 |
|
|
Suurhauet Vapaaksi!Suurhauen saamiseen on Suomessa mainiot mahdollisuudet ja mikä parasta, tilanteeseen voi itse vaikuttaa. Tehokkaalla, erityisesti suuriin yksilöihin kohdistuvalla vapakalastuksella on monin paikoin romahdetutettu suurhaukien määrä vesistössä. Muutos ei ole lopullinen, mutta kurssin kääntämiseksi on tottumuksia muutettava. Jos haluamme, että suurhaukia riittää pyydettäväksi jatkossakin, on meidän oltava valmiita vapauttamaan saamiamme mahtikaloja. Valikoimalla ruokakaloiksi pienempiä haukia turvaamme suurhaukien määrän kovankin kalastuspaineen alle joutuvissa vesissä.
Miksi vapauttaa suurhaukiYksi suurten haukien vapauttamista puoltava syy perustuu kalan genetiikkaan. Jokaisella kuoriutuneella hauenpoikasella on oma sekoituksensa vanhempiensa sukusolujen DNA:sta. Perimästä saatavan geneettisen edun vuoksi jotkut yksilöt selviytyvät luonnon olosuhteissa paremmin kuin heikomman perimän saaneet yksilöt.On selvää, että suurhauet ovat ikäluokkansa valioyksilöitä ja että niillä on suurin todennäköisyys tuottaa myös suuriksi kasvavia poikasia. Suurten haukien jälkeläisten perimä antaa poikasille todennäköisemmin paremmat valmiudet kohdata ympäristön aiheuttamat paineet ja kasvaa nopeammin suureksi kuin haukien, jotka eivät ole luonnon valinnassa vastaavasti menestyneet tai jotka ovat jääneet pienikokoisiksi perinnöllisistä syistä. Jos suureksi kasvaneet kalat systemaattisesti poistetaan vesistä, saadaan aikaan selektiivinen paine isokokoiseksi kasvavaa fenotyyppiä vastaan. Riittävän voimakkaana tämä voi osaltaan johtaa pienikokoiseksi jäävien haukien suhteellisen määrän kasvuun vesistön haukikannassa. Toinen suurkalojen vapauttamista puoltava seikka on yksinkertainen. Iso kala ui oikein pyydettynä ja vapautettuna vesissämme seuraavanakin päivänä ja jatkaa kasvuaan entistä suuremmaksi. Jos kaikki kymmenkiloiset vedestä poistetaan, sieltä ei kannata odottaa saatavaksi viisitoistakiloisia kaloja. Jos haluamme säilyttää suurhaukivetemme tai mahdollisesti jopa luoda uusia suurhaukialueita ja turvata suurikasvuisten haukien säilymisen kalavesissämme tulevaisuudessakin, olisi suotavaa, että vähintään vesistökohtaisesti suuriksi määriteltävät kalat vapautettaisiin ja ainoastaan valikoidut pienemmät tai selvästi vahingoittuneet yksilöt otettaisiin ruokakaloiksi. Vavanheiluttajahan on vesillä nimenomaan virkistäytymässä ja saamassa elämyksiä. Mieleenpainuvia kalastuselämyksiä tarjoavat usein juuri suurimmat kalat. Suuren kalan määritelmä on vesistökohtainen ja siksi jokaisen kalastajan on mietittävä omille vesilleen sopivimmat ylämitat. Hauki on vapaa-ajankalastajien tärkein saaliskalaHauki on suosituin saaliskala suuriksi kasvavista, vapavälinein pyydettävistä kalalajeistamme. RKTL:n mukaan hauki on Suomessa vapaa-ajankalastajien saaliskala ja erityisesti vapakalastajien tärkein saaliskala, ainakin kiloissa mitattuna. Vapaa-ajankalastajien vuotuinen haukisaalis (11297 tuhatta kiloa) Suomessa on yli 30 kertaa suurempi kuin ammattikalastajien haukisaalis (338 tuhatta kiloa).Vapakalastuksen merkitystä kalakantoihin suhteessa monien muiden