Jerkkien läpimurtovuosi

Vuosi 2004 oli sekä Ramille että Jannelle jerkkien osalta läpimurtovuosi. Mutta niin se oli myös Suomessa muutenkin. Uutisia isoista kaloista alkoi kuulua monesta suunnasta. Jannen ison kalan (14.8 kg) lisäksi jerkeillä saatiin ainakin 2 muutakin vähintään 14-kiloista haukea. Ja kympin ylityksiä oli muutenkin useita. Aikaisempina vuosina uutiset jerkkikympeistä Suomessa ovat olleet hyvinkin harvinaisia ja keskittyneet hyvin pienelle porukalle.

Tässä joitakin Ramin ja Jannen kertomuksia kalavesiltä edelliseltä avovesikaudelta. Mukaan on kerätty ahaa-elämyksiä jerkkikalastuksessa, onpa joukkoon mahtunut samalla paljon suuria haukiakin.


Syövätkö jerkit perinteiset haukivaaput markkinoilta?
Eivät varmasti, mutta jerkit ovat tulleet jäädäkseen.
Tehokkuutensa hauenkalastuksessa ne ovat jo osoittaneet.

Ensimmäinen iso jerkillä

Kausi 2004 oli alkanut loistavasti, sillä mittarissa oli jo edelliseltä reissulta 11,6 kg hauki omatekemällä Ramiluksella.

Nyt olin yksin liikkeellä. Kalaa ei tullut kovin hyvin vaapuilla, joten kaivoin pakistani kevään uutuuden, Buster Jerkin. Jannen venekunnan edellispäivän uutinen ysistä antoi viehevalintaan lisäuskoa.

Taisi olla vasta toinen heitto vähän syvempään veteen, kun kala oli kiinni. Vajaa kolmekiloinen ja jonkin ajan päästä vähän pienempi. Sen hetken ottipeli ja oikea uittorytmi taisivat löytyä.

Kun seuraava kala tälläsi kiinni, se tuntui selvästi edellisiä isommalta, sillä ysijalkainen Pulse oli aivan mutkalla. Kala veteli pitkään pohjia pitkin, ennen kun sain sen pikaiseen punnitukseen ennen vapauttamista. Tasan 8 kg. Vihdoinkin iso kala jerkillä!

Usko jerkkeihin teki tuon aamupäivän aikana ison harppauksen eteenpäin. (Rami)


Ennätyskala

Olimme kavereiden kanssa useamman päivän reissulla intoa täynnä, olihan reissu vasta toinen jäistä vapautuneilla avovesillä. Kevät oli edennyt pitkälle, mutta aurinko ei silti isompaa lämpöannosta tarjonnut koleassa itäviimassa. Se ei meitä häirinnyt, vaan heittelimme vuoroin tavallisia haukiuistimia ja välillä jerkkejä.

Kaveri vaaputti kelluvalla sinisellä Zaltilla aamutuimaan päivän suurimpana 8,75-kiloisen, mutta sen jälkeen homma meni nihkeäksi.

Päivä oli jo yli puolen, kun mieleeni juolahti asia, joka lopulta mullisti koko reissun. Olin huomaamatta tarjonnut jerkeille paljon vähemmän peliaikaa, mutta silti niillä nousi enemmän ja hieman isompia kaloja kuin tavallisilla haukiuistimilla. Päätin siltä istumalta panostaa jerkkeilyyn loppupäiväksi.

Eipä aikaakaan, kun Buster Jerkiini täräytti vajaan seiskan kala. Eikä kauan tarvinnut siitäkään vanheta, kun edellistä raavaampi hauki syöksyi kiinni. Ensin vääntöä puolin ja toisin ja sitten hauki punnitukseen, 9,05 kg.

Mutta paras oli vasta edessä. Seuraavaksi jerkkiini möyräytti todella massiivinen kala. Se ei suostunut aluksi näytille ollenkaan, vaan veteli rauhallisesti syvällä kaukana veneestä. Ehdin pelästyä, että jos tämä kala irtoaisi ennen näkökontaktia, niin arvuuttelisin sen painoa lopun elämääni.

Hauki pysyi kuitenkin tukevasti kiinni ja suostui näytille. Arvioin mamman painoksi reilusti yli kympin. Se ei tehnyt räväköitä syöksyjä pyrstön voimalla, vaan veteli omalla massallaan rauhallisia vetoja sinne minne halusi.

