Loppuvuoden houkutukset 2005

Tavanomaisemman syysuistinäänestyksen lisäksi SHS listasi tälle syksylle loppukauden houkutukset. Tarkoitus oli tutkia miten syksyllä grogilasikalastuksessa käytetyt vieheet malleiltaan ja väreiltään suhtautuvat syyskauden yleisvieheisiin. Kärkipäässä Zalt ja Buster vaihtavat paikkoja Nissen ja Bomssan tunkiessa leukalapullisina seuraavaksi. Näiden jälkeen listalta löytyvät Salmon Fatso sekä Pig Jr ja muutama tärppiviehe. Yleisenä havaintona voitaneen kuitenkin pitää sitä, että vesien kylmetessä riittävästi extreme-olosuhdekalastukseksi uistimen profiilin kokoa pienennetään paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Top-5

1. Zalt 14, uppo
2. Buster Jerk
3. Nils Master Invincible 15 cm
4. Bomber 16A
5. Pig Jr suspending
5. Salmo Fatso Floating

Tärppivieheet

- Super Shad Rap
- Zam 14 cm svävande
- Westins Jätte 23 cm

ZALT 14, uppo

INTRO

Uppo-Zalt on ainoa vanhoista, joka listautuu varsinaiseen Top5 -sakkiin. Zaltin säilymistä kärjessä selittää se, että se on vanhoista vaapuista ainoa lähelläkään jerkkejä oleva. Zaltille pystyy melko helposti tekemään uintiliikkeen vavalla tai kelalla. Zaltin tehot ovat suoraan verrannollisia siihen, miten sitä on oppinut uittamaan. Uittotaito taas syntyy kokemuksesta, eikä sitä automaattisesti synny nopeasti, sillä vieheen käyttö ei useimmille aukea heti kättelyssä.

Se, joka jaksaa opetella Zaltin käytön ja osaa kaivaa sen esiin erityisesti "niinä" päivinä, löytää toisinaan itsestään ylivoimaisen saalistajan. Siitä Zaltin maine ja huima suosio. Sekä siitä, että vieheen toiminta saa erityisesti suurhauen kiinnostumaan.

Käyttö

Uppoava Zalt ei liiemmin kaivaudu pinnan alle turpalevynsä avulla; syvyyskäyrien saavuttaminen perustuu pikemminkin vieheen painoon. Painotus taas on suunniteltu niin, että viehe uppoaa hyvin hitaasti. Uppoavuuden tai kelluvuuden hitaus on hyödyllinen ominaisuus kaikille, mutta aivan erityisesti Zaltin kaltaiselle vieheelle.

Zalt on viehe, jossa pysäytystaktiikan hyödyntäminen on viety perinteisiä vaappuja pidemmälle, vähän jerkkien tapaan. Nykimällä sopivasti vieheen saa syöksähtelemään eri tavoin. Maltillisempi nykäys saa sen kääntymään poikittain kalan eteen, voimakkaampi tempaus tekemään saman pidemmän ja pyörähtävämmän liikkeen kautta. Vieheen voi nykäyksen jälkeen jättää hetkeksi paikalleen, tai kääntää sen saman tien jatkamaan matkaansa. Nykäisi kapulaa miten hyvänsä, on olennaista, että viehe jää suurin piirtein paikalleen pysähtyessään.

Zaltin erityispiirteet vaikuttavat siihen, missä syvyydessä vieheellä on kätevin kalastaa. Uppoaminen on kaikesta huolimatta siksi joutuisaa, että alle kahden metrin vesissä onnistuakseen joutuu pitämään aikamoista kiirettä. Se on harvoin eduksi varhaiskevään kylmissä vesissä. Toisessa ääripäässä, eli lähinnä neljää metriä syvemmässä, vieheestä tulee taas tavattoman hidastempoinen käyttää. Kovin monella tuskin riittää hermoja moiseen.

