 |
|
|
Bete KrokodilKrokodil. Täällä maan lounaiskolkassa se on synonyymi lusikkauistimelle. Siinä kuin Kekkonen presidentille ja Vichy kivennäisvedelle. ”Krokotiili”, varsinkin sinisenä, on muutakin kuin vain uistimenkuva. Se on instituutio. Pahinta mahdollista kankkustakin kuvataan täälläpäin sanonnalla ”ei pysy sisäl ku sinine kroko”. Siniselle Krokodilille löytyy myös sellaisia rakkaan lapsen määritelmiä kuin "on tapana kiinnittää sininen krokkari siiman päähän kämmenen sisällä piilossa, ettei hauet hypi veneeseen" ja "niin tehokas, että kalastuksenvalvojan tulisi se kieltää".Alun perin ruotsalaislähtöistä Bete Krokodilia nykyään valmistava Finlandia-uistin puskee sitä tehtaaltaan lähes kolmessakymmenessä eri värissä. Moni hauenkalastaja pitää esimerkiksi vihreän sävyisiä värejä parempina kuin BSF-koodia kantavaa sinistä, ja totta puhuen, keskikesän ruokakalat olen itsekin kaivanut monesti juuri SF-värisellä vihreällä. Olipa niistä mikä tahansa paras, sininen on joka tapauksessa ylivoimaisesti legendaarisin. Perässä hiihtelevät vihreä, ruskea, ahven ja seepra, vähän kauempana muutamat luurankokuvioiset harmaan ja vihertävät säyviset. Kaukana takana uusimmat ibizaväriset ja sen sellaiset.
Bete valmistaa Krokodilia kokomerkinnöillä 45, 60, 70 ja 80, jotka kertovat uistimen pituuden millimetreinä. Painoa eri numeroisilla Krokoilla on valmistajan tietojen mukaan 10, 16, 18 ja 23 grammaa. Tosin itseltäni löytyy ruotsalaista alkuperää olevia 45-kokoisia, jotka painavat seitsemän grammaa. Muista poiketen 70-kokoista valmistetaan myös helmellisenä. Maailman sivu Krokodilin ystävät ovat enemmän tai vähemmän kinanneet siitä, onko oikeampi haukiuistinkoko 70 vai 80. Oikeita vastauksia on yhtä vähän kuin kysymykseen, kuka on oikein Bond.
Itselleni se koko on aina ollut seitsenkymppinen. Ihan sen takia, että sellaisia oli isäni ja isoisäni uistinrasioissa ja niitä olen lapsuudessani heittänyt. Siitä ensimmäisestä hauesta alkaen. Isäni Krokodil, joka oli kiinni vavassa ympäri vuoden, ei edes ollut enää sininen vaan tumman hapettunut, jossa silmän ympärillä oli enää kaistale sinistä maalia. Ja uskokaa tai älkää, en ole ikinä heittänyt sinistä 80-kokoista Krokodilia. Omistan kyllä sellaisen, mutta silloin harvoin kun nykyään tulee Krokoa paiskittua, pitää periaatteesta heittää sitä pienempää. Muut värit lentävät niin seiska- kuin kasikymppisenä.
Oikean sinisen Krokodilin lisäksi kahdeksankymmenluvun lopulla valmistettiin Fisklinga Beten –tuotemerkillä myös kopio-Krokoa. Tämä kopio toimi ihan yhtä pätevästi kuin aitokin. Parempaa siinä oli materiaali, koska se ei tummunut taustapuoleltaan lainkaan. Toisaalta niissä oli maanantaikappaleita, joista lähti maalit hauen hampaissa.
Beten Krokodil on kalastava, lämpimässä vedessä sopivan vikkelästi uiva peruslusikka. Siitä saa lähes kaikista marketeista, ja sen mallistosta löytyy sopiva väri jokaiseen makuun. Lisäksi sitä on valmistettu samanlaisena ja lähes muuttumattomalla värikartalla jo muutamia vuosikymmeniä. Näiden ominaisuuksien ansiosta Beten Krokodil on yksi suomalaiskalastajien eniten käyttämistä haukiuistimista ja siten ehdottomasti haukivieheklassikko. Nipa 2.1.2005
|