 |
|
|
Ennen olivat kalatkin suurempia
Kaloilla on tapana jatkaa kasvuaan kalamiesten tarinoissa vielä pitkään sen jälkeenkin, kun ne on saaliiksi saatu. Tutkijat ovat kuitenkin tehneet huolestuttavan havainnon siitä, että useiden eri kalalajien keskikoko on vuosien saatossa pienentynyt, ja että itse asiassa entisaikoina todellakin on pyydetty suurempia kaloja kuin mitä tänään vesistä nostellaan.
Kalalajit kutistuvatIsoisien lapsenlapsilleen kertomat kalajutut sisältävät ehkä sittenkin tärkeän sanoman. Viime aikoina on kertynyt yhä enemmän todisteita siitä, että monien kalalajien yksilöiden keskikoko on tänä päivänä pienempi, kuin mitä se aiemmin on ollut. Trendi on huolestuttava, sillä kalojen kutistumiselle ei nykymenolla näy loppua. Kalojen koon pieneneminen voi äkkiseltään kuulostaa epäuskottavalta. Syy tähän on lähinnä se, että kalojen keskikoko muuttuu niin hitaasti, että ehdimme kymmenien vuosien aikana tottua siihen mikä sillä hetkellä on ’normaalia’. Lisäksi meiltä puuttuu luotettavaa tietoa menneiden aikojen saaliskalojen keskikoosta. Tilastoja kuitenkin löytyy ja huolestuttavia esimerkkejä maailmalta on viime vuosina raportoitu. Esimerkiksi meriahvenen keskikoko Floridassa on pienentynyt 60 % viimeisen 60 vuoden aikana. Kaupallisesti pyydetyn miekkakalan keskikoko on pienentynyt 136 kg:sta 40 kg:aan viimeisen sadan vuoden aikana. Kalakannan keskikoon pieneneminen ei välttämättä edes kestä muutamaa vuotta kauempaa, sillä Chilessä erään hammaskalalajin keskikoko romahti vuosien 1996 – 1998 aikana melkein 90 prosenttia 1,4 kg:sta 0,14 kg:aan voimakkaan pyynnin seurauksena. Kalat eivät ole kutistuneet ainoastaan viimeisten vuosikymmenten aikana, asiaan on vain alettu kiinnittää huomiota vasta nyt. Arkeologisten havaintojen perusteella on todettu, että eri kalalajien keski-ikä ja keskikoko ovat pienentyneet niiden viimeisten parin sadan vuoden aikana, jolloin ihminen on kalakantoja tehokkaasti pyytänyt. Esimerkiksi Mainen osavaltiossa pyydettyjen turskien keskikoko on viimeisten 80 - 100 vuoden aikana pienentynyt vajaasta metristä reiluun 30 cm:iin. Samaan aikaan alueen kaikki turskakalat ovat alkaneet tulla sukukypsiksi paljon entistä nuoremmalla iällä. Esimerkiksi Bostonin alueen koljakanta tuli sukukypsäksi noin kolmivuotiaana 1960-luvulla. Nykyisin alueen kolja on sukukypsä yksivuotiaana. Syytä näille ilmiöille ei ole tutkittu. Uskotaan, että syyllinen kuitenkin löytyy erityisesti suuriin kalayksilöihin kohdistuvan ylikalastuksen aikaansaamista geneettisistä muutoksista alueen kalakannoissa. Sekä ammattikalastus että vapaa-ajan kalastus kohdistuu pääasiassa kalalajien suurimpiin yksilöihin. Tästä johtuukin se tosiasia, että ylikalastetun kalapopulaation selvin tunnusmerkki on suurten kalayksilöiden puute. Tiedetään, että mitä kovempi kalastuspaine johonkin kalapopulaatioon kohdistuu, sitä harvemmassa ovat suuret yksilöt kyseisessä populaatiossa.