Niinpä uppo-Zalt on parhaimmillaan kahden ja neljän metrin välillä. Tämäkin väli saattaa etenkin tuulella ja vaikealla syönnillä tuottaa tuskaa, ja tehokkaasti hoituakseen vaatia ankkuroitumista. Seisauttamalla vauhdit saa kalastukseen aimo annoksen tarkkuutta lisää.

Viritys

Jos on Bomber hankala virittää koukkukonsteja pidemmälle, on Zalt vielä tuplaten hankalampi. Niinpä enemmistö tyytyy vaihtamaan koukut, nekin lähinnä kalojen paremman kiinnipysymisen toivossa.

Uinnillisten virittelyjen päätarkoitus on yleensä epäsäännöllisyyksien aikaansaaminen. Zaltissa nykimällä aikaansaatu epäsäännöllisyys on lähtöoletus. Niinpä harva on rohjennut lähteä asiaa parantelemaan, ja turpalevymuotoilut ja keittopuuhat ovat jääneet vähemmälle. Yksilöeroja kuitenkin löytyy ja niistä saattaa ahkera virittäjä löytää syyn muovikalikkansa rustaamiseen.

Zaltin ominaisuudet saattavat johtaa myös värien virittelyyn. Esimerkiksi mahan ylikorostamisella saattaa olla

Älä sotke näihin

OPM Voodoo on kalpea kopio, johon on kopioitu kaikki muu paitsi toiminta. Voodoo ei toimi Zaltin bravuurialueella, eli nykäystekniikoilla. Jos jostain syystä omistat (no niin, niitä on saanut halvalla), yritä virittää ne Zaltin kaltaisiksi.
Kelluva Zalt 14 täyttää kaikki uppo-Zaltin erityispiirteet, muttei pyyntisyvyyttä. Matalan veden erikoisviehe, joka on pop silloin kun matalassa tarvitaan zalttimaista tenhoa.
Magnum Zalt on reilusti pikkuveljeään isompi viehe, johon on vaikea saada yhtä hienoa uintia kuin perus-Zaltiin.
Pikku-Zalt on kolme senttiä lyhyempi ja siten onnettoman pieni, joskin parhaimmillaan hyvinkin toimiva haukikalikka. Ei kuitenkaan vedä vertoja veljelleen.
Zam on Zalt-pajan puikula, jolla ei ole muuta yhteistä Zaltin kanssa kuin valmistaja ja värikartta.

Kokeile myös

Zaltin kanssa vertailukelpoisia ovat lähinnä muutamat jerkit. Lisäksi muita Zalt-kokoja kannattaa aika ajoin tarjoilla vaihtoehtoisena houkuttimena.

SHS:n eniten käyttämät syysvärit

Esset

Pumu

11 Tiikeri

Buster Jerk

INTRO

Hitaasti uppoavana, korkean profiilin omaavana ja turpalevyttömänä se oli todellinen, monen hauenkalastajan odottama uutuus pari vuotta sitten. Huhut sen toimivuudesta kalavesillä oli omiaan nostamaan sen kiinnostavuutta. Kun siihen lisätään oikea markkinointi ja laaja värikirjo oli uusi suosikki valmis.

Busterin lanseeraus osui oikeaan kohtaan. Jerkkaus oli juuri lyömässä läpi Suomessa ja Ruotsissa sama oli tapahtunut paria vuotta aiemmin. Kaikki jerkit olivat järjettömän kalliita ja Busterin hintaluokan osuessa normaalivaappujen tasolle oli myyntimenestys valmis. Busteri huuma nousi todella hurjaksi ja jopa sen mainosvideota myytiin innokkaille jerkkauksen aloittelijoille.

Väriskaala Bustereissa on hyvä ja saatavuuskin melko varmaa. Laajan värivalikoiman avulla Busterista löytyy helposti väri erityyppisiin olosuhteisiin. Kun väri ja kalaa miellyttävä, helposti tuotettava uinti on yhdessä paketissa, on suosikin ainekset kasassa. Suurta suosiota kasvattaa myös suuri määrä suuria kaloja. Tosin mihin uskotaan, sitä uitetaan ja sillä saadaan. Buster on varmasti viime vuosien tehokkaimmista suurhaukien heittovieheistä ja ei sitä pienetkään hylkää.