Lopulta kuitenkin hauen oli tultava visiitille veneeseen. Digivaaka näytti lukemaa 14,8 kg. Uusi ennätys ja vielä jerkillä. Sen jälkeen naama oli loppupäivän virneessä. (Janne)


Sliderin supernäytös

Toukokuun alkupuolella tutkimusmatkalla vierailla vesillä. Aurinkoisena aamulla parhaiten toimi 17 cm firetiger Jätte, jolla onnistuin saamaan useita haukia. Suurin painoi reilut kuusi kiloa.

Kun syönti hyytyi, kokeilimme kuhan uistelua. Mutta ensimmäinen uistelukala ei ollutkaan kuha, vaan yli viisikiloinen hauki. Vasta seuraava oli komea kuhamamma, jonka päätimme vapauttaa kutupuuhiin ja ottaa mieluummin jonkun pienemmän ruokakalaksi. Kuhia ei kuitenkaan enää kuulunut, joten jatkoimme haukien parissa.

Ilta alkoi jo hämärtää, kun ajoin veneen vielä pienen saaren reunalla olevan poukaman eteen. Tuolla paikalla oli selvästi joku vauraampi kala käynyt aiemmin ravistamassa kelluvaa Salmo Slider-jerkkiäni ja tapahtuma jäi kummittelemaan mieleeni.

Heitin kaislikon laitaan ja muutaman kammen kierroksen jälkeen Slideria vietiin. Sain väsytellä pirteää kutenutta viisikiloista jonkun aikaa ja sen perään vielä kahta vajaa nelikiloista.

Neljännen kalan kohdalla tunsin heti ensipotkuista, että nyt oli iso kiinni. Kala veteli komeita syöksyjä pohjia pitkin. Kun se lopulta näyttäytyi, Slideria ei näkynyt ollenkaan, sillä hauki oli ahminut koko jerkin suuhunsa. Painoa sillä oli 9,4 kiloa, joka oli uusi jerkkiennätykseni. Päästin kalan takaisin veteen ja jatkoin heittelyä.

Jonkin ajan päästä Slideria kiskottiin jälleen kylmän rauhallisesti ja määrätietoisesti sivulle. Kala vaan veti ja veti, mutta sitten yhtäkkiä irtosi. Tuon jälkeen paikka hiljeni, mutta lähdimme silti tyytyväisinä kohti rantaa. (Rami)


Hauki matalassa

Kausi oli edennyt toukokuun loppupuolelle. Luvatusta tuulesta ei ollut tietoakaan, vaan aamupäivä meni tuulen vähäisyyden ja suunnan muutosten ihmettelyyn. Janne kyllä kaivoi jonkun kalan. Lopulta pääsin itsekin kalojen kanssa kontaktiin. Omaväritteiseen Buster Jerkkiin iski kala kauhealla voimalla aivan matalasta. Vapa oli lähteä käsistä. Kala ei kuitenkaan pysynyt kiinni. Janne hämmästeli kalan värivalintaa, hänen mielestään tuollainen ärsyväri ei sopinut keliin ollenkaan. Lopulta sain muutaman hauen, mutta hankalaa oli molemmilla.

Kokeilimme uisteluakin. Janne veteli hyvää tahtia kaloja 15-senttisellä Nilsulla, itse en meinannut löytää ottipeliä. Lopulta Karikko hieman tasasi tilannetta. Hauet olivat kuitenkin pieniä. Eikä tilanne muuttunut palattuamme heittelyyn. Busterkin kaivoi ihan yhtä pieniä kaloja.

Lopulta löysimme paikan josta syvemmältä ei tullut oikein mitään. Ei ollut ihmekään, kalat olivat aivan matalassa. Huomasin veneen viereen tyhjästä ilmestyneen jätin ja huusin 'Katso!' Jannekin huomasi kalan, jonka yhtäkkiä ympäröi 3 muuta kalaa. Laihat urokset olivat pienokaisia möykyn rinnalla, mutta kokoa niilläkin jotain 2,5-4 kiloa. Haukimamma jäi jotenkin urosten alle ja ampaisi Jannen ohi pakoon, joten en ehtinyt arvioida kalan kokoa. Luokkaa iso...

Tuo jätti ei kuitenkaan ottanut, mutta tuulen vihdoin alettua, alkoi kelluva Salmo Slider kerätä kalaa matalasta pienessä syöntipurskeessa. Hienoin tapahtuma oli, kun jostain tyhjästä veneen alta ponkaisi vitonen ilmaan Jannen vierestä minun Slider suussaan. Kala mätkähti takaisin veteen ja irtosi.

