Dardevle

Eppingerin valikoima käsittää lukuisia erilaisia lusikoita aina taimenlusikoista isoihin haukilusikoihin. Värikartta pitää sisällään kaiken mahdollisen aina Pyhän Patrickin päivän -erikoisväristä tavallisiin kalajäljitelmiin. Huolimatta loistavasta valikoimasta Dardevle ei ole saanut juurikaan jalansijaa kotimaisilla lusikkamarkkinoilla, Tähän on vaikuttanut yksinkertaisesti se tosiasia että niitä ei juuri ole kotimaisten kauppojen hyllyillä näkynyt. Siinä missä Krokkaria ja Atomia on saatavana lähes jokaiselta huoltoasemalta ja halpahallista, Dardevleä ei yleensä ole ollut edes hyvin varustetuissa erikoisliikkeissä. Ja jos on ollutkin, niin värivalikoima on yleensä ollut erittäin kehno. Se, joka on kyseisen lusikan jostain onnistunut haalimaan, ei varmaankaan ole hankintaansa katunut, sillä Dardevle pyytää haukea myös Suomessa.

Hauen kalastajan kannalta yksi mielenkiintoisimmista malleista on ¾ unssin painoinen malli, pituutta tällä on 7,8 cm ja leveyttä 2,9 cm. Sitä pystyy uittamaan vaivatta matalissakin paikoissa koska se on kokoonsa nähden melko kevyt. Keveytensä vuoksi se toimii hyvin myös hiukan kylmemmässä vedessä, tuolloin kalastustemmon voi säätää melko hitaaksi ilman pelkoa että viehe olisi kokoajan pohjassa. Tämän lisäksi lusikka on myös kova kesäpeli koska ei kovin helposti pyöri ympäri kovassakaan kelauksessa. Varsin monikäyttöinen viehe siis.

Luonnollisesti Eppingerillä on muitakin ottipelejä ja malleja, jotka soveltuvat hyvin hauenkalastukseen. Oikeissa olosuhteissa Dardevlestä olisi kuitenkin voinut tulla Suomessakin todellinen klassikko ja joka pojan ottiviehe. Ilmeisesti lusikan ulkomuoto on kuitenkin jonkin verran kiinnostanut kalamiehiä, sillä ainakin Kuusamon Uistimen valikoimissa on lusikka, joka ainakin ulkoisesti näyttää Dardevlen kanssa lähes identtiseltä.

Ensimmäiset omat kokemukset Dardevlestä eivät olleet kummoisia. Olin joskus pikkupoikana saanut käsiini pienen vihreä-keltaisen lusikan. Mistä lusikka pakkiini päätyi, sitä en enää muista, mutta itseäni lähinnä huvitti lusikan kuperalle puolelle maalattu pirun pää. Tuohon aikaan kaikilla pakissa olevilla vieheillä tuli kalastettua melkein yhtä paljon, joten Darrellakin kalastettiin ja saatiin kalojakin. Muistan jo tuolloin harrastaneeni valikoivaa kalastusta, sain vain pieniä haukia, isommat jätin rauhaan. Muutaman vuoden Darre vietti aikaa pakissa ja siimanpäässä kunnes jäi ikuisesti pohjaan, sen jälkeen kesti vuosia ennen kuin löysin Dardevlen uudestaan.

Opiskeluaikana kaverini myi paljon vanhoja vieheitään, joukossa oli joitain käyttämättömiäkin vekottimia. Muistan pitkään katselleeni kahta lusikkaa kaverini huoneen ilmoitustaululla. Kauppaa hierottiin ja tinkiminen oli armotonta. Lopulta päästiin sopuun ja lusikat vaihtoivat omistajaa hurjalla markan kappalehinnalla - aikaan, jolloin lihapiirakka ei enää maksanut kymmentä penniä vaan pikemminkin viisitoista markkaa, joten olin kauppaan varsin tyytyväinen. Nämä kaksi lusikkaa olivat muodoltaan aivan erilaisia kuin se jonka olin pikkupoikana omistanut. Vanha Eppingerini oli ollut lähinnä pientä taimenlusikkaa muistuttava, kun nämä taas olivat selkeitä haukilusikoita. Väritkin olivat ainakin omaan silmääni erittäin herkullisen näköisiä. Toinen oli kirjolohen värinen ja toinen oli fluorikeltainen oransseilla pilkuilla, aivan niin kuin taimenmiehille tuttu Noutaja-väri. Huolimatta ottavasta ulkomuodosta nämä lusikat lojuivat lähes käyttämättä pakkini pohjalla melkein kaksi vuotta ennen kuin pääsivät tositoimiin. Ilmeisesti tuntemattomaan lusikkaan ei tuohon aikaan löytynyt tarpeeksi luottoa, vaan siiman jatkeeksi päätyi aina joku ”varmempi” ottivärkki.

Kaikki kuitenkin muuttui yhtenä toukokuun päivänä. Olimme parin kaverini kanssa kotivesilläni muutaman päivän haukireissulla. Kalaa oli tullut, paikoitellen ihan mukavastikin. Kuitenkin heikkojakin hetkiä oli oltava, koska näin jälkikäteen en mitään muutakaan selitystä keksi sille, miksi kaikkien vieheiden joukosta päätin koittaa toista Dardevleäni. Valintaa ei kuitenkaan tarvinnut katua sillä kohta siiman päässä teutaroi ensimmäinen hauki, ja heti hienosti 6,6-kiloinen. Mitään hirmuista syöntihurmosta siitä ei kuitenkaan syntynyt, ja sainkin loppupäivästä sillä enää pari haukea. Toinenkin hauista oli yli kolmekiloinen, joten lusikasta jäi hyvä maku. Parina seuraavana päivänä Darre vasta todella löi itsensä läpi. Aina kun sen laittoi siimanpäähän, se antoi vähintään tärppejä, mutta monesti se pesi tutut haukivieheet selvästi. Varsinkin se noutajan värinen oli välillä täysin ylivoimainen kavereiden vieheisiin verrattuna. Näiden parin päivän aikana sain vielä yhden yli kuutosen hauen ja paljon pienempiä yksilöitä. Tuon reissun jälkeen Dardevlet ovat kuuluneet vakiokalustooni vuoden ajasta riippumatta, ja aina kun kaikenmaailman jerkkien uiton lomassa niitä älyää uittaa niin ainakin saa sen tärpin. Ja monesti ne ovat olleet heikolla syönnillä todellisia päivän pelastajia.

Eppinger.

Jaakko Varjokorpi

7.4.2005