Huonoina puolina Busterissa on peruskoukut jotka ruostuvat, kun ne havaitsevat suolavettä. Kalan sattuessa syöntipäälle on kyljissä normaalia puuvaappua selkeämmät jäljet, joten paikkausmaaliakin saattaa ajoittain joutua käyttämään.

Uitto

Perusvarmana sivulta-sivulle käsialavaappuna Buster on helppo uittaa. Rennolla vavan heilutuksella se saadaan uimaan kauniisti kylkiä heilutellen. Myös kelalla jerkki saadaan uimaan helposti. Epäsäännölisyys on Busterinkin uitossa olennaista.

Viritys

Buster saadaan uimaan syvemällä lisäpainoituksella. Helpoin tapa tähän on lisätä päärynäpaino etukoukun lenkkiin. Uinti muuttuu hieman, mutta jos kala on syvällä ja sinne pitää Buster saada, pitää uintilikkeen muuttuminen hyväksyä.

Peruskoukut kestävät kohtuullisesti yhden kauden. Ne kannattaa vaihtaa laadukkampiin.

Älä sotke näihin

Buster Jerk II pienempi kokoinen ja kevyempi saman pajan pienoismalli, joka ei ainakaan merikalastajia ole vielä sytyttänyt. Muut leveät sivulta-sivulle jerkit, jotka poikkeavat hieman uinniltaan ja kooltaan, mm. Salmo Slider, Ezox.

Kokeile myös

Muita samantyylisen profiilin ja uinnin omaavia jerkkejä mm. Ezox.

SHS:n eniten käyttämät syysvärit

NILS MASTER INVINCIBLE 15 cm (nisse, nilsu, nilkki)

Vakavampaa viritysastetta edustavat turpalevyn murjonta ja painotus. Stoben kommentti kertoo paljon: "Todellisen kylmänveden murha-aseen saa rusikoimalla turpalevyä a´la Mitro sekä painottamalla suspiksi" Mitro-rusikointia on vaikea selittää muuta kuin livenä, mutta mainittakoon, että sillä pyritään laajempaan, epäsäännölliseen uintiin satunnaisia pyörähtelyjä myöten. Sitä voi yrittää matkia teroittamalla ja vääntämällä turpalevyä toiselta laidalta ja alhaalta, ja korjaamalla uinnin sitten takaisin suoraksi nokkalenkistä.

Nils Master ei ole lähtenyt pintakäsittelyjen ihmeelliseen maailmaan maalauskikkoja pidemmälle. Tämä voi antaa innokkaalle virittäjälle aiheen liimailla vaikka hologrammiteippejä pintaan kylkikiiltojen lisäämiseksi.

Älä sotke näihin

Perusnisseä ei kannata sekoittaa samannäköisiin muihin vieheisiin, sillä ominaisuudet saattavat yllättää. Lähinnä sen voi sekoittaa muihin Invincibleihin:

15-senttinen matalakäyntinen voittaa hiljalleen käyttäjiä puolelleen. Kilpailee käyttöalueeltaan enemmän Bomberin kuin perusnissen kanssa.
15-senttinen uppoava lisää niinikään kannatustaan. Monen mielestä varteenotettava vaihtoehto perusnisselle, erityisesti alkukauteen.
15-senttinen erityisen syvälle kaivautuva ei ole vakuuttanut moniakaan.
18-senttinen on aivan eri viehe kuin 15-senttinen. Ui matalammalla, nostetta on enemmän, viritys paljon hankalampaa.
18-senttinen kaivurilapulla on toiminut kylmän veden aikaan kun kala makaa haluttomana pohjalla.