Ovatko muutokset vain tilapäisiä vai pysyviä?Pitkään on uskottu, että kovan kalastuspaineen aiheuttama kalakantojen keskikoon pieneneminen korjaantuu, jos kalastusta rajoitetaan ja kalojen annetaan kasvaa rauhassa. Viime aikoina on kuitenkin alkanut kertyä hyvin huolestuttavaa todisteaineistoa siitä, että kalojen koon kutistuminen voikin itseasiassa olla pysyvää. Ihmisen aikaansaama kalastuspaine on paikoin luonut valintatilanteen, missä pienikokoiset kalayksilöt ovat menestyneet isokokoisempia ja nopeakasvuisempia lajitovereitaan paremmin. Voimakkaalla kalastuspaineella ollaan saatu aikaan tilanne missä evoluutio ohjaa kalojen kokoa pienemmäksi. Ainoastaan pienikokoisena sukuaan jatkavat yksilöt onnistuvat saamaan jälkeläisiä, kun alamitan ylittävät yksilöt pyydetään lähes kokonaan vesistä pois jo ensimmäisenä vuotena. Tilanne on äärimmäisen huolestuttava, sillä geneettisesti kääpiöityneet kalakannat eivät enää palaudukaan entisiin mittoihin, vaikka kalastus lopetettaisiin kokonaan. Ei ole edes takeita siitä, että kalastuksen keskeyttäminenkään ohjaisi evoluutiota takaisin kohti suurikokoisempia yksilöitä sisältäviä kalakantoja ennalta määrittelemättömänkään ajan kuluessa. Maailmalta on jo raportoitu tieteellisiä tuloksia joidenkin kalakantojen geneettisestä muuntumisesta ylikalastuksen johdosta. Esimerkiksi Kanadassa Bella Coola -joella on kutemaan nousevien lohien keskikoon on todettu pienentyneen 30 % viimeisen 40 vuoden aikana. Näiden lohien vuosiluokan keskimääräinen kalastussaalis on 80 %. Muutos joen kalakannassa on selvä ja trendi jatkuu edelleen. On pystytty osoittamaan, että syy kutistumiselle on kalastus, sillä muiden ympäristötekijöiden, kuten ilmaston ja ravinnon vaikutus on onnistuttu poistamaan tuloksista. Jotkut kalakannat ovat kuitenkin palautuvat entisiin mittoihin, kun kalastus on keskeytetty. Tämä todettiin jo molempien maailmansotien aikana monilla eri kalastusalueilla, sotien estäessä pyynnin useilla matalikoilla ja tarjoten täten tutkijoille arvokasta tietoa pyynnin kohteena olleiden kalakantojen käyttäytymisestä kalastuksen keskeydyttyä. Näin ei kuitenkaan valitettavastio aina ole käynyt. Esimerkiksi Kanadan rannikolla Atlantin tiettyjen ruijanpallaskantojen keskikoko ei ole palautunut sadassakaan vuodessa, vaikka kalastus lopetettiin kokonaan kannan romahdettua.
Miksi kalan koolla on merkitystä?Miksi sitten meidän tulisi välittää kalojen kutistumisesta? Isokokoiset ja iäkkäät yksilöt, etenkin naaraat, ovat erittäin merkittäviä jälkeläisten tuotannon kannalta. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan suurikokoisten emokalojen tuottama mäti sisältää enemmän ravinteita kuin pienikokoisten tuottama mäti ja siitä syystä suurten yksilöiden poikasten selviytymismahdollisuudet kuoriutumisen jälkeen ovat moninkertaiset pienikokoisten poikasiin verrattuna. Isokokoisten kalojen poikaset yksinkertaisesti selviävät paremmin ja ovat isompia heti syntymänsä jälkeen. Lisäksi isot emokalat tuottavat paljon enemmän mätiä kuin pienet. Luonnollisesti isokokoiset ja isoksi kasvavat lajit ovat myös mielenkiintoisia kalastuskohteita. Tämän ymmärtää, jos kuvittelee mieleensä esimerkiksi ainoastaan ahvenen mittoihin kasvavan Tenon lohikannan, missä kolmannen kerran kudulle nousevan kojamon maksimikoko olisi kaksi kiloa. Tuoreen Science-lehdessä uutisoidun tutkimuksen mukaan isoihin yksilöihin keskittynyt kalastus vaikuttaa paljon voimakkaammin kalakantoihin kuin jos kalastus keskittyisi pelkästään melko pienikokoisiin yksilöihin. Tämä asettaakin yleisesti käytössä olevan alamittakäytännön kokonaan uuteen valoon. Alamitan käyttö kun ohjaa pyyntiä isoihin yksilöihin pienten sijaan ja edesauttaa pienikokoisina kutevien yksilöiden suvunjatkamista isokokoiseksi kasvavien yksilöiden kustannuksella. Tutkimuksen mukaan kalastuksen keskittäminen pieniin yksilöihin edesauttoi kalojen ja kalakannan kasvua suuremmaksi sekä määrällisesti että yksilökoossa. Kalastuksessa tulisikin ottaa mallia kotieläinten hoidossa. Maataloudessakaan paras palkintosonni ei päädy suoraan teurastamolle vaan sen arvo siitoseläimenä ymmärretään. Hieman samalla tavalla toimitaan myös hirvikannan metsästyksen säätelyssä, missä komeimmat yksilöt jätetään pyynnin ulkopuolelle.
