Entä millainen on haukiseuralaisen valinta svirvelikseen?

Selvää yhdenmukaisuutta ei haukiseuralaisten välineistöstä löydy, joten kaikenkattavaa välineinventaariota en tähän katsaukseen tee. Selvityksen tarkoituksena on selvittää asioita, mutta nyt selville saatiin ainoastaan sellainen seikka, että jokainen valitsee välineet lähinnä omien mieltymystensä mukaan. Niinpä mitään yhtä oikeaa haukikelaa tai haukivapaa ei ole olemassakaan, vaan vuosien mittaan käsien läpi kulkee jos jonkinsorttista rullaa ja keppiä, joista toiset saavat pysyvän kodin, toiset kulkevat rinnalla pari myötä- ja vastamäkeä, ja yksi välinejoukko käy kääntymässä, eikä jätä juuri edes nimeään muistin kätköihin. Seuraavassa ylimalkainen kurkistus parinkymmenen hauestajan välineistöön.

Kelat

Yleisenä linjana voidaan todeta, että selvästi suurin osa käyttää vain hyrräkeloja, vähemmistönä kärvistelevät hyrrän ja haspelin sekakäyttäjät, ja pelkän haspelin kanssa hauestavat ovat seurassa melko harvinainen ilmestys. Umpikelaa ei kukaan erikseen ilmoittanut käyttävänsä.

Hyrrät

Hyrrämerkeistä Ambassadeur on selvästi ykkönen, mutta myös Shimanisteja löytyy useampia. Daiwaa ja Penniäkin on muutaman haukimiehen välineistöön eksynyt, mutta siltikin niiden osuus seuralaisten kaikkien kelojen määrästä on vain joitain prosentteja. Ambassadeureista käytetyimpiä ovat 5000-kokoiset muutaman laakerin keskiluokkamallit, suosituimpana 5500/5501 C3. Kuitenkin uusista tulokkaista EON on haukannut palan perinteisten Classic-Döörien valta-asemasta, ja se onkin toiseksi suosituin yksittäinen Ambassadeur-malli. Hajaääniä sateli 6000-kokoisista laakerittomista perushorskottimista aina 4000-kokoisiin magneettijarrullisiin laakerivarastoihin ja toisaalta 1600-kokoisiin one-piece –malleihin kuten Mörrumiin. Ja onpa muutama seuralainen viime aikoina innostunut vanhempiin munakeloihinkin, eli Pro-, Gold- ja Black Maxeihin.

Shimanoista ääniä saivat lähinnä Calcutta-mallit aina 50-sarjalaisista 350-sarjalaisiin, 200-sarjalaisten ollessa selvästi suosituimpia. Vasurikelojen osuus kaikista kelamerkeistä on reilu neljännes, eli vaikka vasurikelat ovat viime vuosina yleistyneet, vatkaa suurin osa seuralaisista edelleen oikealla hanskalla.

Vetouistelua harrastavat hinailevat pitkälti samoilla keloilla kuin heittävätkin, mutta paljon uistelevien suosikkikeloja ovat vähän suuremmat kelat, lähinnä Ambassadeur 6000 ja 7000.

Haspelit

Haspeliosastossa äänisaalis levisi jokseenkin tasapuolisesti eri merkkien välille Shimano sai hienoisen kaulan, mutta perässä hiipivät tasaisena rintamana Abun, Daiwan, Damin, Balzerin ja Shakespearen kelat. Kooltaan haspelit ovat usein nk. 2000-luokkaa, mutta pienemmissä vesistöissä käytössä ovat ul- ja 1000-luokan haspelit ja merikalassa taas joltain löytyy 4000-kokoistakin haspelia. Puhtaita haspelihauestajia joukosta löytyy muutama, mutta suurin osa haspelia yleensä käyttävistä nimesi niitä vain yhden, joka kulkee lähinnä satunnaista jigi-, lusikka- ja pikkuvaappukalastusta varten. Joella ja pikkujärvillä kalastaville haspelin käyttö ei sen sijaan ole satunnaista, sillä noissa vesistöissä se on yleensä ainoa järkevä vaihtoehto. Merelle siirryttäessä moni pienvesistöissä kalastavakin tarttuu kuitenkin hyrrään. Jigaajista osa käyttää haspelia ja osa hyrrää, eli siinäkin yhteydessä makuasiat ratkaisevat.

