Nuoret haukikalassa -kilpailu 2006 kesä

Alle 12-vuotiaat

Olimme siis mökillä ja oli lämmin ja tyyni ilta kun lähdimme poikien kanssa soutelemaan ja vanhempi kinusi virvelin mukaan. No virveli matkaan ja järvelle. Soutelin sitten erään kaislikon reunalle tietäen sen kohtalaiseksi haukipaikaksi. Mikon ensimmäinen oma virveli on avokela, jonka käytön hän oppi noin vartissa jo edellisenä kesänä, joten minä vain sivusta kerroin mihin ehkä kannattaa heittää.

Heti ensimmäinen heitto tuotti noin viisitoista senttisen hauen ja järjettömän hymyn. Pettymys oli kova kun kerroin irroittavani kalan ja päästettävän sen vapauteen. Lupasin pojalle, että kyllä niitä siellä on, ei muuta kun uutta heitttoa vaan peliin. No sinnehän poika " roiskas" ja heitto oli ehkä viisi metriä pitkä.

Aikansa ihmeteltyään epäonnistunutta heittoaan, kehotin häntä jo kohta aloittamaan kelaamisenkin, ettei nyt pohjaan jäisi. Siitä seurasi raivoisa kelaaminen ja minä taas neuvomaan, että kyllä hiukan rauhallisempikin tahti käy ja kelaus loppui kuin seinään ja pitkä tuijotus isää kohti ja ihmetys että miten. Samalla hetkellä jysähti hauki kiinni ja poika pelästy niin että virveli lensi kädestä veneen pohjalle.

Kehotin ripeyteen virvelin suhteen ja niin poika tempas virvelin käteensä ja oikeaoppisesti vapa pystyyn. Hiukan kelausta ja samalla aivan veneen vieressä lekotteli noin metrin mittainen hauki ruohopelti suupielessä. Kun siima kiristy niin lähti haukikin syöksyyn ja kuva irti ja poika pelästy pirusti.

Tuumasi homman riittävän ja haluavansa mökille saunaan( taisi hiukan pelästyä hauen kokoa). Sain kuitenkin pienen keskustelun jälkeen pojan vielä heittelemään. Seuraava heitto ja taas hauki kiinni, joka tuli " miehenottein" veneeseen asti, ilman haavia, poika vaan nosti hauen veneeseen, vaikka yritin siinä haaviakin esiin kaivaa, en kerinny.

Sitten äkkiä mökille kuvaamaan ja perkaamaan ja tietenkin saunaan. Puntarilla ei käynyt mutta arvioin hauen painoksi pari kiloa. Paino on sivuseikka, mutta Suomi on saanut yhden onnellisen kalamiehen alun lisää ja pikkuvelikin pyöri silmät suurina ympärillä ihmettelemässä, joten perästä kuuluu.

Marko Tampereelta

Alle 18-vuotiaat

Elämäni kalareissu

Heinäkuun neljästoista päivä päätin lähteä aamukalalle, sillä aamulla on hiljaista ja kala syö hyvin. Lähdin kalalle aamukuudelta. Sain noin puolentunnin kalastuksen jälkeen Stormin vaapulla noin kilon painoisen hauen. Sitten oli taas vähän aikaa hiljaisempaa, muutama hauki vain seurasi.

Vaihdoin paikkaa uimarannan vieressä olevalle ruohikkoalueelle. Kello oli varttia vaille kahdeksan. Uistimeksi valitsin 7-senttiä pitkän Blue Fox Inkoon värissä mustat raidat ja kelta-hopea kylki. Heitin sen rannan suuntaisesti pienen ahvenvitatupsun viereen. Kun aloin ottaa kelaustuntumaa, niin luulin uistimen jääneen heinään kiinni, mutta samassa kala jätti pinnalle renkaat ja jarru alkoi huutaa.