kalastusmuotojen vaikutukseen vähätellään usein. Kaikkia kalalajeja kokonaisuutena ajatellen tämä onkin totta. Erityisesti verkoilla pyydetään merkittävä osuus koko Suomen kalansaaliista. Hauen osalta tilanne on kuitenkin toinen ja tähän on kaksi syytä. Syistä ensimmäinen on se, että hauki on hyvin paikallinen kala, toisin kuin useimmat muut suomalaiset petokalat. Istutuskokeitten perusteella yli 90 % merkityistä hauista pyydetään korkeintaan noin viiden kilometrin säteellä istutuspaikastaan. Suurin osa pyydetään istutuspaikan välittömästä tuntumasta. Tämä tarkoittaa sitä, että maantieteellisesti rajatulla alueella, kuten merenlahdella tai avoimien vesien ympäröimässä saaristossa, voidaan haukikantaan vaikuttaa voimakkaasti, jos vapakalastuspaine alueella on poikkeuksellisen voimakasta. Tällaiseksi maantieteellisesti rajatuksi alueeksi on helppo hahmottaa kartalta esimerkiksi Särkisalon pääsaaren vedet tai vaikk Houtskarin saarirypäs. Toinen syy on hieman epämääräisempi, mutta sitäkin tärkeämpi. Kuten aiemmin mainittiin, vapaa-ajankalastajat pyytävät haukia vuosittain monikymmenkertaisen määrän ammattikalastajiin verrattuna. Tilastojen mukaan vapaa-ajankalastajien haukisaaliista lähes 50 % pyydetään vapavälinein. Vapakalastajat keskittävät pyyntinsä yleensä mahdollisimman suuriin haukiin. Ammattikalastajat ja kotitarveverkkokalastajat puolestaan pyytävät pääasiassa annoskokoisia kaloja suhteellisen pienisilmäisillä, alle 55 millin verkoilla. Näin verkkosaalis muodostuu pääosin korkeintaan parikiloisista hauista. Onkin helppo päätellä, että selkeästi suurin osa nimenomaan suurikokoisista hauista päätyy vapakalastajien saaliiksi. Kova vapakalastuspaine tietyllä, rajatulla alueella saattaa näkyä erityisesti suurten haukien määrän alueellisena pienenemisenä, jos valtaosa saaduista kaloista tapetaan. Tästä on jo harmillisia käytännön esimerkkejä, kuten Bastö Ahvenanmaalla ja Paloselkä Vilppulassa. Vapavälinein pyydetty hauki selviytyy vapauttamisestaOn valitettavaa, ettei käytettävissämme ole kotimaista tutkimusta siitä, miten hauki selviää pyynnin jälkeisestä vapauttamisesta. Tiedossamme kuitenkin on, että tällainen tutkimus on lähiaikoina odotettavissa. Siihen saakka joudumme kuitenkin tyytymään muita kalalajeja käsitteleviin tutkimuksiin sekä asiantuntijalähteistä onkimiimme tietoihin. Haukitutkijat tietävät hauen selviytyvän vapauttamisesta hyvin, kunhan kalaa vain käsitellään oikein. Tämän ovat osoittaneet monissa eri kokeissa ja tutkimuksissa tuhannet eri tavoin pyydetyt, merkityt ja vapautetut hauet. Keskustellessani aiheesta erään kalabiologin kanssa hän kertoi hauenviljelykokeista, joissa kutuhaukia oli pyydetty verkoilla ja uistimella sumppuun. Kalat olivat selvinneet hengissä hyvin, vaikka väsytyksen jälkeen niiltä oli lypsetty mäti tai maiti. Myös käytännössä on osoitettu, että haukia voidaan kalastaa vapavälinein muuttamatta haukikannan rakennetta ratkaisevasti. Ruotsissa alueellisesti hyvin rajallinen Löddejoki on vuodesta toiseen yksi maan parhaista suurhaukipaikoista. Tähän on hyvin yksinkertainen syy: yleisenä käytäntönä