Hauki vedestä oikein ottein

Vapakalastajien saalistamia haukia päästetään nykyisin yhä useammin takaisin. Ruokakulttuuri ja ruokailutottumukset ovat muuttuneet ja toisaalta kasvava kalastuspaine ja vesien likaantuminen ovat saaneet vapakalastajat miettimään luonnonvaraisten kalojen kantojen turvaamista tulevillekin vuosikymmenille. Niinpä monet vapakalastajat pyrkivät vapauttamaan suurhaukia aina kun se on mahdollista.

Kun hauki vapautetaan, ei sitä voi nostaa perinteisesti haavilla vedestä ja antaa sen kieriä veneenpohjalla. Sitä ei myöskään auta nakata laidan yli kuin rakkolevää. Vapautettavan hauen kohdalla korostuvat oikeat otteet, ripeä toiminta ja ennen kaikkea järjen käyttö. Kun hauki otetaan ruokakalaksi, sitä voidaan käsitellä hieman krouvimminkin. Toisaalta ruokakalakin on syytä papittaa heti pyynnin jälkeen ja verestää se välittömästi painamalla puukko kohtisuoraan kiduskannen yläreunan tasalta sisään ja leikkaamalla kannen reunan suuntaisesti kaulavaltimo poikki.

Noston ajoitus

Myös ajoituksella on merkitystä vapautettavan kalan nostamisessa. Kylmällä vedellä hauen saa helposti veneen vierelle ja yleensä se on noston, punnituksen ja vapautuksen ajan varsin rauhallinen. Sen sijaan kesäaika on vapautuksen kannalta vaikeampi. Virkeä kala jaksaa rimpuilla pidempään, ja jos sen kiskoo väkisin veneen vierelle, se aloittaa melko varmasti uuden shown vielä veneessä. Toisaalta lämpimän veden aikaan pitkä väsytys voi koitua hauen kohtaloksi, joten ihan loppuunkaan sitä ei pidä väsyttää. Nosto pitääkin ajoittaa sellaiseen hetkeen, jossa kalan pahimmat menohalut on taltutettu. Kesäaikana käytettävien uistinten koko on usein kevättä ja syksyä pienempi. Kevyet uistimet tarkoittavat myös kevyempää kela/vapa-settiä, mikä taas helposti tarkoittaa pidempää väsytysaikaa. Jos kalastaa haukea kesäaikaan sillä aikeella, että vapauttaa osan, kannattaa välineet mitoittaa riittävän voimakkaiksi. Yksittäisten ahven- tai kuhapyynnissä nousevien, kevyillä välineillä väsytettävien sattumahaukien kohdalla mahdollisuus selviytyä vapauttamisesta pitää harkita tapauskohtaisesti.

Hauen vapauttaminen vedessä

Kalan kannalta ilman muuta paras vaihtoehto on kalan vapauttaminen vedessä. Tähän tarkoitukseen tarvitaan pihdit. Veteen vapautettaessa otetaan kiinni perukkeesta (tai siimasta) ja pidetään siima koko ajan kireällä. Tämän jälkeen koukut irrotetaan yksitellen uistimen etupäästä alkaen. Mikäli siima on sekaisin vieheen ympärillä, pitää koukkujen irrottamisjärjestystä ehkä vaihtaa.

Veteen irrotettaessa kalasta ei pidetä lainkaan kiinni, jolloin se saattaa riehaantua ja saada koukut vapauttajansa käteen kiinni. Tämän vuoksi pihtien tulisi olla pitkäkärkiset. Sellaisia saa ainakin Biltemasta (mutta ne ikävä kyllä ruostuvat melko helposti). Toinen vaihtoehto on niin kutsuttu Hook Out -pihti, jolla voi operoida yhdellä kädellä. Hook Out on käsittelyn kannalta näppärä, mutta leukojensa vuoksi sillä ei saa useinkaan yhtä hyvää otetta koukuista kuin pihdeillä. Kovimmin kiinni olevat kalat pitääkin usein nostaa vedestä ja irrottaa pihdeillä, kun vähemmän tarttuneet taas lähtevät mainiosti Hook Outilla. Joskus kala on kiinni vain yhdellä koukunhaaralla ja tällöin rohkeimmat irrottavat koukun käsin vedessä, joko pelkästään koukkuun tarttumalla tai toisella kädellä uistimesta kiinni pitäen. Tätä tapaa ei ole syytä käyttää kuin kylmän veden aikaan ja väkäsettömillä koukuilla. Silloinkin kalastajan loukkaantumisriski on kuitenkin varsin suuri.

