Haukikalassa lasten kanssa

Lasten kanssa kalastaminen on antoisaa puuhaa niin aikuiselle kuin lapsellekin. Kuitenkaan kalassa viihtyminen ei ole mikään itsestäänselvyys, se vaatii uhrautumista, niin kuin moni muukin lapsen harrastus. Itse muistan elävästi kuinka pienenä poikana jaksoin onkia rantavedestä särkiä aamusta iltaan, ja kuinka joskus pääsin mukaan kun vanhemmat kävivät verkoilla ja siinä sivussa muutama heitto heiteltiin. Siitä vai saaduista kaloistako innostukseni kalastusta kohtaan on saanut alkunsa, vaikea sanoa?

Ensimmäinen virvelisetti mikä minulla oli, ikää taisi tuolloin olla 6v, oli pieni Mitchell haspeli ja siinä vapa jolla pystyi heittämään normaaleja noin 30-grammaisia haukilusikoita. Kalaan pääsin mukaan silloin tällöin isäni kanssa ja kalaakin sain sen verran että innostus vain kasvoi.

Nyt aktiivisena kalastajana olen seurannut oman poikani ja hänen kavereiden intoa kalastaa, ja koittanut pitää yllä sitä intoa mikä heillä on. Kalassa ollaan oltu lapsien ehdoilla, mutta myös vaatimuksia on lapsille asetettu.

Hyvän kalakaverin saamista nuorista kalastajan aluista ei ole mikään automaattinen asia, on helppoa tyrehdyttää se into mikä lapsella kalastusta kohtaan on. Mutta on myös mahdollista että lapsi saa hienon harrastuksen johon intoa riittää aina eläkepäiviin asti, ja siitäkin eteenpäin.

Välineet

Ensimmäisenä tulee mieleen välineet jolla nuori kalastaa. On aivan selvä, että jos esimerkiksi virvelillä ei pysty lapsi heittämään kuin 5 metrin heittoja, ei kalansaantimahdollisuus ole kovin hyvä. Ja se jos mikään vähentää intoa, vielä jos muut veneessä olijat saa tasaisesti kalaa mutta lapsi ei. Välineet tulee olla toimivat ja niillä tulee olla mahdollista saada myös se iso. Eli siimat ja perukkeet pitää myös olla kohdillaan. Huomioitavaa on, että lapsi oppii heittämään oikeastaan välineellä kuin välineellä kunhan ne ovat sopusoinnussa lapsen kokoon. Vaikeampaa on poisoppiminen, kun siirrytään esimerkiksi umpparista haspeliin. Joten oma mielipiteeni on, että mitään umpikelasettejä ei kannata hankkia helpon heitettävyyden takia laisinkaan.

12-vuotiaalla jerkkaaminen hyrrällä sujuu mainiosti, vaikka kaikki aikuisetkaan ei aina hallitse hyrrää. Lapset oppii, kun intoa ja opastusta vaan riittää.

Koska lapsi myös väsyy heittämisestä, voi myös vetouistella välillä, jolloin tulee mukavaa huiliaikaa heittämisestä.

Välillä voi kalastaa rennommin.

Vaatetus on myös tärkeä asia. Ei ole kenellekään mukava olla, jos on kylmä tai jos vaatetta + pelastusliivit on niin paljon päällä, että liikkuminenkin on vaikeata, puhumattakaan heittämisestä. Turvallisuudesta ei kuitenkaan tule tinkiä. Onneksi esimerkiksi pelastusliivin ja ”paukkuliivin” hintaerot eivät tänä päivänä ole kovin isoja.

Jos ja kun nuorelle hankkii välineitä, tulee häneltä myös edellyttää että välineistä huolehditaan. Käydään läpi miten välineitä säilytetään esimerkiksi veneessä silloin kun ei kalasteta. Paras esimerkki näissä asioissa niin kuin monessa muussakin on se aikuisen käytös. Jos itse jättää välineet levälleen, on turha vaatia, että lapsi niistä huolehtisi paremmin.

Olosuhteet

Myös tärkeä asia mitä kannattaa miettiä kun lähtee lapsen kanssa kalaan, on se että sinne mennään aloittelijan kanssa ja oma kalastus ei silloin voi olla yhtä tehokasta kuin ilman lasta. Aikaa menee opastukseen ja nuoren kalastajan tarkkailuun sen verran runsaasti, että keskittyminen omaan kalastukseen on mahdotonta. Onneksi lapsi oppii nopeasti. Ensimmäisiä kertoja kalassa olevan kanssa aika ja keskittyminen menee kokonaan opastukseen ja seurantaan. Silloin on parempi, että omat välineet on mukana vain sen takia että niillä näytetään esimerkkiä. Useampaa kuin yhtä aloittelijaa ei kannata yhden aikuisen opettaa, ainakaan vesillä. Rannalla tehtävissä heittoharjoituksissa onnistuu jo muutaman nuoren opastus ja valvonta.

Mukavinta tietenkin on mennä kesähelteellä harjoittelemaan kalastusta, mutta mahdollisuutta saada kalaa ei pidä unohtaa aloitusvaiheessa. Joten jos itse kalastelee haukea esim. keväällä ja syksyllä, niin ottaa myös aloittelevan kalamiehen mukaan silloin kuin itsekin kalastaisi.