Perhokelat

Perhokeloissa hajontaa oli vielä haspeleitakin enemmän, joskaan käyttäjiäkään ei ole kuin alun toisen käden sormille. System ja STH saivat pari ääntä, muille ääni per merkki. Yhteisempi linja löytyy kelan luokituksesta; 8-9# ja satunnaisesti pykälä suuntaan tai toiseen.

Vavat

Vapojen osalta välineistön kirjavuus vetää vertoja kelacocktailille. Keppiä löytyy kuuden ja kymmenen jalan väliltä ja merkkiä sen seitsemäätoista.

Hyrrävavat

Kelapuolella Abun Ambassadeur eri malleineen oli selvästi suosituin, joskin eri mallien kirjo oli valtava. Sen sijaan vapapuolelta ei samanlaista konsensusta löydy edes merkin osalta. Valikoimaa löytyy aina edullisemman pään komposiitti-Abuista ja Kunnan Queeneista itse rakennettuihin Gatteihin ja tilaustyönä teetettyihin ruotsalaisiin Paluch-vapoihin. Daiwa Vulcan X, De Paul Black Mate ja Shakespeare Pike Specialist -hyrrävapoja löytyy eri mittaisina useilta käyttäjiltä. Myös jo markkinoilta poistunutta Kunnan Queenia kantaa moni mukanaan. Muita merkkejä ja malleja löytyi yhtä ja kahta kappaletta ja niissäkin pituudet vaihtelivat.

Vaikka merkin ja mallin osalta ei selviä suuntaviivoja voi löytääkään, ja käytettävät vapapituudetkin vaihtelevat voimakkaasti, on havaittavissa, että useimmat suosivat jäykähköjä, mutta silti mahdollisimman tunnokkaita haukivapoja. Enemmistön harrastama jäykän vavan kannatus pehmeämpitoimisten kustannuksella näkyy juuri siinä, että Vulcan X on niin suosittu ja vastaavasti varsin arvokkaita Berkley Pulse -vapoja käyttää enää kaksi, vaikka niitä on viime vuosien aikana omistanut useampikin. Moni jäykän vavan ystävä omistaa kuitenkin myös notkeampia vapoja, joita käytetään lämpimämmillä keleillä ja pienemmillä uistimilla. Toki joukossa on niitäkin, jotka uittavat mieluummin pehmeämmällä vavalla, jotta toiminta kalan kanssa olisi mahdollisimman miellyttävää. Tämä jäykän ja pehmeän vavan välinen skitsofrenia tulee hyvin ilmi Vulcan X:ssä, joka on mukava vapa heittää ja uittaa, mutta kalan kanssa toiminta on turhan rajua.

Huomiota ansaitsee myös sellainen seikka, että jerkkivapoja ja siten myös jerkkauksen harrastajia löytyy kourallinen, ja osa jerkkaajista heittääkin kaikkia uistimia 6-7 jalan jerkkivavalla. Jerkkivavoista suosituin merkki on RST. Vaikka joukko seuralaisia hankki kokeilumielessä edullisia Ron Thompson -jerkkivapoja 2002 kesällä, ei yksikään moista enää listannut, eli joko niitä ei vuoden jälkeen enää omisteta tai sitten kokeilu ei vaan päätynyt jerkkausharrastukseksi, eikä vapoja sen vuoksi listata suosikkikepukoiden joukkoon.