Kokeile myös

Jos kaveri suoltaa Nissellä vieressä, eikä omasta setistä löydy samanlaista, voi pakista koettaa kaivaa esiin samantyyppistä kalustoa. Näitä löytyy yllättävän vähän, eikä ihan samanlaista oikein ollenkaan:

Velho 14cm, ui kuitenkin Nisseä syvemmällä (= uitettava hitaammin nissesyvyyksillä).
Halco Sorcerer 15cm, menee vielä syvemmälle.
Rapala Magnum 14, vain kahdet koukut ja nousee pysäyteltäessä eri tavalla kuin Nisse.

SHS:n eniten käyttämät syysvärit

Väreistä erikoisväri Vapalehti kalasti reilusti eniten ääniä, sen jälkeen paletti hajoaa totaalisesti yhden äänen tuloksiin.

Vapalehti

BOMBER 16A (bomsa, bompsa, bombarderi)

INTRO

Nissen ohella selkein lapullinen loppukauden listautuja. Matalan veden perusvaappu, josta löytyy koko joukko samoja helppokäyttöisiä ominaisuuksia kuin Nils Masterista: kevyt kelattavuus, mukavat lento-ominaisuudet. Solakka silhuetti ja universaali koko takaavat kaikenlaisen kalan kiinnostumisen. Vieheessä on kolmet koukut ja kala pysyy hyvin kiinni (kunhan vaihtaa koukut). Bomsa toimii hyvin virittelemättömänäkin. Suhteellisen raskaalla vieheellä on myös nosteongelmat pieniä kylmiä vesiä varten. Bomber on isältä pojalle kestävä peli, väritystään myöten (helposti hilseileviä kromipinnotteita lukuunottamatta). Sekä kohtuudella hinnoiteltu. Saatavuus on myös loistava, ja kattavampaa värikirjoa tuskin löytyy miltään muulta valmistajalta. Kiiltäväkylkiset silakkavärit muun muassa alan huippua.

Uitto

Bomberkin antaa kalaa ihan peruskonsteilla. Useimmiten tehoja saa kuitenkin lisää osaavalla käsialalla. Osaava tarkoittaa syöntiin sopivaa. Eräs tehokas ärsytyskonsti on voimakas tempoilu, joilla saa varsinkin peilikylkiset Bomberit välähtämään kerran kiellon päälle. Kaikenkaikkiaan Bomberia on helpompi käsialauittaa kuin vaikka Nisseä, sillä vetovastus on pienestä turpalevystä johtuen olematon.

Viritys

Bomberin virittäminen alkaa vaihtamalla koukut. Erilaisilla koukkukombinaatioilla voi yrittää tappaa tai vilkastuttaa uintia, tai koettaa suspittaa pulikkaa.

Muunlainen virittäminen vaatii enemmän mielikuvitusta, sillä nokkalenkki ei ole helposti rusikoitavissa, eikä turpalevy helposti väänneltävissä. Yksi viritystapa on asentaa vähän lisää turpalevyä Bomberin pienehkön levyn päälle. Tällä tavalla uintiin saa lisää eloisuutta. Kannattaa kokeilla vaikka tekemällä levystä ensin ylikokoinen ja sitten veden äärellä uitellen veistellä vähän kerrallaan pois.

Bomberin rakenne on rohkaissut kalamiehiä myös extreme-duudsonmaisiin virittelyihin. "Duudsoneita" on nähty keittämässä vieheitä pehmeiksi ja vääntelemässä vaappuja eri suuntaisille mutkille. Tällä saa taatusti aikaan jotain, mutta jos tuotekehitysbudjetti ei ole aivan kunnossa, kannattaa muistaa, että viehe pyytää oivallisesti peruskunnossaankin. Keittopuuhien riskinä on erityisesti vuotojen aikaansaaminen.

Älä sotke näihin

Bomber 15A on kolme senttiä lyhyempi kesäviehe ja uistelusuosikki pienempisuisille kaloille.
Bomber 17A on pari senttiä pidempi kaksikoukkuinen versio. Raskaampana vaivalloisempi käyttää ja tiputtaa kaloja enemmän.
Biltema-vaappu uppoaa ja ui kankeammin.