Jossain vaiheessa löydettiin uusi ottipaikka. Slider oli vahvassa vedossa aivan matalassa kaislan juuressa. Ensimmäiseen stoppiin isku, josta jäi vain komeat traktorinrenkaat veden pintaan. Uusinta heitto ja naurunpurskahdusten jälkeen ylös 1,5-kiloinen. Ei tuo hauki voinut niitä pyörteitä jättää.

Uusi rekaus, jospa sittenkin. Vihdoin heitto löysi oikean osoitteen. Eka stoppi ja iso kala kiinni. Koitin vääntää vapaa, mutta tuntui että Pike Specialin jousto ei riittänyt hirmu pitkiin potkuihin. Eikä se sitten riittänytkään, väännön jälkeen kala irti ja taisi suusta päästä pari kirosanaakin.

Kolmas ja epätoivoinen yritys. Ei mikään iso kala anna kolmatta uusintaa varsinkaan samaan uistimeen. Vai olisko suurhaukia liikkeellä enemmänkin?

Vihdoin sama Slider lensi kalan ulottuville. Taas kauhea vääntö metrin vedessä. Vesi pärskyi ja minä möykkäsin jo todellisesta suurhauesta. Tällä kertaa kala pysyi kiinni, tärisytti. Lopulta kala tuli näytille, Slider oli melko hyvin kiinni suussa. Janne räpsi kuvia, vaikkei kala sitten ihan niin suuri ollutkaan kuin aluksi luulin. Lopulta laiheliini rauhoittui ja sain kalan pään nostettua vedestä ylös uistimen irroituksen ajaksi. Vaaka kertoi kalan painavan 8.25 kg. Vihdoin komea kala ylöskin asti. Päivän pienten kalojen jälkeen tuntui erityisen hienolta.

Tuon jälkeen paikka hiljeni, mutta lähistöllä alkoi Jannen Buster Jerk-show. Pientä kalaa nousi vähän joka heitolla. Sääli, että Janne heitti hot spotilla Slidereita...

Tuon jälkeen oli vielä pakko palata hot spotille. Jannella oli siiman päässä Buster Jerk. Taas möyrähti ja Busteria vietiin. Odotusarvot olivat huipussaan, joten väsytyksen aikana Jannellakin alkoi pieni tärinä. Kala oli sitten 'vain' 5.9-kiloinen, mutta pienten haukien jälkeen tuokin oli hieno kala. Tuo vahvisti, että paikalla oli muitakin isoja, joten tuskinpa olin kolmea kertaa samaa kalaa huijannut samalla uistimella. Ehkä jäi joku isompikin saamatta tai sitten ei.

Matka jatkui ja Janne jatkoi Buster showtaan. Itsekin sain jotain. Minun SHS-värinen Busterkin poimi jonkun kalan, mutta ei siitä tuolla kelillä mitään erityistä ottipeliä muodostunut. Iltaa kohden syönti loppui täysin sateen alkaessa. (Rami)


Juhannuskalassa

Oli Juhannus ja olimme Ramin kera etsimässä haukia ja vähän kuhiakin. Vaikka elettiinkin jo keskikesää niin haukia tuntui edelleen olevan tavoitettavissa.

Päivän aluksi molemmille vajaat 4-kiloiset Buster Jerkillä ja Phantomilla. Päivässä tuntui olevan edellytykset myös karkeampaan kalaan. Sen kertoi viimeistään Busteria rantamatalassa tavoittanut mahtihauki, joka kuitenkaan ei jäänyt kiinni vaikka Busterin kimpussa hetken möyrikin.

Tuo ei enää illalla ollut mieltä harmittamassa, sillä päivä tarjosi Busteriini 6.6kg ja 8.0kg hauet sekä Salmo Slideriini 8.1kg hauen. Rami oli tuossa vaiheessa jo myymässä kalavehkeitään, joten soin hänelle 3kg ja 1.96kg kuhat lohdukkeeksi. Molemmat tulivat uistellen syvältä 18-senttisellä Karikolla.

Mahtava juhannus. (Janne)


Kohtuullinen syyskauden avaus

Oli elokuun loppu ja aika avata oma syyskauteni. Useamman viikon poissaolo mereltä oli tehnyt kaikin puolin hyvää. Tuntumakaan ei ollut kadonnut järvillä uistellessa pahasti.