Seuralaisten vapakalusto on usein pitkään palvellutta tai sitten hyviä vapoja on hankittu jälkikäteen kauppojen ylijäämävarastoista tai käytettynä kanssakalastajilta, minkä vuoksi katsaus seuralaisten välineisiin ei ole välttämättä kovinkaan yhtenevä tämän hetken tarjonnan kanssa. Varsinaista suositusta hyrrävavoista ei muutenkaan ole syytä antaa, koska vavan valinta on pitkälti makuasia, mutta lueteltakoon tässä muutamia sekä markkinoilla olevia että jo poistuneita hauenkalastukseen soveltuvia perusvapoja eri hintaluokista:

Kunnan Queen, Kunnan Millennium, Daiwa Vulcan X, Shimano Technium, De Paul Black Mate, Shakespeare Pike Specialist, Berkley Pulse, Berkley Lightning Rod ja Shakespeare Patriot.

Haspelivavat

Kuten haspelikelojen kohdalla todettiin, vain muutamat käyttävät haspelia kokopäiväitoimisesti hauelle. Ne, joiden ykkösvalinta kelaksi on haspeli, käyttävät usein vastaavan kaliiberin vapoja kuin hyrrästäjät, eli enimmäkseen 8-9 -jalkaisia. Sen sijaan satunnaiskäyttöön ja joki- tai lampikalaan kuljetetaan pienempää, yleensä 6-7 -jalkaista ja joissain tapauksissa jopa teleskooppia. Merkeistä ainoastaan Daiwa Procaster keräsi useampia ääniä. Haja-ääniä tuli useille muille vavoille, muiden muassa hyrräversiona suosituille Daiwa Vulcan X:lle ja Kunnan Queenille.

Perhovavat

Perhoharrastajien vähyyden vuoksi käytössä olevat vavat varioivat merkin ja mallin puolesta aika paljon. Merkeistä vain G.Loomis sai enemmän kuin yhden äänen. Huokeammista vapamerkeistä käytössä on mm. Visionin ja Ron Thompsonin vapoja. Sen sijaan aika selkeä yhteisymmärrys löytyy vapojen AFTM-luokasta ja pituudesta. Jokseenkin kaikki vavat ovat 8-9 -luokan vapoja ja selvästi yleisin pituus on 9-jalkaa. Muutamissa tapauksissa luokka on pykälän verran suuntaan tai toiseen ja pituus puoli jalkaa yli tai alle yhdeksän.

Siimat

Vaikka kela- ja vapahaitarit olivat onnettoman leveitä, löytyi siimasektorilta yhtäläisyyttä paljon paremmin. Heittovälineissä vain yksi tunnusti käyttävänsä vielä monofiiliä ja hauen vetouistelussakin sitä löytyy yhä harvemmalta kelalta. Isojen, lähinnä 7000-sarjan Ambassadeurien käyttäjät harvemmin puolaavat rulliaan kuidulla, mutta pienemmillä keloilla hinaavat sen sijaan kyllä.

Siimamerkeistä Power Pro on ylivoimaisesti suosituin. Power Prota luonnehdittiin mm. seuraavasti: "Toimii niin hyvin kuin siiman pitääkin - eli huomaamaton, vahva ja toimiva". Perässä hiihtelevät tasaisena rintamana Fireline ja T.U.F Supercast. Muille siimamerkeille jäi ääni kullekin. Tällaisia yhden äänen merkkejä ovat mm. Fusion, Biltema, Hemingway, Whiplash ja Wardbird. Monofiileistä äänen sai Cortland Musky Mono ja Sufix Synergy.

Haukivälineissä käytettävän kuitusiiman paksuus näyttää olevan pääosin 0,20 ja 0,36 välillä. Keveiden välineiden kanssa käytössä ovat myös 0,17 sekä 0,19 ja joissain tapaukissa jopa vieläkin ohuemmat kuidut. Vastaavasti paksummasta päästä löytyy jopa 0,41 Power Prota. Selvästi suurin osa kuitenkin puolaa kelansa 0,25 tai 0,28 mm paksuisella siimalla. Kun mittarina ovat paunat, asettuvat käytettävät lujuudet välille 20 ja 50 lbs. Värinä selvästi suosituinta on keltainen (flame green).

