

Suomen Haukiseura on ylläpitänyt vuodesta 2002 lähtien listaa niistä hauenkalastajista, jotka ovat laskeneet takaisin suuren, vähintään seitsemän kilon painoisen ja/tai metrin mittaisen hauen.

Yhdentoista vapautuslistavuoden aikana 635 suomalaista hauenkalastajaa on ilmoittanut vähintään yhden suurhauen vapautuslistalle. Vaikka kultakin kalastajalta on listalle hyväksytty vuosittain vain yksi ilmoitus, kokonaiskappalemäärä kipuaa yli 1 250:n.

Lue lisää tuoreesta artikkelistamme.

Internet-sivujen uusimisen ja jäsenistössä tapahtuneiden muutosten vuoksi vapautuslistan päivitykset ovat olleet rutkasti myöhässä ja osa ilmoituksista on ollut pitkään kateissa. Osa kuvista on edelleen kadoksissa, mikä on erittäin valitettavaa.

Vuoden 2012 vapautuslista on nyt kuitenkin päivitetty ajan tasalle siltä osin kuin ilmoitukset on pystytty pelastamaan. Mikäli huomaat, että oma ilmoituksesi puuttuu listalta tai lähettämäsi kuva ei ole tullut perille, pyydämme ystävällisesti tekemään uuden ilmoituksen tällä lomakkeella. Lomakkeeseen ei valitettavasti voi liittää kuvaa suoraan, vaan se lähetetään erikseen uuteen sähköpostiosoitteeseemme info@suomenhaukiseura.com.

Pahoittelemme tunarointiamme ja lupaamme hoitaa tästä keväästä alkaen asiat paremmin. Pyrimme palauttamaan myös vanhat vapautuslistat sivuille tämän vuoden aikana. Jos olet jo vuoden 2013 aikana ehtinyt saada ja vapauttaa suurhauen, teehän ilmoitus lomakkeellamme. Huomaathan, että tästä vuodesta alkaen julkaisemme vain kuvalliset ilmoitukset.

Meanwhile in Finland

Perjantai 12.4.2013 - Niko Satto

Kukapa meistä ei olisi katsonut The World in Flames -sketsiä pilkallisesti ruotsalaisia naurahdellen. Sillä aikaa kun Antti Rokka laski itärintamalla kuulaa neuvostojen läpi, Olle ja Calle lätkyttivät länsinaapurissa pingistä.

Uhanalaisista lohikaloista kuumana käytävää keskustelua kun seuraa, ei voi välttyä Meanwhile in Finland -fiiliksiltä. Jos olisin ruotsalainen sketsiviihteen käsikirjoittaja, saattaisin tehdä tarinan, jossa ruotsalainen urheilukalastaja onkii ison kalayksilön, käsittelee sitä tyylikkäästi ja laskee varoen takaisin. Meanwhile in Finland Jorma Erä ampuu pystykorvalla viidentoista kilon kutuhauen hengiltä, käyttää sen Massikan lavalla Tarmo-lähikaupassa punnittavana ja lopuksi roikottaa sitä silmistä tunkion kulmalla rouvan ikuistaessa tätä suurta urheilujuhlaa kinofilmille paikallislehden kalakisaan edelleen lähettäväksi.

Vuonna 1967 Göte Borgström kirjoitti Nyt Nappaan pääkirjoituksessa, että "kalamme on tähän saakka arvostettu tavanomaisesti ainoastaan lihanarvon mukaan, joka on muutama kruunu kilolta. Kalojen todellinen arvo elävinä urheilukalastuskohteina – virkistysarvo – on kuitenkin huimaavasti korkeampi ja tulisi tämä ottaa huomioon keskusteluissa…". Meanwhile in Finland olemme 46 vuotta myöhemmin tilanteessa, jossa maatalousministeri ei ole kuullutkaan mistään virkistysarvosta.

Niin, ei kai kellään itseään tärkeämmällä ja tosiluterilaisesti työntekoon suhtautuvalla olisikaan aikaa virkistyä. Ensin työ, sitten työ.

Tiedän, kuulostan Miika Nousiaisen vadelmavenepakolaiselta, eikä siinä edes kaikki! Puolalaisen Wędkarski Świat -lehden päätoimittaja Jacek Kolendowicz kehui viime vuonna päättäneensä, etteivät kuolleet kalat kelpaa enää heidän lehtensä kilpailuihin tai gallerioihin. Toistan. Puolalainen kalastuslehti kelpuuttaa listoilleen VAIN vapautetut kalat. Meanwhile… noh, olkoon.

Väitetään, että kalastuskulttuurin muutos vie aikaa parisen sukupolvea. Viime viikkojen kirjoitukset ja kommentit ovat kuitenkin osoittaneet, että maatalousministeri ja maaseudun pää-äänenkannattaja ovat jäämässä ilmeiseen vähemmistöön. Alan varovasti uskoa, että 2010-luvulla Suomi ottaa ainakin puolen sukupolven mittaisen harppauksen kalastuskulttuurin muutoksessa.

Ensimmäisenä jonossa ovat – ihan syystä – uhanalaiset kalalajit. Mutta kun muutos kerran käynnistyy, koko kalastuskulttuuri harpannee samalla reippaan ryydloikan kohti nykyaikaa. Ennemmin tai myöhemmin nekin vonkalekuvat, joissa esiintyy lehtikasassa kieritelty ja kuivaksi käpertynyt hauki yhdessä naapurin Pentin, mattotelineen ja Datsunin jäähdytinsäleikön kanssa, ovat historiaa.