Eka paikka oli vielä aivan hiljainen. Heiteltiin kyllä paljon erilaisia uusia kokeilu-uistimia. Tokalla paikallakin, kivikon reunalla, heittelin ensin kaikenlaista, kunnes päätin kokeilla firetiger-väristä Buster Jerkkiä. Kauaa ei tarvinnut heitellä, kun saimme Jannen kanssa ihailla pintamöyräisyä. Hauki oli aluksi melko rauhallinen, potkut tuntuivat kyllä tavallista pidemmiltä. Pienen taistelun jälkeen sain ensimmäisen näköhavainnon veneen vieressä. Näytti vilahtaessaan ehkä vitoselta. Tuon jälkeiset syöksyt kertoivat jotain muuta. Parinkymmenen metrin syöksy veneen alta ja perään lyhyempiä. Lopulta kala kuitenkin väsyi ja tuli rauhallisena veneen viereen. Alkoi näyttää isommalta. Koukkaus ja punnitus melko laihalle kalalle. 7.76 kg. Onnistunut 'syyskauden' aloituskala!

Tuon jälkeen sain useamman kalan Busterilla. Jannen Busterit sen sijaan eivät tällä kertaa suostuneet antamaan yhtään kalaa. Janne löysi lopulta päivän pelastajaksi keltaisen Jussi Gliderin, jolla pystyi kalastamaan syvempää vettä. Tuohon sitten ottivat Jannen isoimmatkin. 5.0 ja 6.44 kg hauet.

Minulla loppupäivän toimi hyvin uusi omatekemä ärsyvärinen Ramilus, jolla sain 5 haukea ylös. Ramiluksen valttina oli syväuintisuus Jussi Gliderin tapaan. Lopulta saimme haukia ihan kohtuullisesti, koot olivat kohdallaan. Alle 2-kiloisia tuli vuodenaikaan nähden yllättävän vähän. Taidettiin osua aika hyvänä päivänä vesille... (Rami)


Pigiä on helppo uittaa

Olin kuullut, miten vaikeaa Suspender Pigiä ja Pig Jr:ia on uittaa. Ne pärskivät koko ajan vaan pinnassa.

Olin kokeillut aiemmin kuusituumaista Suspender Pig Jr:ia ja uiton oppiminen oli jostain syystä suorastaan helppoa, vaikka rytmi ei olekaan verissä. Heti ensimmäisestä heitosta lähtien löysin kelauitolla sopivan rytmin ja jerkki puikahteli mukavasti puolelta toiselle pahemmin pärskimättä. Niitä tuli sitten hankittua saman tien useampaa eri väriä.

Oli syyskuu. Olin edellisenä päivänä katsellut vierestä, kun Janne veteli kaikki suurimmat hauet veneeseen. Päivän suurin, reilu 7-kiloinen, oli ottanut Jannen Buster Jerkiin. Itse en tainnut saada edes kolmea kiloa rikki.

Nyt oli kuitenkin uusi päivä ja uudet kalapaikat. Mutta kalaa ei kuulunut ja kaiken lisäksi onnistuin jättämään omatekemän Ramiluksen pohjaan. Onneksi olin tehnyt toisenkin yksilön, joten vaihdoin siihen, vaikkei riemunkirjava väri mielestäni keliin oikein sopinutkaan. Sillä onnistuin kuitenkin saamaan avauskalan.

Pitkään oli hiljaista, kunnes siiman päähän vaihtamaani itse maalattuun punamustaan Buster Jerkiin iski kala, joka hämmästyttävästi ei ollutkaan puikkokokoa. Varovaisesti arvioin sen viikonlopun suurimmakseni, ainakin kolmoseksi.

Kalan pitkät potkut ja syvällä kyhjöttäminen nostattivat jännitystä ja pinnassa näyttäytyminen sai jo hymyn irtoamaan. Kala painoi niukasti alle kahdeksan kiloa ja sen saaminen tuntui harvinaisen mukavalta vastoinkäymisten jälkeen.

Uuden nollajakson jälkeen heittelimme kaislikkoa, johon kävi pieni tuulenvire. Itselläni oli siiman päähän vaihtunut omatekemä 16 cm Ramber.