Kalastajan kannalta hauen vapauttamiseen vedessä liittyy yksi selkeä miinuspuoli. Pituutta tai painoa ei pysty veteen vapautettaessa kunnolla mittaamaan. Kelluvalla mittanauhalla pystyy jotenkuten operoimaan, mutta ennätyskaloille se ei oikein sovellu. Tarpeetonta roikottamista on syytä välttää ja kannattaa pyrkiä asettamaan itselleen joku raja, jota pienempiä kaloja ei punnita. Kun raja on riittävän korkea, voi useimmat kalat vapauttaa veteen. Jollekin raja voi olla kolme kiloa, toiselle viisi ja yhdelle vaikka kymmenen. Kalan kannalta on parasta, jos kalamiehelle riittää pelkkä silmämääräinen arvio.

Hauen nostaminen vedestä

Jos hauki on nostettava vedestä, mutta se silti aiotaan vapauttaa, on tarpeen toimia ripeästi ja olla vahingoittamatta kalaa. Espoolainen hauenkalastaja Tuomas Salusjärvi on selvittänyt niin kotimaisilta kuin ulkomaisilta tahoilta sekä tutkimuksia että kalatutkijoiden mielipiteitä oikeista nostotavoista. Salusjärven mukaan havainnot ja mielipiteet ovat yksimielisesti sen suuntaisia, että suuria haukia ei tule roikottaa pystyssä tai ylipäänsäkään yhdestä tukipisteestä. Nostokoukulla, nostinlaitteella tai kiduskansinostolla saattaa tehdä peruuttamatonta vahinkoa hauelle, jos nosto tapahtuu perinteisellä tavalla. Suurhauen nostamisen tulisikin tapahtua joko kalaystävällisellä haavilla tai vaakatasossa, kahdesta pisteestä tukien. Punnitsemisessa in syytä käyttää apuna punnituspussia, koska muulla tavoin haukea ei vaakatasossa voi punnita. Punnituspussin pitää olla riittävän suuri ja materiaaliltaan kalaystävällistä, eli pehmeää ja solmutonta. Hätätilanteessa voi käyttää ns. Ikea-kassiakin, mutta isoille hauille se ei kovin hyvin sovellu, eikä se missään olosuhteissa vedä vertoja kunnollisille punnituspusseille.

Vaakanostossa kalaa siis tuetaan toisella kädellä keskiruumiista. Sisäelimiä, etenkin mätipusseja on varottava painamasta käsin, joten peräpäässä nostopisteen tulisi olla peräaukon tuntumassa. Hauen päätä ei myöskään pidä taittaa voimakkaasti ylöspäin, sillä hauen selkäranka voi vioittua tai katketa jos päätä väännetään ylöspäin. Varsinkin pitkävartisella nostokoukulla pään vääntyileminen on riski.

Tähän mennessä tehdyt tutkimukset eivät vielä anna vastausta siihen, mikä on kriittinen koko kotimaisella hauella. Arvauksia on esitetty kolmesta kilosta ylöspäin. Karkeasti voisi sanoa, että kalat joihin pystyy tarttumaan niskaotteella, voi myös nostaa pystyssä niskaotteella. Tätä suuremmat hauet, eli suunnilleen viittä kiloa suuremmat tulisi pyrkiä nostamaan vaaka-asennossa, toisella kädellä perästä tukien. Vaikka varmoja todisteita useiden suurhaukienkin selviytymisestä pystynoston jälkeen on monella kalamiehellä, on etenkin mätilastissa oleva yli viiden kilon hauki pyrittävä nostamaan vaakatasossa.

