Hauen perhokalastus - Kalastustekniikan perusteet

Haukiperhoa uitetaan siimasta vetämällä. Tämä rajoittaa uittoliikettä, mutta toisaalta tuo väkisinkin uittoon taukoja, joiden aikana hauet tuppaavat iskeä perhoon. Perhon uittamisessa on tärkeää opetella sovittamaan vedot ja tauot oikeaan suhteeseen – veden lämpötila ja haukien aktiivisuus sekä haluttu uintisyvyys huomioiden.

Kylmässä vedessä perhoa uitetaan yleensä hitailla, pitkillä vedoilla, joiden väliset tauot saavat olla pitkiä. Perhon on tarkoitus pysyä mahdollisimman paikallaan pysäytyksissä tai upota korkeintaan hyvin hitaasti, joten perhossa ei tarvitse olla paljon painoa – eikä myöskään voimakkaasti kelluttavia materiaaleja.

Kylmässä vedessä uittoa kannattaa rytmittää niin, että heiton jälkeen perhon annetaan ensin upota kunnolla, minkä jälkeen siimaa otetaan sisään muutama rauhallinen veto. Vetoja saa seurata pitkä pysäytys, ja sitten taas muutama rauhallinen veto, joiden jälkeen perhon voi taas antaa olla paikoillaan pidempään. Ensimmäisen pitkän pysäytyksen eli upotuksen merkitys korostuu, kun kalastetaan syväreunaisten ruovikoiden edustoja ja käytetään kevyesti painotettuja perhoja.

Veden lämmetessä uittoa nopeutetaan ja pitkien pysäytysten määrää voi vähentää. Lämpimään veteen kannattaa valita myös reilummin painotettu perho, joka uppoaa nopeasti, ui eloisasti ja pysyy halutussa syvyydessä nopeassakin uitossa.

Lämpimän veden aikaan usein toimiva uittotaktiikka koostuu perhon laskeutumisen jälkeisestä upotuksesta, muutaman vedon sarjasta, sitä seuraavasta pysäytyksestä, pitkästä uittovetojen sarjasta ja pitkästä pysäytyksestä perhon ollessa lähellä venettä. Näin kalastusrytmi on reipas ja paikkojen koluaminen suhteellisen nopeaa.

Jos perho ui suurimman osan heittomatkasta potentiaalisen ottialueen päällä, pitkää uittosarjaa kannattaa katkottaa useammilla pysäytyksillä. Reilusti painotettuja perhoja kannattaa kokeilla uittaa myös lyhyillä, nopeilla ja terävillä vedoilla, jolloin perho ui nopeasti poukkoillen ja kelpaa toisinaan hauille tasaisesti uitettua paremmin.

Perhon painotus vaikuttaa paitsi sen uintiliikkeeseen ja -syvyyteen, myös sen heittämiseen. Pieni paino perhossa parantaa perhon heitettävyyttä, koska se auttaa kumoamaan perhon muodon aiheuttaman ilmanvastuksen heittoa jarruttavan vaikutuksen. Reilu painotus puolestaan tekee heitosta nykivää ja varsinkin kevyillä välineillä vaikeaa ja epämiellyttävää. Painavan perhon uintiliikkeen ja perholla saavutettavan uintisyvyyden edut ovat kuitenkin ajoittain – erityisesti loppukesällä – niin merkittäviä, että haittapuolet kannattaa sietää.

Kalastuspaikan valinnassa ei hauen perhokalastuksessa ole muihin kalastusmuotoihin verrattuna muita rajoituksia kuin tehokkaan kalastussyvyyden rajallisuus ja näkyvyys vedessä. Nyrkkisääntönä voi useimmiten pitää sitä, että jos tarvittaisiin 15-senttistä Nils Master Invincibleä syvemmälle sukeltava vaappu, perhoakaan ei enää tarvitse ilman erikoissiimoja ja -perhoja hauelle tarjota.

Koska perhojen houkuttelevuus perustuu näköärsytykseen, eikä niissä ole voimakasta uintiliikettä, ne toimivat parhaiten kirkkaassa vedessä. Sameassa vedessä, kun näkyvyys on alle metrin, perhon teho laskee selvästi. Samasta syystä perhon teho laskee valon vähetessä illalla.

Toisaalta perholla pystyy kalastamaan tehokkaasti myös sellaisissa paikoissa, joihin tavallisilla haukiuistimilla ei juuri ole asiaa. Näitä ovat esimerkiksi ruovikon sisälle jäävät aukot, joissa hauet ajoittain lymyilevät. Tällaiset paikat on suhteellisen helppo kalastaa lyhyillä ja tarkoilla heitoilla. Myös muun vedenalaisen kasvuston seassa suoraviivaisesti uivaa ja yksikoukkuista perhoa on usein helpompi uittaa kuin uistimia.

Kalastuksen tehokkuutta silmällä pitäen perholla ei kannata yleensä kalastaa paljon yli kaksikymmentämetrisillä heitoilla. Tähän on monta syytä.

Ensinnäkin pitkälle heitettäessä siimasotkujen riski kasvaa – ja siimasotkujen selvittäminen syö tehokasta kalastusaikaa. Toisekseen pitkissä heitoissa heittotarkkuus kärsii, eikä kaukaa välttämättä hyvissäkään olosuhteissa näy kaikkia vedenalaisia muotoja, jotka saattavat olla haukien lymypaikkoja. Kolmas lyhyiden heittojen etu on se, että usein uiton loppuvaiheessa perho ei enää kalasta tehokkaasti, koska veneen ajelehtimisen siimaan aiheuttama veto estää perhon vajottamisen ja tarkan uittamisen.

Vavan kärjellä osoitetaan koko uiton ajan suoraan perhoon ja vavan kärki pidetään lähellä veden pintaa. Näin vavan kärjen alapuolelle ei pääse muodostuman siimapussia, joka heikentäisi tuntumaa perhoon ja vaikeuttaisi perhon tarkkaa uittamista.

Kun hauki iskee perhoon, koukku tartutetaan sen kitaan siimasta vetämällä, ei vapaa nostamalla. Jäykimmissäkin perhovavoissa ja perhosiimassa on niin paljon joustoa, että pelkkä vavan nostaminen ei välttämättä riitä koukun tartuttamiseen. Sen sijaan siimasta voimakkaasti tempaisemalla ja vasta sen jälkeen vapa nostamalla koukku saadaan tarttumaan kunnolla.

Teemu

12.2.2004

Lisää perhokalastuksesta:

Välineet

Heittäminen

Marabou Deceiver

Noviisina perhovesillä