Vieheet eivät kaloja kiinnostaneet, mutta jossain vaiheessa tuntui, että Ramberiin tarttui jokin kasvi. Vetäisin kovaa, että se irtoaisi. Taisi irrotakin, mutta samalla jostain syvyyksistä siihen tarttui jotain aivan muuta. Näin mielestäni kauhean ison pään heilahtavan syvyyksissä ja toivoin nähneeni oikein.

Se oli todellakin iso hauki, joka ei alkuunkaan aikonut antautua, vaan syöksyi kaislikon sisään. Koska vaappua ei näkynyt, päättelin sen olevan hyvin kiinni ja tarjosin peukulla useampaan kertaan lukkojarrutusta. Sain syöksyt pysäyteltyä aivan kaislikon reunalle tai vain vähän sisään. Jouduin samalla pakittelemaan venettä useampaan kertaan.

Jossain vaiheessa Ramberikin oli tullut esiin ja vain peräkoukku oli kalan suupielessä. Väänsin jarrua löysemmälle, ettei varma kymppi karkaa.

Kala taisteli pitkään, ja kun lopulta nostin sen pikaiseen punnitukseen, digivaaka antoi tulokseksi tasan 11 kiloa. Päästimme kalan takaisin kasvamaan. Olin mykistynyt. Ottipelistä oli sekä etu- että keskikoukusta yksi haara katkennut ja lisäksi yksi etukoukun haara vääntynyt. Väkisin pitely oli pistänyt vehkeet äärimmilleen. Toisaalta kaislikkoon meno olisi tarkoittanut lähes varmaa karkuutusta.

Tämän jälkeen kalantulo oli ensin edelleen nihkeää, mutta pikkuhiljaa parani, varsinkin Jannella. Itse vedin kymppähuumassa pelkkää nollaa.

Jossain vaiheessa kysyin, voisinko kokeilla Jannen haukiväristä 7" Pigiä varmistaakseni, kannattaako niitä hankkia. Jo ekalla kokeilulla jokunen viikko sitten sain sen mielestäni uimaan hyvin ja nytkin se tuntui istuvan kelauittooni.

Sanoin juuri jotain Pigin uinnista veneen vieressä, kun upea kuohahdus pelästytti meidät. Joku vitosen kala tavoitteli Pigiä, mutta se jäi pelkäksi tärpiksi.

Olimme valuneet veneellä jo jonkin matkaan, kun Pigiin tälläsi tosi iso kala, joka mylläsi hetken pinnassa ja sukelsi sitten syvyyksiin. Kun sain sen väsyteltyä veneen vierelle, ei se ollutkaan niin iso kuin aluksi luulin. Pig irti ja reilu kuusikiloinen takaisin syömään.

Loppupäivästä onnistuimme saamaan pelkästään pieniä haukia. Mutta ei se haitannut, koska päivä oli jo opettanut paljon uutta. (Rami)


Ylivoimainen Manta

Aamulla raikas kaakkoistuuli puhalsi purevasti ja teki lokakuisesta päivästä todella syksyisen. Aluksi hauen houkuttimiksi lentelivät lähinnä Buster Jerkit, Sliderit ja Phantomit. Tulokset pysyivät ankarasta piiskaamisesta huolimatta vaatimattomina.

Silloin kaivoin pakistani hyvin mitättömän, jopa tylsän värisen vihreäharmaan Manta-jerkin. Enkä turhaan, sillä hyvin nopeasti selvisi, että mahtavan pitkäliukuinen Manta oli päivän juttu. Hauet kävivät tämän tästä sen kimppuun.

Koskaan aikaisemmin Manta ei ollut näyttänyt kynsiään näin tehokkaasti, mutta nyt siinä oli sitä jotain. Muut jerkit vajosivat vilttiketjuun. Tosin kalat eivät tuona päivänä mitään jättiläisiä olleet, mutta 5,5-kiloinen kuitenkin nousi ylös asti.

Vielä suurempi kelpuutti ateriakseen jerkki/haukiyhdistelmän. Ensin jerkkiin otti pieni hauki ja siihen puolestaan haukkasi kiinni arviolta kahdeksankiloinen. Yllättävän kauan hauki piti saaliistaan kiinni, mutta irrotti lopulta veneen vieressä, kun tajusi, ettei päivällisessä ehkä ole kaikki niin kuin pitäisi.