Alamitan sijaan ylämitta?Miksipä ei kalojen kohdallakin vastaavalle maalaisjärjen käytölle löytyisi sijaa hyvien yksilöiden suojelemiseksi. Tämän voi ainakin jokainen kohdallaan tehdä ottamalla käyttöönsä vapaaehtoisen ylämitan lakisääteisten alamittojen rinnalle. Näin välttyisimme "jalostamasta” arvokkaita luonnonkalakantojamme vastoin toiveitamme. Yleisesti kalakantojen suojana käytössä oleva alamitan käyttö ohjaa kalastajia jalostamaan kalakannoista kääpiökokoisia. Alamitta on hyvä järjestelmä suojaamaan kalojen kasvua sukukypsiksi, mutta yhtä tärkeää olisi huolehtia siitä, että erityisen isojakin kalayksilöitä pääsisi jatkamaan sukuaan. Joidenkin kalalajien kohdalla alamitan voisi todennäköisesti kokonaan poistaa, jos ylämittakäytäntö tulisi pakolliseksi. Suomessa esimerkiksi kuhakantojen tilanne etelärannikolla ja erityisesti Saaristomerellä on huolestuttava. Saaristomereltä pyydetään suurin osa ammattikalastajien kuhasaaliista, pääosin 43 millin verkoilla. Kalastus on erittäin tehokasta koostuen suurelta osin 37 - 41 sentin pituisista kuhista. Yli kilon painoiset ovat jo erittäin harvinaisia, niitä on saaliissa vain joitain prosentteja. Tutkijoiden mukaan kuha saavuttaa Saaristomerellä sukukypsyyden Suomen oloissa jo poikkeuksellisen pienikokoisena ja sen kasvunopeus verrattuna esimerkiksi Suomenlahden kuhaan on selvästi hitaampaa. Mainittuja seikkoja ei voida selittää ympäristötekijöillä. Saaristomeren kuha saavuttaa 40 sentin mitan 6 - 7-vuotiaana.Suomenlahdella kuhat ovat jo 4 - 5-vuotiaina 40 - 45 sentin mittaisia. Suomenlahdella valtaosa kuhasaaliista onkin pyydetty 50 millin verkoilla ja kuhaan kohdistuva pyynti on muutenkin maltillisempaa. Hidaskasvuisimmat kuhat ehtivät kutea Saaristomeren kovassa kalastuspaineessa kahtenakin kesänä ennen saaliiksi joutumistaan. Mikäli perinnöllisyystekijät vaikuttavat kasvun eroihin, jalostuu Saaristomeren kuha jatkuvasti hidaskasvuisemmaksi ihmisen toimesta. Ehkäpä Saaristomerellä parin vuosikymmenen kuluttua pyydetäänkin kuhaa silakkaverkoilla, jos nykymenon annetaan jatkua.
Tuomas Salusjärvi
|