Kokeile myös

Bomberille löytyy paljon samalla syvyysalueella samantapaisesti toimivia vaihtoehtoja, lähes suoria kopioitakin. Etunenässä Fladenin Conrad, jolla saa kalaa ihan yhtä hyvin. Sen ostaminen onkin enemmän etiikkakysymys; pitääkö noin suoraa kopiointia hyväksyttävänä vai ei. Muita kapeita peruskäyntisiä matalanveden pyytöjä:
Bagley Bang-o-lure 20cm, mainio peli, jonka pinnoitus hajoaa kuitenkin helposti, eikä viehettä tahdo löytää hyllystä.
Nisse 18cm, Bomsaa tiheämpiuintinen
Rapala Original 18cm, kevyt ja Bomsaa hankalampi heittää
Shallo Mac
Dalton

SHS:n eniten käyttämät syysvärit

LEF2

Savusilakka

Sinipeili

Silakka oranssilla vatsalla

Pig Jr suspending

INTRO

Pigi oli ensimmäisiä Suomeen saapuneita jerkkejä. Alkuhuumassa sen outo ulkomuoto ei juuri ketään houkutellut. Kova hinta verrattuna vaappuihin, antoi kuvan sopivuudesta vain varustelukierteessä olevan kalamiehen pakkiin. Harvat uskalsivat kokeilla. Monet kokeilleista tuomitsivat kapulan toimimattomaksi.

Värit ovat monipuoliset, mutta varsinaiseksi taiteeksi ei näitä puikkoja voi kuitenkaan kehua. Materiaalikin on muovijerkkien vallankumouksen myötä muuttunut puusta muoviksi ja laatu on ajoittain huonoa. Painot vaihtelee ja maalien pysyvyys ei aina parasta. Pigi ei ole joka marketin uistin, joten saatavuuskaan ei ole parhaiden värien osalta aina varmaa.

Laatueroista huolimatta kalat sen kelpuuttavat. Ulkonäkö on kokonaisuudessakin lähempänä rumaa ja rujoa, kuin kaunista käsityötä. Poikkeava ulkonäkö voi tosin olla syy sen suosioon haukien keskuudessa.

Uitto

Kieltämättä Pigi on vaikeauittoinen käsialaviehe, josta syystä monet sen hylkäsivät. Käsialan ollessa hallussa saa Pigin tekemään uskomattoman hienoja ja epäsäännöllisiä sivu- ja pystyliukuja, joita hauet eivät voi vastustaa. Parhaiten uitto onnistuu jäykällä perukkeella, punotulla siimalla ja hitaasti liikkuvasta tai paikallaan olevasta veneestä.

Uitossa ensimmäinen nykäisy ja sitä seuraava liuku lähtee kohti pintaa. Toinen lyönti alas sivulle. Parhaiten Pigi on toiminut nopeilla parillisilla lyönneillä: silloin uistin pitää syvyytensä. Parittomilla lyönneillä saadaan uintiin kuitenkin monipuolisuutta, jolla Pigi erottuu omakseen muista jerkeistä. Ja kaikkihan jo tietävät taukojen tärkeyden uitettaessa uistinta.

Viritys

Pigin alkuperäiset koukut joutuvat hyvin nopeasti vaihtoon. Pienellä ulkopuolisella painotuksella voidaan saada hieman lisäsyvyyttä uintiin, mutta uinnin eloisuus on parempi kevyellä. Paikkausmaalaus joudutaan näin hyvin toimivalle uistimelle ajoittain tekemään.

Älä sotke näihin

Pig Jr Original, saman kokoinen mutta kelluva. Pig Original, tuuman pidempi ja kelluva. Pig Suspending, tuuman pidempi ja siksi raskaampi heittää. Piglet, on perheen pienin ja 5” pituudellaan aivan erilainen uistin.