Myöskään ilma-altistuksen maksimipituudesta ei ole olemassa täysin selviä säveliä. Ilma-altistuksen pituuden vaikutusta kuolleisuuteen tai sen vertailemista suurhaukien pystynostokuolleisuuteen ei ilmeisestikään ole tehty. Näin ollen jokaisen kalastajan tulee itse maalaisjärjellä arvioida, mikä on nopein ja turvallisin tapa nostaa hauki ja edelleen vapauttaa se. Jos kala ei lähde käsistä omin voimin tai sitä pitää elvyttää useampia minuutteja, se on syytä ottaa ruokakalaksi.

Kalaa ei pitäisi laskea veneessä likaiselle tai kovalle alustalle. Puhdas ja kasteltu alusta, kuten muovisäkki, on kenttäolosuhteissa kohtuullinen ratkaisu. Myös verenvuotoriskit tulisi minimoida. Leukalukko-otteessa kalan kidukset ovat vaarassa, vaikka paljas käsi melko turvallinen kalan kannalta onkin. Mikäli kala vuotaa runsaasti verta, se on syytä ottaa ruokakalaksi. Pieni tihkuvuoto tyrehtyy vedessä nopeasti, mutta mikäli on ottamassa ruokakalaa, on vähänkin verta vuotava yksilö hyvä vaihtoehto.

Käsinostot

Käsinostolle on olemassa useitakin eri vaihtoehtoja, joiden sopivuus riippuu varsin vahvasti kalan koosta. Pääsääntö on, että pikkuhauille soveltuu niskaote ja isoille hauille leukalukko-ote. Rajanveto pienen ja ison hauen välille pitää jokaisen tehdä itse käden koon ja voiman perusteella.

Niskaote

Perinteisin tapa on nostaa hauki niskasta ja irrottaa sen jälkeen koukut käsin tai pihdeillä. Niskaote soveltuu lähinnä pienille hauille. Niskaotteella nostettavan hauen maksimikoko on useimmiten jossain kolmen ja viiden kilon välillä.

Niskaotteessa haukea tartutaan selkäpuolelta, kiduskansien takareunan kohdalta siten, että kämmen on kalan niskaa vasten. Toiselta puolelta kiduskansia painetaan kevyesti peukalolla ja toiselta puolelta etu- tai keskisormella. Kiduskansia on varottava painamasta liian lujaa, etteivät kidukset vahingoitu. Otteen on oltava sen verran tukeva, ettei rimpuileva hauki lipeä kädestä. Yleensä hauki on kuitenkin niskaotteessa varsin rauhallinen.

Niskaote on kalan rauhallisuuden kannalta toimiva ja se on myös tukeva ote. Niskaote on helppo oppia ja sen avulla irrottaminen sujuu yleensä varsin nopeasti. Kevyesti kiduskansia painamalla hauki yleensä avaa suunsa, jolloin uistin on helpompi irrottaa. Niskaotteen huono puoli on kalan limapinnan koskettelu paljain käsin. Käden olisikin hyvä olla märkä ennen kuin kalaan tartutaan.

Niskaotteen ongelmaksi muodostuvat silloin tällöin isot kaksi- tai kolmikoukkuiset vaaput, jotka ovat tarttuneet kalan ulkopintaan. Joskus vaaput ovat kiinni kalan päässä tai niskassa, eikä niskaotetta tällöin voida ottaa. Tällaisessa tapauksessa koukkuja voi yrittää ensin osin irrottaa vedessä ja sen jälkeen tarttua niskaotteella. Tai jos tämäkään ei onnistu pitää käyttää muita otteita.

Liplock eli leukalukko-ote

Liplock eli leukalukko-ote on suurhauen nostamisessa paras ja usein jopa ainoa mahdollinen käsinostotapa. Leukalukolla nousevat periaatteessa kaiken kokoiset hauet, mutta kaikkein pienimille se ei pienten kiduskansien vuoksi sovi mitenkään erityisen hyvin. Mitä isompi hauki on kyseessä, sen helpommin siitä yleensä saa leukalukon. Paitsi että leukalukko on kätevä käyttää, kala myös avaa suunsa, joten viehe on helppo irrottaa.

