|
|
Modernin heittokalastajan kevytperuke
Puruperukkeen käyttö kalastuksessa on rajoittunut lähinnä hauenkalastukseen. Peruketta on totuttu pitämään ainoastaan suojana hauen tunnetusti terävää hammaskalustoa vastaan. Muussa kalastuksessa peruketta on pyritty välttämään. Kalastajien mieleen on iskostunut mielikuva siitä, että siiman jatkeena käytettävän puruperukkeen käyttö heikentää uistimen uintia vaikuttaen siten negatiivisesti kalansaaliisiin. Satunnaiset perukkeen puutteesta johtuvat siimakatkot sekä kalojen ja uistinten menetykset on vain tyydytty nielemään ärräpäitä ladellen. Nykyaikana tilanne on kuitenkin toinen. Uudet perukkeeksi soveltuvat materiaalit tarjoavat mahdollisuuden hyötyä perukkeen hyvistä ominaisuuksista ilman haittavaikutuksia!
Perukkeita on totuttu käyttämään lähinnä silloin, kun suunnataan kalareissulle haukivesille. Ainakin omilla kalavesilläni niin ahvenen kuin kuhankin heittokalastus on teknisesti mahdotonta ilman säännöllisesti itsestään tärppien muodossa muistuttavia haukia. Jopa meritaimenen heittokalastus etenkin keväällä antaa saaliiksi ajoittain jopa enemmän haukia kuin itse kohdekaloja, niin samankaltaisista paikoista kumpaakin kalalajia keväisin löytyy.
Entisaikoina perukkeen käyttäminen tarkoitti ainoastaan teräsvaijerista valmistetun isolukkoisen tapsin sitomista siimanjatkeeksi. Kun painavat teräsperukeet vielä käytössä herkästi vääntyivät pysyvästi mutkalle ja jopa siansaparomaisesti kippuraan on selvää, että tällaisen perukkeen vaikutus pienikokoisen vieheen uintiin on iso ja etumerkiltään negatiivinen. Vielä tänä päivänä perukkeita pidetään juuri terästapsien aikakaudesta johtuen monesti syönnin tappajina. Monen kalastajan mieleen on sitkeästi iskostunut mielikuva siitä, että perukkeen käyttö heikentää uistimen uintia ja siten vaikuttaa negatiivisesti saaliisiin. Tämä mielikuva on kuitenkin jo aikansa elänyt.
Nykyäänkin kalastustarvikeliikkeissä on tarjolla vanhanaikaisia teräsperukkeita, jotka oikeassa käyttötarkoituksessaan raskaassa hauenkalastuksessa edelleenkin ainakin välttävästi täyttävät tehtävänsä. Ison haukiuistimen voimakasta potkua kun ei yksi kippuraperuke välttämättä heikennä. Perukkeen pelko kevytkalastuksessa ei kuitenkaan ole enää nykyisin tarpeen. Entisajoista poiketen on tarjolle tullut terästapsien rinnalle suuri määrä erilaisia kuitusiimoja ja perukemateriaaleja, joiden soveltuvuus aina kaikkein kevyimpiin ultralight-kalastusmuotoihin saakka on erinomaista.
Perukkeen hyödyt
Perukkeen merkittävin tehtävä on suojata ohutta ja helposti leikkautuvaa siimaa haukien hampailta. Haukivaara on todellinen käytännössä kaikkialla Suomessa. Lisäksi etenkin kuhan, mutta myös taimenen kalastuksessa jää monesti huomaamatta, että näilläkin kaloilla on hampaat. Taimenen ja kuhan suut eivät ehkä ole samanlaisia uistinimureita kuin hauen iso kita, mutta varmasti kumpikin kala pystyy katkomaan ohuen siiman jos siima väsytyksen tai tärpin yhteydessä joutuu kalan hampaisiin. Jos näin käy, saa syyn lähes aina osakseen hauki, vaikka ehkä ajoittain syyttä. Oli siimankatkoja mitä lajia tahansa, on ottiuistimen menetys aina katkera paikka. Erityisen katkeraa se on silloin, kun uistimen viejä on ennätyskokoinen ja ehkä tunnistamatta jäänyt vastapeluri. Tällaiset turhat siimakatkot välttää käyttämällä peruketta.
