Nuoret haukikalassa -kilpailu 2005 kesäkuu

Alle 12-vuotiaat

Isällä on aina haukikepit mukana veneessä ja hän heitteli siellä täällä matkan aikana. Kerron aina isälle, että "10 heittoa ja sitten menoksi". Tämä koska haluan päästä nopeasti jäätelöostoksille. Isä ei saanut yhtään kalaa tutuissa paikoissa, vaikka heitti aina 10 kertaa joka kerta. Tulimme kioskille ja ostimme jäätelöt ja nautittuamme ne jatkoimme matkaa takaisin mökille, eri reittiä tietty. Isä haluaa aina ajaa eri reittiä koska se pääsee taas heittämään uistinta eri paikoissa kuin tullessa.

Minäkin innoistuin ja pyysin isää apuun, heittämään minulle. En osaa vielä itse hyrrällä heittää, mutta kelata kyllä. Matkin isäni liikkeitä: kelaus, paussi, pikku nykäisy, kelaus ja veto. Sävellän myös itse. Kunnon veto niin että vapa osoittaa suoraan taaksepäin, siimaa tosi löysälle veden pintaan ja pari loitsua.

Kiersimme isän luottopaikkoja saamatta mitään, ei edes isä saanut tärppiä, ei ainakaan maininnut mitään. Seisoi vaan takapenkillä hymy kasvoilla ja lupasi, että ei sitä koskaan tiedä koska tärppää, aina pitää olla valmiina kalan tuloon.

Saavuimme viimeiselle poukamalle, legendaariselle lahdelle. Näin isä aina tarinan kertoo, en ole itse ollut mukana kuin muutaman kerran kun olemme onnistuneet siellä. Mutta lahdella on maine, uskomaton maine. Liekö isä keksinyt kaiken itse, mietin mielessäni. Viritimme vaaput, minulle joku 100-klubbenin vaappu haukivärissä ja isälle taas joku ihme jerkkiviritys.

Isä paiskoi vuorotellen minun vaappuani ja välillä omaa jerkkiänsä. Yhtäkkiä tuntui siltä, että taasko ollaan heinässä tai pohjassa kiinni. Mutta hei, pohjahan liikkuu! Riuhtaisin ensimmäistä kertaa elämässäni tosissaan vavan pystyyn ja tunsin, että siellä on kalaa kiinni. Yritin veivata kampea mutta raskasta oli ja huusin isälle, että kalaa, kalaa! Isä käski pitää vavan karrella ja kelata sisään. En kuitenkaan pystynyt muuhun kuin pitämään vavan karrellaan ja silloin tällöin kelaamaan löysiä sisään.

Hauki kävi nopeasti pinnassa ja isä sanoi, että nyt sulla on iso hauki kiinni. En enää uskaltanut itse pitää sitä ja pyysin isältä apua. Hauki oli isän mielestä löysästi kiinni yhdessä koukussa, mutta hänen onnistui nostaa sen paljain käsin veneeseen (se nostaa aina kaikki kalat ylös paljain käsin). Siinä sitten ihmeteltiin, ja taas ihmeteltiin. Minun elämäni ensimmäistä haukea, ja se oli iso semmoinen. Ja matoja kyljessä, ihan oikeasti matoja, kauheata. Isä sanoi, ettei niistä tarvinnut välittää ja se on ihan normaalia, mutta kun ne oli niin iljettävän näköisiä. Isä tarjosi kalan mun syliin kuvauksen ajaksi mutta en suostunut. En ole ikinä pitänyt isoa haukea sylissä, enkä nyt halunnut aloittaa. Kuvasimme kuitenkin hauen mun vieressä ja isä ehdotti, että lasketaan se takaisin uimaan, mihin vastasin että ei varmasti lasketa, se viedään kotiin äidille ja syödään. Jolloin isä tappoi hauen ja päätettiin lähteä saman tien kotiin.

Tultiin rantaan ja juoksin hakemaan äitiä katsomaan haukeani. Äiti ei ensiksi uskonut sitä minun kalaksi, luuli isän kalaksi. Mokoma äiti, ei uskonut että olen haukikalastaja!

Isä alkoi perkaamaan kalaa ja mietimme minkälaista kalaa hauen vatsasta löytyisi. Isä oli sanonut, että kutenut on ja kalaa on vatsassa. Sieltä löytyi pari puoliksi sulanutta salakkaa ja yksi särki. Ja hengissä oleva ahven! Isä ei ensiksi uskonut mutta minä näin kuinka ahven sätki ja liikutteli kiduksia. Isä otti ahvenen käteen ja alkoi liikuttamaan sitä vedessä kunnes se virkosi, jolloin päästimme sen takaisin uimaan. Eli olin pelastanut yhden ahvenen hengen! Isä totesi, että C&R, ahvenen osalta.

Emma, 6 v.

Alle 18-vuotiaat