HAUKI

 

Sukulaiset ja levinneisyys

Hauet kuuluvat lohikalojen (Salmoniformes) lahkoon ja haukien (Esocidae) heimoon, jossa tavataan viisi lajia: hauki, mustahauki, amerikanhauki, täplähauki ja jättihauki. Viidestä haukilajista Suomessakin tavattava hauki Esox lucius on laajimmalle levinnein: sitä tavataan Pohjois-Amerikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Muiden lajien levinneisyysalueet ovat paikallisempia (taulukko 1).
Hauen (Esox lucius) eteläisimmät esiintymispaikat Euroopassa ovat Ranskan, Italian ja Kreikan pohjoisosat sekä Kaukasia. Fennoskandiassa haukea tavataan koko Suomessa ja Ruotsissa, mutta Norjassa sitä on vain maan kaakkoisosassa ja Finnmarkissa. Varsinaisilta arktisilta alueilta laji puuttuu. Suomessa hauki on yleisimpiä kalojamme.

Taulukko 1. Haukilajit ja niiden esiintymisalueet

LAJI ESIINTYMISALUE
Hauki (Esox lucius) Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Aasia
Mustahauki (Esox niger) Pohjois-Amerikka
Amerikanhauki (Esox americanus) Pohjois-Amerikka
Täplähauki (Esox reicherti) Aasia
Jättihauki (Esox masguinongy) Pohjois-Amerikka

Ulkonäkö ja rakenne

Kaikilla haukilajeilla on varsin samanlainen petokalalle tyypillinen ulkonäkö: ruumis on pitkä, hoikka ja sivuilta hieman litistynyt, kuono on pitkä, litteä ja lähes krokotiilimainen. Hauen suu on pitkänomainen ja täynnä suuria ja teräviä hampaita, joita on paitsi leuoissa, myös kitalaessa ja kielessä. Hauen hampaat uusiutuvat jatkuvasti, eikä niiden vaihtuminen noudata mitään tiettyä rytmiä. Haukien tunnusomaisin tuntomerkki on kuitenkin evien sijainti (kuva 1): selkä- ja peräevä ovat hyvin lähellä pyrstöä.
Suurin haukilajeista on jättihauki (Esox masguinongy), joka kasvaa helposti 1,5 metrin pituiseksi ja 30 kilon painoiseksi. Pienimmät lajit, musta-, täplä- ja amerikanhauki, ovat usein alle puolen metrin pituisia ja alle puolen kilon painoisia. Suomessa tavattavan hauen koko vaihtelee suuresti. Suomessa hauen pituus on yleisimmillään 40-70 cm ja paino on 1-3 kg, mutta hauki voi kasvaa lähes 20 kg:n painoiseksi. Etelä-Ruotsissa tavataan jo yli 20 kg:n haukia, etelämpää vieläkin suurempia. Suurimman Esox luciuksen tiedetään painaneen n. 30 kiloa.

Hauki Esox lucius
Kuva 1. Hauen ruumiinrakenne.

Elinympäristöt

Hauet ovat pääasiassa suolattoman veden kaloja, mutta viihtyvät myös Itämeren murtovesissä. Aikuiset hauet selviävät noin 10-20 promillen suolapitoisuudessa, mutta hauen lisääntymisraja noin seitsemän promillea. Hauki tulee toimeen monenlaisissa vesissä, järvien ja rannikkovesien lisäksi myös voimakkaasti virtaavissa joissa tai koskissa. Veden laatuun nähden haukea on pidettävä vaatimattomana: happea ei saisi olla alle 3 mg/l, vaikka alin toimeentuloraja on 1,5-2 mg/l. Happamuuttakin hauki sietää hyvin, pH saa laskea alle viiden.
Hauet oleskelevat useimmiten rannan tuntumassa ja suhteellisen matalassa vedessä. Pienet hauet (< 40 cm) viihtyvät parhaiten aivan matalilla (0-3 m) vesikasveja kasvavilla paikoilla. Keskikokoisten (>65cm) ja suurten haukien (> 100 cm) elinympäristöissä on enemmän vaihtelua, mutta nekin pysyttelevät yleensä 3-6 metrin syvyydessä. Etenkin kylmän veden aikaan suurimmatkin hauet vierailevat matalassa.

Lisääntyminen

Päivän pituus ohjaa hauen kasvuun ja etenkin lisääntymiseen liittyvää hormonitoimintaa ja näin myös kutuun valmistautumista. Hauki kutee Suomessa keväisin (huhti-toukokuussa) sisävesien tulvarannoilla ja suojaisissa lahdissa veden lämpötilan ollessa tavallisimmin vajaat kymmenen astetta. Kutu tapahtuu useimmiten vuorokauden valoisimpana aikana iltapäivällä. Kutu kestää yleensä pari viikkoa, mutta yhden hauen osalta vain muutaman päivän. Kylmän sään on havaittu viivästyttävän ja lyhentävän kudun kestoa. Kutualueella syvyys on usein alle metrin ja elävät tai kuolleet kasvit ovat kutualustana. Olosuhteet tällaisilla rannoilla ovat mädin ja poikasten kehittymiselle mitä parhaimmat: poikaset saavat suojaa ja niillä on hyvät ravinnonsaantimahdollisuudet. Merellä kutu voi kuitenkin tapahtua syvemmälläkin. Meressä kutu kestää jopa viikkoja pidempään kuin sisävesissä johtuen meriveden hitaammasta lämpenemisestä ja pidemmistä kutuvaelluksista. Hauen on todettu palaavan samoille kutualueille vuodesta toiseen. Kutulahtensa hauet löytävät hajuaistin avulla.
Koiraan testikset kasvavat keskikesällä, kun taas naaraan ovariot kehittyvät myös talvella seuraavan kevään kutua varten. Kutuvalmiissa kalassa mädin osuus koko painosta on 13-18%. Jälkeläistentuoton on havaittu vaihtelevan paljon samankin kokoisilla naarailla. Yleensä koiras kutee vuosittain 2-4 vuotiaasta ja naaras 3-4 vuotiaasta alkaen, kutuun osallistuu usein 2-3 koirasta yhtä naarasta kohti. Hauella ei ole kutureviiriä.

Jussi Aho / SHS