Perukkeiden käytölle on kuitenkin muitakin syitä. Etenkin jigi- ja koskikalastuksessa kuluu siiman kärkipää yleensä varsin nopeasti siiman toistuvasti hankautuessa pohjan kivikoissa. Sopivalla kulumista hyvin kestävällä perukkeella vältytään itse siiman kulumiselta ja siitä seuraavilta turhilta siimakatkoilta seuraavan heiton tai pohjatärpin yhteydessä. Pahinta tietysti on, jos kulunut siima katkeaa sen suuren vihdoin reuhtoessa siiman päässä.
Uistinta pohjasta revittäessä tai kalaa veneen vieressä irrotettaessa tai veneeseen nostettaessa on peruke usein hyödyllinen tarttumiskohta. Ohuesta siimasta on vaikea saada pitävää otetta ja siima pureutuu kiristettäessä helposti sormeen. Kun siiman jatkeena on parikymmensenttinen peruke, onnistuu uistimen kiskominen kaislanjuurista tai kalan pitely tai nosto veneeseen turvallisemmin ja toisaalta siimankatkon riski näissä kriittisissä vaiheissa katoaa. Edellämainittujen syitten vuoksi on perukkeen käyttö kaikessa heittokalastuksessa perusteltua. Myös ajatus siitä, että siimat katkonut hauki joutuu elämään kuhavaappu tai ahvenjigi nielussaan tuntuu myös kalan tarpeettomalta rääkkäykseltä. Väitteet joiden mukaan hauki pystyy helposti pääsemään eroon ylimääräisistä usitimista ja koukuista eivät tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Tämä on helppo maalaisjärjelläkin tarkasteltuna uskoa. Kun koukkujen irrottaminen kalasta on usein kalastajallekkin työlästä ja välillä jopa mahdottoman tuntuista ja toisaalta kun ruostuminen tapahtuu ennemmin vuosien kuin päivien kuluessa on uistin nielussaan uiva kala pahassa pulassa. Nielun pehmytkudoksiin juuttunut koukku vieheineen saattaa pahimmillaan estää kalan ravinnonsaannin osittain tai kokonaan johtaen kalan hitaaseen ja riuduttavaan kuolemaan. Pelkästään tästä syystä tulisi vastuunsa tuntevan nykyaikaisen kalastajan kaikessa kalastuksessaan käyttää puruperukkeita.
Perukkeen materiaalin valinta
Perukkeita voi käyttää menestyksekkäästi kaikessa heittokalastuksessa, kun tietää millainen peruke kulloinkin käytössä oleville vavalle, siimalle ja vieheelle parhaiten sopii. Perukkeen tulisi aina olla muistiton, taipuisa ja niin kevyt kuin mahdollista. Toisaalta perukkeen on siedettävä monenlaista kulumista, kestettävä nykäisyt ja voimakkaankin suoran vedon. Vavan voimakkuus ja käytetyn siiman vetolujuus määräävät kuinka vahvaa peruketta on vähintään käytettävä, jotta peruke ei ole ketjun heikoin lenkki. Peruke on suhteutettava sopivaksi kulloinkin käytössä olevaan kalastustapaan ja –luokkaan. Mitään kaikkialla hyvin toimivaa yleisperuketta ei siis ole olemassa. Jos UL-vavan ja -siiman jatkoksi liitetään paksusta vaijerista valmistettu isolukkoinen puolimetrinen haukiperuke ja siihen kiinnitetään pieni muutaman sentin mittainen mikrovaappu, on turha odottaa vaapun uivan kaloja houkuttelevalla tavalla. Ja toisaalta liian heikko peruke katkeilee yleensä juuri silloin kun ei pitäisi. Nykyaikaisten kuitusiimojen ja teräskevlarperukemateriaalien aikakaudella on kuitenkin mahdollista suunnitella erilaisia perukkeita kulloisenkin kalastusluokkaan mukaan. Mahdollisia materiaaleja perukkekäyttöön on paljon. Yleisimmin käytettyjä ovat paksummat kuitusiimat, kevlar- ja teräskevlarlangat ja eripaksuiset teärsvaijerit. Lisäksi satavilla on perukkeksi soveltuvia monofiileja, ns. shock tippettejä. Voi olla, että omalle vavalle ja siimalle sopivaa perukemateriaalia joutuu vähän aikaan hakemaan ennenkuin riitävän kevyt mutta kestävä materiaali löytyy. Kannattaa myös muistaa, että yhden vavan kanssa täydellinen peruke voi voimakkaamman vavan kanssa olla täysi susi. Niin kuitusiima- kuin perukemateriaalimarkkinat ovat laajentuneet valtavasti viimevuosina joten monia erilaisia keskenään yhtähyviä materiaaleja ja valmistajia on löydettävissä alan liikkeistä.