ollut, erityisesti suurten haukien vapaaehtoinen vapauttaminen. Lisäksi yli metrin mittaisten haukien vapauttaminen on nykyisen kalastussäännön mukaan pakollista. Kalojen vapauttaminen takaa sen, että Löddejoki säilyy jatkuvasti suurhaukien pyyntipaikkana naapurimaassamme, vuodesta toiseen jatkuvasta tasaisen kovasta, kutuajan ympärille ajoittuvasta kalastuspaineesta huolimatta. Kansainvälisesti kalojen vapautuskulttuuri on monesti hyvin erilaista kuin Suomessa. Meillä vesiä ja kaloja on toistaiseksi riittänyt paremmin hyödynnettäväksi kuin tiheämmin asutuilla alueilla maailmassa. Erityisesti Pohjois-Amerikassa on kalojen vapauttamista ja niiden selviytymistä kokemuksistaan tutkittu laajasti. Lohikalojen ja muskien osalta tutkimuksissa todetaan yleisesti, että kalaa on käsiteltävä ja se on vapautettava oikein, jotta kalalla olisi hyvät selviytymisen mahdollisuudet. Jo ennen vapautusta on otettava huomioon monia yksityiskohtia, jotta kalan voi vapauttaa sitä vahingoittamatta. Hauen oikeaoppista käsittelyä opastetaan toisaalla sivuillamme. On erittäin tärkeää ymmärtää, että väärä käsittely voi tappaa kalan.Pyydä ja päästä -tutkimusten tulokset yhdenmukaisiaLohen selviytymistä pyydä ja päästä -kalastuksessa on tutkittu laajalti Venäjällä Kuolassa, Islannissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Skotlannissa. Tutkimuksissa kalat on pyydetty pääosin uistimilla tai perhoilla. Kaloja on joko pidetty pyynnin jälkeen sumpussa ja osa on merkitty erilaisin merkein tai radiolähettimin, joka asennetaan kalan vatsaonteloon leikkauksella. Merkittävää esitetyissä tutkimustuloksissa on se, kuinka yhdenmukaisia selviytymisprosentit lohen osalta ovat olleet (TAULUKKO 1).
Kirjolohi ei selviä aivan yhtä hyvin vapauttamisesta kuin atlantin lohi. Kirjolohella kohdalla yhden minuutin ilma-altistuminen vähentää veren happipitoisuutta 20 prosentilla ja samalla kaksinkertaistaa maitohappopitoisuuden veressä. 88 % pyydetyistä ja vapautetuista kirjolohista selvisi, kun ne pidettiin koko ajan vedessä. Puolen minuutin ilma-altistus tiputti selviytymisprosentin 62:een ja minuutin altistus 28:aan. Samoissa kokeissa kaikki atlantinlohet selviytyivät hyvin eikä niissä havaittu vastaavia fysiologisia muutoksia. Queensin Yliopisto tutki 1990-luvulla lohen selviämistä vapautuksen jälkeen. Monet tutkimuksista osoittivat lähes 100 % selviytymislukuja useimmissa olosuhteissa, kun kalaa käsiteltiin oikein. Oli kuitenkin hyvin ilmeistä, että veden lämmön ylittäessä 20 °C oli elintärkeää pitää kala jatkuvasti vedessä ja vähentää kalan käsittely minimiin. Tutkimussarjaan kuului myös koe, jossa kalan pyydystämisen aiheuttaman stressin vaikutusta kalan mätiin tutkittiin. Kokeessa pyydettiin kaksikymmentä lohta, jotka kuljetettiin viljelylaitokselle tutkimuksiin. Yksikään kaloista ei kuollut edes kuljetuksen aiheuttamaan stressiin. Ongittujen kalojen mädin havaittiin kuoriutuvan normaalisti. Johtopäätöksenä oli, että vapakalastuksen ja vapauttamisen aiheuttamalla stressillä ei ollut vaikutusta lohien kutemiskykyyn. Huonoimmat selviytymistulokset on saavutettu tutkittaessa luonnollisilla