Perhosiimat

Haukiperhosiimoista selväksi ykköseksi nousi Scientific Anglersin uppoava Wet Cel type III tai IV, sikäli kun siimaa vaan on saatavissa. Type III:a on ollut todella vaikea saada kotimaasta, eikä likikään kaikista suuristakaan kalastustarvikeliikkeistä tunnu löytyvän edes type IV:ä. Wet Celin ominaisuuksista selvästi kiitellyintä on sen oikeneminen ja muistittomuus, joka vaivaa useita halpoja siimoja, kuten vaikka Ron Thompson Energyä. Lisäksi Wet Celiä on tarjolla useampia tyyppejä, jolloin kukin löytää juuri haluamallaan nopeudella uppoavaa. Siis jos löytää ylipäänsä koko siimaa.

Haukiperhosiimoista hajaääniä tuli eri merkeille, mutta useimmat näistä muistakin ovat upposiimoja. Vain harva käyttää ampumapääsiimoja hauen perhokalastuksessa.

Perukkeet

Haukiseuralaisen usko näyttää horjuvan aika lailla markkinoilla olevien valmisperukkeiden laatuun ja sopivuuteen, joten lähes jokainen tekeekin perukkeensa itse. Perukemateriaalina käytetään ainakin Fortress Predatoria, Optima Kevlar Steeliä, Cannelle Supratressiä, Berkely Steelonia ja Proleaderia sekä kevyemmissä välineissä Monnia. Lukkoina käytetään yleensä pyöreäpohjaista ja/tai crosslock-tyyppistä lukkoa, joka on merkiltään useimmiten Monni, Sampo, Patriot, Berkley, Abu tai Sövik. Myös nk. Aartolahden lukkoja käyttää muutama. Käyttääpä joku pelkkää uistinrengastakin lukkojen ajoittaisen aukeilun vuoksi.

Haukiseuralaisen suosikkisetti?

Kuten olen aiemmin jo todennut, yhtä ainoaa oikeaa kelaa tai vapaa, saati koko settiä ei ole olemassa. Parhaita ovat ne välineet, jotka itselle parhaiten sopivat. Joskus kyse on tietenkin siitäkin, miten kela tai vapa sopii lompakolle, mutta kuten vapaesimerkissä todettiin Vulcan X:stä ja Pulsesta, ei kalliimpi vapa aina ole automaattisesti parempi tai sopivampi. Vuosien myötä tulee kokeiltua useita välineitä ja silloin tällöin jostain muodostuu suosikki. Tällainen suosikki voi olla teknologian viimeisin älynväläys tai klassinen insinööritaidonnäyte vuosien takaa.

Vaikka tulosten perusteella haukiseuralaisen yleisin kela-vapa -setti on Vulcan X:ään ruuvattu Ambassadeur 5501 C3, ei se suinkaan ole ainoa oikea, eikä välttämättä läheskään paras valinta jokaisen käteen. Etenkään, jos ei halua vasurikelaa. Yhdelle paras vaihtoehto on Paluch Fisheries:in Exclusive höystettynä Shimano Calcutta GTE 200:llä ja toiselle ykkösvalinta voi olla -70-luvun puolivälin naksujarrullinen Ambassadeur 6500 Kunnan Queenin varressa. Ja se kolmas voi olla hän, joka ei huoli hyrrää ensinkään, vaan lähtee vesille Abu Cardinal Pro T3000F -haspelin ja Abu Spectra -vavan kanssa.

Tässä "vertailussa" emme siis jaa viittä tähteä yhdellekään kelalle tai vavalle ja hyvä ostos -leimankin saa heti, kun lupaa välttää kaikkein halvinta roskaa.

Nipa/SHS

2.8.2004