Onnistumiset nuorena ei saisi jäädä välineistä kiinni.

Kun sitten perusasiat heittämisestä on opittu ja aletaan suunnittelemaan vähän pidempikestoisia reissuja, kannattaa muistaa että lapset ei välttämättä jaksa kalastella koko ajan. Mukaan voi ottaa muutakin viihdykettä lapselle kuin hyvät eväät, jotain luettavaa tai muuta ajanvietettä. Reissun tai retken suunnitteluvaiheessa kannattaa myös käydä läpi sellaiset asiat kuin että kauanko kalassa ollaan ja että sieltä ei heti tulla pois kun alkaa kyllästyttämään. Kun on selkeät pelisäännöt, niin reissun onnistumiseen on paremmat edellytykset.

Kalastus

Itse kalastus tekniikasta ja paikkojen valinnasta, vuodenajoista ja muista muuttujista ei suoraan kerrottuna ole mitään hyötyä. Asiat menee monella aikuisellakin vaikeaksi. Mutta aina kun kalastuksen yhteydessä tapahtuu jotain, siitä kannattaa jutella ja miettiä lapsen kanssa että miksi niin tapahtui. Esimerkiksi voin kertoa kun oltiin pojan kanssa vähän vaikeampana päivänä kalassa. Mikään ei tuntunut kelpaavan, kunnes savusilakan väriseen Tormentoriini iski hauki kolmella heitolla neljästä. Koska pakissa ei toista samanlaista ollut, päätin antaa vieheen pojan käyttöön. Kymmenkunta heittoa, mutta ei mitään tapahtumia. Ajattelin että siihenkö se loppui ja poikakin päätti jo vaihtaa vieheen pois. Laitoin Tormentorin takaisin itselleni ja toisella heitolla oli taas hauki kiinni! Vaihdettiin taas takaisin ja ruvettiin katsomaan miten pojan ”uitto” tapahtui. Pieni vinkki aktiivisempaan/epäsäännölliseen uittoon ja kohta oli pojallakin tapahtumia samassa vieheessä. Ei ole sen tapahtuman jälkeen tarvinnut erikseen kertoa että viehettä voi ja kannattaa myös ”uittaa” eikä vain kelata suoraan sisään.

Uittotyylin muutos sai aikaan mieleenpainuvia kokemuksia.

Vaikka lapsi ei sisäistä kaikkea kuultua heti, kannattaa kertoa mahdollisimman paljon omista viehevalinnoista, kalastuspaikoista ja ratkaisuista ja antaa kuitenkin lapsen tehdä omia valintoja ja antaa hänen itse oivaltaa asioita. Silloin asiat painuvat mieleen.

Saaliin käsittely

Kun kalaa sitten rupeaa tulemaan, niin myös sen käsittely tulisi lapsen oppia. Itse olen parhaan osaamiseni mukaan opettanut lapsiani käsittelemään kalaa. Kalan irroitusvaiheessa tulee olla erityisen varovainen koukkujen ja kalan hampaiden kanssa. Ja sen takia ei voi suositella, että pienimmät lapset sen tekisivät itse. Kuitenkin sen voi tehdä yhdessä ja opastaa kaikki mahdolliset toimintatavat. Jos kalat vapautetaan, niin se tehdään niin että kala selviäisi mahdollisimman pienillä vaurioilla. Eli nämäkin asiat tulee käydä läpi. Ja kun kala otetaan ruoaksi, niin se tainnutetaan, verestetään ja säilötään asianmukaisesti. Vaikka ei pienimmille lapsille kannata veitsiä käteen antaa, niin yhdessä samalla opastaen tämäkin asia kannattaa tehdä. Kalan perkaaminen on osa kalastusta ja siihen tulee kalastajan osallistua. Itselläni ei ole ollut ongelmia saada lapsiani mukaan perkuutöihin ja se onkin heistä erittäin mielenkiintoista puuhaa. Mahdollisuuksien mukaan kannattaakin antaa lapsen perata oma kalansa ja vähän kokeneempana se hänelle myös kuuluu. Toki aina apua ja neuvoa tarjotaan. Myös kalan valmistaminen ruoaksi yhdessä lapsien kanssa on mielenkiintoista. Ja mikä sen paremman makuista voi olla, kuin itse pyydetty ja valmistettu kala.

Lapset perkaamassa saalista.

Vaikka nuorille on tänä päivänä erittäin paljon harrastetarjontaa, niin olisi toivottavaa kuitenkin ettei niin hieno harrastus kuin kalastus, jäisi siitä kiinni että vanhemmat ei viitsi uhrata omaa kalastusaikaansa nuorten opastukseen. Tosiasiassa tähän uhrattu aika tulee moninkertaisena takaisin. Kalareissulle lähtö perheen nuoren kanssa menee ”hallituksessa” huomattavasti paremmin läpi, kuin että menisi yksin tai kavereiden kanssa reissuun.

Roy Länsilahti

16.1.2007