Leukalukko-otteessa kalaa tartutaan kiduskannesta siten, että peukalo jää kiduskannen päälle ja neljä muuta sormea viedään ensimmäistä niveltä myöden kiduskannen alle, aivan sen etuosaan. Jos kiduskannesta tartutaan liian takaa, se voi revetä. Niinpä on syytä viedä käsi aina niin kauas eteen kuin se ylipäänsä on mahdollista. On myös varottava viemästä sormia liian pitkälle, etteivät ne joudu syvälle kalan kiduksiin. Aina silloin tällöin rimpuileva kala saa aikaan sen, että kidukset raapivat sormia. Tämä on ikävää sekä sormien että kalan kidusten kannalta. Sormiin ei yleensä kohdistu pintanaarmuja suurempia vahinkoja, mutta kalan kidukset saattavat kärsiä vakaviakin vaurioita.

Ulkopuolelta kiinni oleva tai syvällä kalan kurkussa oleva uistin voi joskus vaikeuttaa leukalukko-otteen ottamista. Harvoin kumpikaan kuitenkaan kokonaan estää käsinostoa, sillä lähes aina jompikumpi puoli on riittävän vapaa nostamiselle. Näissä tapauksissa kättä leukalukkoon sovitettaessa täytyy olla varovaisempi ja mahdollisesti myös väsytettävä kalaa pidempään.

Nostaminen perukkeesta (tai siimasta)

JJoskus käsinostovaihetta edeltää kokonainen tai osittainen perukkeesta (tai siimasta) nostaminen. Perukenosto voi olla joskus tarpeen kalan rauhoittamiseksi - perukenostossa kun kala ei pahemmin rimpuile. Perukenoston jälkeen voidaan ottaa parempi leukalukko- tai niskaote, tai mahdollisesti irrottaa kala pihdeillä vedenpinnan yläpuolella. Varsinaiseksi nostotavaksi perukenostosta ei ole, koska jos kalan voi irrottaa pihdeillä perukkeesta pitämällä, sitä on yleensä tarpeetonta nostaa ollenkaan, vaan tällöin kala irrotetaan vedessä. Sen sijaan muun käsinostotavan esiotteeksi perukenosto on usein hyödyllinen tapa. Perukenosto sopii lähinnä pienemmille hauille.

Apuvälineiden käyttö

Hauenkalastukseen on iät ja ajat käytetty erilaisia välineitä, joista perinteisin on haavi. Haavin käyttö tuntuu koko ajan vähentyneen, ja useimmat aktiiviset hauenkalastajat ovatkin siirtyneet enemmän nostokoukkuun tai viime aikoina yleistyneisiin grippeihin eli nostolaitteisiin.

Haavi

Haavi on kalan nostamisen kannalta melko helppo tapa. Haavia ei juuri tarvitse sovitella paikalleen, vaan kala nostetaan heti kun se on riittävällä etäisyydellä. Etäisyyttä ja helppoutta voi vielä kasvattaa hankkimalla isomman haavin. Haavia käytettäessä koukkujen paikat kalassa eivät myöskään vaikuta nostamistapaan tai ajoitukseen.

Helppoudestaan huolimatta haavi ei ole paras mahdollinen nostoväline, jos kalan aikoo vapauttaa. Haavipussien materiaali on usein kovaa, solmittua lankaa. Se vahingoittaa kalan limapintaa viimeistään siinä vaiheessa kun kala alkaa pyöriä haavipussissa. Pahimmassa tapauksessa koukut tarttuvat haavipussiin, jolloin kala paitsi repii itseään, se on myös huomattavasti vaikeampaa irrottaa ja kala on pidempään kuivilla. Mikäli kala otetaan ruokakalaksi, sen voi nostaa haavilla. Silloinkin hyvää kalastusaikaa tosin tuhraantuu koukkujen irrottamiseen haavista. Väkäsettömien koukkujen käyttäminen vähentää luonnollisesti tätä ongelmaa.