syöteillä pyydettyjä kaloja Fraser-joella Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa vuonna 1999. Kuolleisuusluvut tutkimuksessa olivat aikuisten, yli 45 sentin pituisten kalojen osalta 19,7 % ja poikasten eli alle 45 sentin pituisten kalojen osalta 30,6 %. Lähes kaikki vapautuksen jälkeen kuolleet kalat olivat nielleet syötitetyn koukun syvälle nieluun tai vatsaan saakka saaden koukuista vaurioita sisäelimiin. Erittäin mielenkiintoinen sarja Amerikkalaisen jättihauen, muskien pyydä ja päästä -kalastusta käsitteleviä tutkimuksia on julkaistu American Fisheries Society Special Publication -julkaisussa vuonna 1986. Artikkeleissa käsitellään oikeita ja suositeltavia tekniikoita kalan ylösotossa ja vapauttamisessa, laajaa pohjoisamerikkalaista pyydä ja päästä -ohjelmaa sekä muskien selviytymistä pyydä ja päästä -kalastuksen aiheuttamasta stressistä ja vaurioista. Yhdysvalloissa ja Kanadassa havahduttiin jo 1970-luvulla siihen, että hauensukuisen muskien tilanne oli heikkenemässä rajusti kasvaneen kalastuspaineen ja ympäristötekijöiden muutosten seurauksena. Erityisesti suurten muskieiden lukumäärän todettiin vähentyneen. Muskies Canada, Muskies Inc. ja muutamat muut kalastajajärjestöt aloittivat vapaaehtoisuuteen perustuvat pyydä ja päästä -ohjelman. Osavaltioiden viranomaiset alkoivat yhteistyössä kalastusjärjestöjen kanssa tutkia ohjelmien merkitystä alueiden muskie-kantoihin. Tutkimusten aikana kalastajat pyysivät, merkitsivät ja vapauttivat yli 1600 muskieta useissa eri Yhdysvaltojen osavaltioissa ja Kanadan provinsseissa. Keskimäärin noin viidesosa merkityistä kaloista pyydettiin uudelleen. Yhdellä tutkimuskohteena olleista järvistä, Pomme de Terre -järvellä Missourissa keskimäärin 78 % kaloista laskettiin takaisin kuuden vuoden aikana. Pyydä ja päästä -kalastuksen vaikutuksesta järven muskie-populaation arvioitiin kasvaneen 77 %, vuosisaaliin 71 % ja mikä huomattavinta, yli metristen saaliskalojen määrän yli kahdeksankertaistuneen! Merkityistä kaloista kuudentoista kalastajan merkitsemiä yksilöitä saatiin saaliiksi uudelleen useammin kuin muiden merkitsemiä. Tiedusteltaessa, kuinka he olivat kalat pyytäneet ja vapauttaneet, selvisi muutamia melko mielenkiintoisia asioita. Kalastajat olivat pyrkineet saamaan kalan käsiinsä niin pian kuin kala oli hallittavissa. Kukaan ei väsyttänyt kalaa aivan loppuun. Kaikki käyttivät haavia rajoittamaan kalan uintia uistimen irrotusvaiheessa ja pyrkivät irrottamaan kalan vedessä siihen koskematta, milloin se vain oli mahdollista tai nostivat kalan pelkästään käsin ylös, jos vedessä vapautus ei onnistunut. Vapauttaessaan kalaa he pitivät kalan pyrstön tyvestä kiinni ja tukivat kalaa vatsasta sekä elvyttivät kalaa tarvittaessa liikuttamalla sitä edestakaisin vedessä. He tarkastelivat kalojen vaurioita ja pitivät ainoastaan pahasti verta vuotavat yksilöt ja vapauttivat loput. Muskien selviytymisestä pyydä ja päästä -kalastuksesta julkaisussa todetaan yleisesti, että vapavälinein pyydetty ja oikein vapautettu kala selviää yhtä hyvin kuin kala, joka on pyydetty rysällä tutkimusta ja merkitsemistä