Aluksi luulin kalaa noin parikiloiseksi, ja kun näin kalasta vedessä häivähdyksen, niin ajattelin edelleen, että kala on pari-kolmekiloinen. Sitten hauki lähti vetämään aivan hirmuista vauhtia edessä olevaan lumpeikkoon ja en pystynyt muuta kuin ihmettelemään kalan hirmuisia voimia, sillä siima oli vain 0,25 millistä monofiiliä.

Kala jumittui lumpeisiin, eikä siinä oikein uskaltanut muuta tehdä kuin odotella ja pitää siimaa kireällä. Sitten kohdalleni tuli mies , joka oli ilmeisesti aamulenkillä. Juuri kun mies oli kohdallani , niin hauki kävi pinnassa roiskuttamassa vettä ja vähän ajan päästä siitä hauki hyppäsi ilmaan. Mies sanoi että siellähän oli iso hauki ja minä sanoin hänelle, että hauki on minulla kiinni. Sitten mies jäi seuraamaan väsytyskamppailua.

Silloin kun hauki hyppäsi ilmaan , niin näin sen ensimmäistä kertaa. Hauki hyppäsi kuitenkin niin kaukana , etten pystynyt arvioimaan sen painoa kunnolla. Veikkasin kuitenkin sen painoksi 4-5 kiloa. ,

Aamulenkillä ollut mies jäi seuraamaan väsytyskamppailua. Kun hauki oli hypännyt, niin se lähti taas vetämään. Vaikka siima näytti olevan rannan ja lumpeikon välissä, niin hauki molski lumpeikon ulkopuolella. Välillä oli myös hieno kokemus seurata kun hauki ui aivan pinnassa, sillä silloin hauesta näkyi selkä, kun se seilasi lumpeikossa.

Sitten hauki jäi noin tunniksi lumpeikkoon jurottamaan. Sillä välin mies kävi juoksemassa aamulenkkinsä lammen ympäri loppuun. Kun hän tuli takaisin niin hauki oli yhä lumpeikossa. Lopulta aloin kyllästyä odottamiseen, joten vedin niin lujaa kuin ”ahvenvehkeilläni” uskalsin. Yhtäkkiä tuntui kuin hauki olisi alkanut irtoilemaan lumpeista. Hauki tuli lumpeista ulos, mutta lähti taas rannan lähellä vetämään.

Kala oli kuitenkin jo niin väsynyt, että se ei jaksanut enää vetää kunnolla. Sitten lähdin kuljettamaan haukea hitaasti vieressä olevalle uimarannalle, jossa ei onneksi ollut uimareita, olihan kello vasta aamuyhdeksän ja oli viileä ilma. Kun väsyttelin haukea uimarannalla, niin paikalle tuli ilmeisesti kaupungin puutarhatyöntekijöitä. Heidän joukossaan oli eräs mies, jonka olin nähnyt monta kertaa lammella kalalla. Tiesin, että hän oli saanut samasta lammesta 12,5 kiloisen hauen.

Kun mies näki että minulla oli iso hauki kiinni, niin hän jätti hommat siihen ja kahlasi lenkkarit jalassa järveen. Kun hän yritti saada haukea matalassa rantavedessä kiinni, niin hän kaatui selälleen veteen ja häneltä kastui puhelin. Vedessä oli myös aamulenkillä ollut mies. Väsytys jatkui uimarannalla vielä n. vartin verran, kunnes hauki alkoi jo olla todella väsynyt , sillä se menetti jokaisessa syöksyssä lisää voimia.

Lopulta kaksi miehistä sai haukea kiduskannen alta kiinni ja nostivat kalan rannalle. Ihmettelin itsekin hauen todellista kokoa. Hauen painoksi veikattiin 5-6, jopa 8-kiloa. Uistin oli kiduksissa kiinni ja hyvä niin, sillä jos se olisi ollut suupielessä kiinni, niin hauki olisi varmaan vetänyt koukut suoriksi.

Sen jälkeen kotiväki lähti hakemaan autoa ja jätesäkkiä, jotta kala saataisiin kuljetettua punnittavaksi. Sitten kalaa lähdettiin punnitsemaan. Lopulta postin vaaka antoi hauelle painoksi 9,325kg.

Juho Mustonen