Mikäli perinteistä haavia haluaa vapautettavalle kalalle käyttää, sitä kannattaa käyttää lähinnä ammeena. Eli kala uitetaan haavin sisään, mutta sitä ei nosteta lainkaan ylös. Ammehaavissa kalan ylössaanti on turvattu ja sen ylösnostamiseen saa keskittyä rauhallisemmin. Ammeessa uistimen voi ensin irrottaa ja sitten nostaa kalan käsin.

Toinen vaihtoehto on käyttää kalaystävällisestä materiaalista valmistettua haavia, jossa on joko solmuton verkkohavas tai kumipäällysteinen havas. Ensimainittuunkin saattavat koukut jäädä kiinni, mutta varsinkin väkäsettömillä koukuilla ongelma on suhteellisen pieni. Suurempi ongelma on asiallisten haavien huono saatavuus Suomessa. Edes tukkurit eivät tahdo saada niitä omiin varastoihinsa.

Nostokoukku

Nostokoukku oli vielä viime vuosikymmenen lopulla suosituimpia nostovälineitä hauenkalastuksessa. Koukkua käytettäessä kalan limapinta ei vahingoitu, ja toisaalta taitava koukun käyttäjä lävistää vain kalan leukanahan, jolloin verenvuotoriskiäkään ei ole. Viimeisimmän nostotapatiedon valossa on koukun käytölle vaikea nähdä järkeviä perusteluja. Kun kala kuitenkin tulisi nostaa vaakatasossa, kannattaa koukun sijaan käyttää mieluummin nostinlaitetta.

Nostinlaite eli grippi

Viime aikoina on Suomen markkinoillekin tullut nostinlaitteita eli grippejä. Nostinlaite on käytännössä kahva, jossa on leuat. Leuat joko viritetään valmiiksi auki ja laukaistaan tarvittaessa, tai nostimen varressa on kaulus, jota nostamalla leuat aukeavat. Kun kala on veneen vierellä sopivasti nostettavissa, tartutaan nostinlaitteella kalan alaleuasta ja lukitaan leuat. Pyöreäkärkiset leuat pitävät kalan otteessaan, mutta eivät lävistä sitä.

Joissain nostimissa on pyörivä varsi sekä puntari, jotta kala ei rikkoisi leukojaan ja se saataisiin samalla punnittua. Molemmissa tapauksissa kalaa joudutaan roikottamaan leuastaan pystyasennossa, eikä viimeisimmän tiedon mukaisessa oikeassa vaakanostotavassa kumpaakaan ominaisuutta ole hyödynnettävissä siten kuin valmistaja on asian ajateltu. Pyörivästä varresta ja joustavasta puntarista on hyötyä silloin, jos kala hetkellisesti riehaantuu ja tukikäden ote lipeää. Joustamattomalla nostimella peli saattaa olla hetkessä menetetty, kun taas joustavalla laitteella hetkellisestä pystyroikkumisesta ei ehkä aiheudu vahinkoa kalalle. Kala saattaa riehaantua tietysti jo nostovaiheessa vedessä, jolloin pyörivyydestä joustavuudesta on erinomaista hyötyä. Nostinta valittaessa on tärkeää kiinnittää huomiota lähinnä leukojen tukevuuteen ja laukaisumekanismin helppouteen, mutta pyörivyydestä ja puntarista ei ainakaan liene haittaa.

Nostinlaite on kalan kannalta nostokoukkua suositeltavampi kapistus. Lyhytvartisen nostimen kanssa pitää kalamiehen olla tarkempi, sillä ulkopuolella kiinni oleva uistin rimpuilevassa kalassa aiheuttaa aina pienen loukkaantumisvaaran. Nostin on myös pienikokoinen, joten se mahtuu taskuun tai pakkiin toisin kuin haavi tai nostokoukku.

Niko Satto
10.5.2004