varten. Lisäksi tutkimuksissa todettiin, että kalastajan toimilla on suuri merkitys muskien selviytymiseen vapautuksen jälkeen. Eräässä kokeessa sumputettiin kaikki kalastajien saamat tiikerimuskiet, joka on tavallisen hauen ja muskien jälkeläinen. Kalastajia ei oltu neuvottu kalan käsittelyssä, eikä pyyntivälineitä rajoitettu. Alueen kalastajat olivat melko tottumattomia tiikerimuskien käsittelijöitä, koska niitä ei ennen istutuksia ollut vesistössä aiemmin ollut. Tottumattomuus aiheutti pitkiä irrotusaikoja ja vääriä käsittelytekniikoita. Saatujen kalojen pituus ja paino mitattiin rannalla ennen kalojen sumppuun siirtämistä, mikä aiheutti kaloille ylimääräistä stressiä, etenkin kun kalat joutuivat odottamaan noutoa pitkiäkin aikoja kalastusveneiden sumpuissa. Tästä huolimatta tiikerimuskieiden kuolleisuusluvut olivat eri kausina vain 4,5–11,3 %. Huomionarvoista on, että valtaosa kaloista (85 %), jotka kuolivat vapautuksen jälkeen, pyydettiin kesällä erittäin lämpimästä 25–32°C vedestä. Kylmemmän veden aikaan, suomalaisia oloja vastaavissa lämpötiloissa kalat poikkeuksetta selvisivät erittäin hyvin. Toisessa tutkimuksessa pyydettiin neljätoista suurta muskieta ja niiden vatsaonteloon asennettiin radiopaikannin. Kaikki kalat selvisivät kokemuksestaan elossa ja niiden liikkeitä seurattiin takaisin laskua seuraavien 17 päivän aikana.
Hauki voi elää Suomessa 30-vuotiaaksi, jolloin se on enimmillään 140 sentin pituinen ja 20 kilon painoinen. Isoimmat hauet ovat aina naaraita. Metrin pituisen, noin 6–8-kiloisen suurhauen kasvuun kuluu Suomessa toista vuosikymmentä hyvissäkin olosuhteissa.
Lähdetietoina on käytetty mm. seuraavia artikkeleita:Dent R.J. jr, 1986, A Case History of Voluntary Catch and Release of Muskellunge with Management Implications for Fishery Programs, Am. Fish. Soc. Spec.Publ., 15:316-322. Gasbarino P., 1986, Catch and Release of Muskellunge – Philosophy and Methods, Am. Fish. Soc. Spec.Publ., 15:300-308. Kalamiehen tietokirja, osa 1, WSOY, 1989 Karås P. and Lehtonen H., 1993, Patterns of Movement and Migration of Pike (Esox lucius L.) in the Baltic Sea, Nordic J. Freshw.Res., 68, 72-79. Lehtonen H. 1973. Haukien liikkeistä Suomen rannikkovesissä, Suomen Kalastuslehti 4, 101-104. Lehtonen H. 1985. Hauen kalastus ja saalisvaihtelut rannikkovesissämme, Suomen kalastuslehti 8. s. 355-358. Newman D. and Storck T., 1986, Angler Catch, Growth and Hooking Mortality of Tiger Muskellunge in Small Centrarchid-Dominated Impoundmets, Am. Fish. Soc. Spec.Publ., 15:346-351. Richards K. and Ramsell R., 1986, Quantifying the Success of Muskelunge Catch and Release Programs: A Summary of Cooperative Angler-Tagging Studies, Am. Fish. Soc. Spec. Publ., 15:309-315. Tuorein tilastojulkaisu: Vapaa-ajankalastus vuonna 1998, SVT- Maa-, metsä- ja kalatalous 2000:1. Wiik T. & Kuikka S. 1998. Merialueen hauki, Teoksessa: Böhling, P. & Valkeajärvi, P. (toim.) Kalavarat 1998. Helsinki: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. s. 38-41. (SVT Ympäristö 1998:13.) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sivut
Tuomas Salusjärvi
14.12.2005
|