Kuitusiimaperuke
Kun kuitusiimat aikoinaan tulivat markkinoilla, moni kalastaja ehti jo juhlia ajatusta hauen hampaat kestävästä siimasta. Pitäisihän monisäikeisen siiman olla selvästi vähemmän herkkä poikkiviiltymiselle kuin yksisäikeisen monofiilin. Käytäntö kuitenkin pian osoitti, että perukkeet oli kaivettava takaisin pakkien kätköistä. Kuitusiiman kestävyys sellaisenaan hauen hampaissa on hyvin heikkoa. Löysän kuitusiiman poikkijärsiminen on miltein mahdotonta, mutta siima katkeaa kireänä olleessan viiltämällä helposti. Tämä on helppo itsekkin havaita siimaa saksilla katkoessa. Tässä on kuitenkin avain kuitusiimaperukkeen käyttöä varten. Siiman ’kireys’ kun on avainsana perukkeenkin kestävyyden kannalta. Jos heittovälineistönä käytössä on kevyt UL-vapa ja siihen sopiva ohut monofiili- tai kuitusiima, ei vavan ja siiman voima yhdessäkään riitä kiristämään paksumpaa perukekuitusiimaa riittävästi, jotta se viiltyisi hauen hampaissa. Tällaisessa yhdistelmässä paksumpi (esim. halkaisijaltaan 0.25-0.40 mm) kuitusiima toimiikin loistavasti kevyenä perukkeena. Vastaavasti sama kuitusiimaperuke voimakkaammassa vavassa saattaa räpsähtää vastaavan kokoisen kalan hampaissa poikki ensitärpistä. Olennaista on siis se, että perukkeena käytettävä kuitusiima on riittävän paksua käytetylle vavalle ja siimalle, mutta kuitenkin mahdollisimman ohutta, jotta pienet vieheet vielä uisivat eloisasti. Olen esimerkiksi käyttänyt perukkeena 0.25 mm kuitusiima (esim. Fireline tai Stren Kevlar Braid) ABU Boron 5.6’ UL-vavan ja 0.10 mm Berkleyn Fireline-siiman kanssa hyvällä menestyksellä. Samanlainen peruke katkeili turhan tiheään käyttäessäni seitsemän jalkaista ykkösluokkaista Shimanon Technium-vapaa. Techniumilla kalastaessa perukkeena toimiikin kuitua paremmin ohut teräskevlar-peruke.
Teräskevlar ja kevlar
Erilaiset teräskevlarperukemateriaalit ovat lyöneet itsensä läpi aktiivikalastajien perukemateriaaleina. Ero perinteisiin teräsperukkeisiin on suurin juuri notkeudessa, keveydessä sekä muistittomuudessa. Verrattuna teräsperukkeeseen teräskevlarperuke ei ole jäykkä, painava eikä käpristy tai väänny pysyvästi mutkalle. Kaikki ovat seikkoja, joilla on suuri merkitys uistimen uinnin kannalta. Lisäksi materiaali on helposti solmittavaa, mikä tekee perukkeiden valmistuksesta helppoa.