Muita kielellä tai suulla varustettuja jerkkejä, jotka hieman muistuttavat Pigiä: Llungen Jerko, Aad Dam Dikkop, Fudally tackle Reef Hawg

Kokeile myös

Muita uistimia! Pigi ei aina toimi, mutta se on harvoin.

SHS:n eniten käyttämät syysvärit

Firetiger

Blue Gill

Bloody Sucker

Orangebelly Perch

Fatso floating

Puolalainen Salmo Fatso on pullean sämpylän kokoinen, väreiltään valokuvan tarkka turpalevytön uistin, josta ei koskaan tule koko kansan uistinta. Mallista riippuen vähän alle tai vähän päälle sata grammaa painava paksukainen vaatii välineiltä järeyttä ja lisäksi sen kohderyhmää ovat selkeästi isommat kalat. Pelkästään muotonsa vuoksi pienten kalojen on vaikea saada otetta uistimesta ja usein tunteekin kun pikkuhauet käyvät tölvimässä Fatsoa yrittämättä edes kunnolla purra sitä. Fatson hyvyys ja huonous ovat pinnoitteessa. Valokuvan tarkat särki- ja ahvenimitaatiot ovat paitsi erittäin hienoja myös selvästi toimivia. Pinta ei kuitenkaan tahdo kestää suurten haukien käsittelyssä, sillä ennen pitkää Fatsojen maalit kuoriutuvat rumasti. Reikiä voi paikata vaikkapa punaisella maalilla, jolloin saa läikkätautisia särkiä tai ahvenia...

Käyttö

Vaikka Fatso on turpalevytön, se ei ole varsinainen jerkki. Fatsoa ei nimittäin oikein saa uimaan jerkkaamalla, kun taas perinteisellä uittotyylillä se lyllertää kuin lihava särki ainakin. Fatson uittaminen ei siis vaadi vaikeita c-osioita, mutta painavan uistimen heittäminen pistää välineet ja selkälihakset koville.

Fatso on parhaimmillaan loppusyksystä. Varsinaiseen syyskalastusaikaan, loka-marraskuussa, Fatso on ikään kuin tyrkyllä oleva vaihtomies, mutta syksyn kääntyessä talveen, alkaa Fatson paras peliaika. Fatso ei ota kovinkaan paljon syvyyttä, joten sen ominta pelialuetta ovat matalahkot kaislanreunat. Eli koon ja uintiliikkeen lisäksi myös uintisyvyys on yksi syy siihen, että Fatso on ensisijaisesti loppukauden peli.

Viritys

Alkuaikojen Fatsoissa painot heittelivät rajusti, joten viritys mahdollisimman lähelle keijuvaa tehtiin koukkuja vaihtamalla tai tarvittaessa lyijyttämällä. Jotkut yksilöt muuttuvat sopivasti keijuiksi kun niihin laittaa 5/0-koukut. Tällainen ankkuri tekee kuitenkin kaloille rumaa jälkeä, joten paras tapa on syöttää paksukaiselle vähän lyijyä ja pitää koukkuina 2/0 tai 3/0 koukut.

Älä sotke näihin

Useat muut Salmon valmistavat vieheet kantavat samoja valokuvan-tarkkoja kuoseja kuin Fatsokin, mutta kaikki vieheet ovat muuten uinniltaan erilaisia ja ennen kaikkea erikokoisia.

Jaxon on ulkonäöltään hyvin lähellä Fatsoa. Jaxonissa on upeita hologrammivärejä. Kestävyyden kanssa on ollut ongelmia.

Kokeile myös

Jos omistat kelluvan, kokeile myös uppoavaa tai päinvastoin. Niin ikään vastasyntynyt 10-senttinen pikku-Fatso kannattaa tsekata.

Rapalan Possu-Shad, keijuvaksi painotettuna ja katkaistulla turpalevyllä on uinniltaan samantyyppinen, mutta selvästi pienempi. Keijutettu Possu toimii yleensä samaan vuoden aikaan kuin Fatsokin.