Tuon päivän tapahtumien määrä korvasi laadun. On upeaa katsella, kun matalassa ja kirkkaassa vedessä hauki iskee kiinni jerkkiin. Ja opetus oli, että yksi jerkki ei toimi kaikkina päivinä, eivätkä kaikki jerkit toimi aina yhtä aikaa. On löydettävä sopiva jerkki vallitsevaan tilanteeseen. Tuona syksyisenä päivänä se oli Manta. (Janne)

Jerkkikymppi tavallisilla haukivälineillä

Tuntui siltä, ettei talvea tulekaan. Avovesikausi oli venynyt jo tammikuun alkupuolelle ja olin yksin kalassa. Loppukausi ei ollut sujunut jerkkien osalta aivan muun kauden veroisesti. Vaikka kalaa tuli jerkeillä edelleen hyvin, myös perinteiset vaaput olivat taas osoittaneet tehonsa, myös isojen osalta. Kauden suurimman olin saanut joulukuussa lähes jerkkien tavoittamattomista syvyyksistä. 12-kiloinen iski noin 7 metrin vedestä 25-senttiseen Nils Masteriin.

Tuuli haittasi, eikä päivä alkanut erikoisen hyvin. Kunnes löysin vähän suojassa olevan kaislarannan. Laitoin siiman päähän itse maalaamani vihreäkeltaoranssin Buster Jerkin. Vapana oli tavallinen 9-jalkainen Pulse. Olin päättänyt hankkia varsinaiset jerkkivälineet vasta sitten, kun saisin huonommin kalaa kuin jerkkivehkeillä heittävä venekaverini, varsinkin isoja. Vielä ei ollut tarvetta.

Sain ensin pienen hauen ja jonkin ajan kuluttua oli taas kala kiinni. Se tuntui selvästi isommalta, ja olikin! Näin vilauksen hauesta, joka päätti tehdä hurjan syöksyn veneen alta. Pulse vääntyi kaareksi veneen ympärille ja vain vaivoin sain sen kierrätettyä keulan ympäri.

Kala sukelsi toistamiseen veneen alta, mutta jo rauhallisemmin. Koska hauki ei ollut erityisen hyvin kiinni, päätin nostaa sen käsin veneeseen. Ujutin käteni kiduskannen taakse ja otin leukalukko-otteen. Irrottelin sen leukapielestä koukun veneen ulkopuolella ja nostin hauen kaksin käsin punnituspussiin. Pussin painon vähennyksen jälkeen sain digivaa'alla lukemaksi 10,1 kg. Loppupäivän oli hymy herkässä. (Rami)


Kirjoittajista

Artikkelin kirjoittajista Rami on harrastanut hauenkalastusta hyvinkin tiiviisti kymmenisen vuotta enimmäkseen merellä, mutta myös järvillä. Sitä ennen hauenkalastusta tuli harrastettua lähinnä muutamilla merireissulla vuodessa ja kesälomalla järvillä. Jannella aktiivivuosia on vieläkin enemmän, lähinnä merellä. Nuorempana haukia tuli kalastettua järvillä ja joellakin. Molempia kiinnostaa nimenomaan suuret hauet. Muista lajeista Rami kalastaa lähinnä kesäisin kuhaa. Janne taas on kalastanut paljon myös ahventa.

Molemmat ovat aloittaneet jerkeillä kalastuksen vasta kolmisen vuotta sitten. Aluksi käyttö oli vieläpä melko vähäistä ja lievä uskonpuutekin vaivasi. Erittäin aktiivisesti jerkkejä on käytetty vasta vuoden 2004 alusta. Vaikka hommaa on tehty harrastuspohjalta, niin vapaa-aikaa ja rahaa ei olla säästelty tämän uuden tavan oppimiseksi. Käyttöön on hankittu kymmeniä erilaisia jerkkimalleja ja vesillä on vietetty aikaa runsaasti. Eli lyhyt oppimisaika on korvattu erittäin innokkaalla paneutumisella harrastukseen. Tästä esimerkkinä voisi todeta kirjoittajien saaneen jerkeillä tänä aikana yhteensä kolmisenkymmentä suurhaukea (vähintään 8-kiloista), joista suurin Jannen 16.81-kiloinen. Siinä sivussa on väsytelty yhteensä parituhatta vähän pienempääkin jerkkiin erehtynyttä haukea. Toki muillakin uistimilla on edelleen kalastettu ja isojakin haukia saatu.

Rami Eloranta & Janne Helenius

27.7.2005


Lisää jerkkikalastuksesta:

Haukijerkkauksen peruskuviot

Haukijerkit