Fortress Predator lienee yksi parhaiten saatavilla oleva teräskevlarperukemateriaali. Muita toimivia perukemateriaaleja ovat esimerkiksi Proleader, Kevlar Steel ja Canelle Supratress. Monni kevlarlanka on valmistettu pelkästään kevlarsäikeistä, eikä siinä ole terässukkaa tai –ydintä kuten teräskevlarlangoissa on. Näitä on kutakin tarjolla useita eri paksuuksia, joista voi itselleen sopivan valita. Paksuudet ilmoitetaan yleensä vetolujuuden mukaan ja ovat pääsääntöisesti väliltä 5 - 25kg. Lähes aina ohuimmat soveltuvat hyvin kevytkalastukseen ja vastaavaasti paksuimmat raskaampaan kalastukseen.
Monofiili
Perinteisellä monofiilillakin on paikkansa perukemateriaalina. Etuja monofiililla on erityisesti keveys, notkeus ja muistittomuus sekä halpa hinta. Haittapuolena verrattuna edellä mainittuihin materiaaleihin on heikoin kulutuskestävvyys. Silti oikein valitun monofiilin kulutuskestävyys on parempi kuin ohuen kuitusiiman. Tästä on hyötyä esimerkiksi koskikalastuksessa, missä kuitusiiman kulumistahti kiviin hankautuessa on nopeaa. Parhaiten perukkeinaa monofiileista toimivat kovat monofiilit. Tällaisia ovat esimerkiksi monet uistelukäyttöön suunnatut siimat sekä erityiset perukkeeksi suunnitellut kovapintaiset siimat (engl. Shock tippet), kuten Visionin ja Masonin Hard Mono, Drennan shock leader tai RIOn I.G.F.A saltwater mono. Yleensä hyvinä kalastussiimoina pidetyt pehmeät monofiilisiimat, kuten Trilene tai Stren eivät juuri pehmeytensä vuoksi perukemateriaaliksi sovellu.
Perukkeen valmistus
Ylempi double surgeon knot, alempi rakkauden solmu (Homer Rhode loop knot)
Yksi solmittavien perukemateriaalien iso etu on niitten helppo käsiteltävyys. Vedetään puolalta sopivaksi katsottu pätkä materiaalia ja sitaistaan lukkoleikari toiseen päähän yksinkertaisella solmulla (esim. rakkaudensolmu). Toiseen päähän voi sitoa lenkin kaksoiskirurginsolmulla tai sitoa siiman suoraan perukkeeseen kiinni albright-solmulla. Siiman ja perukkeen yhdistämiseen on turha käyttää ylimääräistä leikaria. Leikariton liitos on kevyempi ja sen voi kelata vavan kärkirenkaasta läpi niin halutessa. Tämä puolestaan mahdollistaa erityisen pitkienkin perukkeiden käytön jos tilanne niin vaatii. Kannattaa huomioida, että kevytperuke kuluu tärppien ja pohjaosumien johdosta. Peruke on syytä tarkistaa aika-ajoin muutoinkin kuin tärppien ja saatujen kalojen yhteydessä, sekä uusia tarvittaessa.
Allbright-solmu
Kun peruke on valittu sopivaksi omaan varustukseen nähden on perukkeen vaikutus vieheen uintiin merkityksetön. Perukkeenahan voi olla vain painoltaan olematon pätkä samaa siimaa hieman paksumpana, kuin mitä muutenkin käyttää kalastuksessaan. Kevytperukkeiden osalta siima ja peruke ovat käytännössä sama asia, koska peruke voi olla valmistettu juuri siimasta. Oikein valitun perukkeen kanssa saa kalaa yhtä hyvin kuin ilman perukettakin, tämän olemme veneessäni useasti todenneet, kun joku perukekammoinen on kyydissäni vieraillut. Kalastuksessani näkyväkään kevytperuke ei ole vaikuttanut kalan tuloon heikentävästi, turhat viehemenetykset ovat sensijaan historiaa samoin on kalojen turha kiusaaminen ylimääräisillä koristeilla.
Stobe
7.6.2006
Julkaistu alunperin Kalastuslehdessä 2005
|
|