Loppusyksyn järvihauelle isoa ja hitaasti

Olemme kalastaneet järvihaukia useita vuosia ja loppusyksy oli pitkään hyvin vaikeaa aikaa. Teimme usein heikkoja tai jopa nollareissuja, mutta viime vuosina aivan loppusyksystä on tullut ehkä kaikkein saalisvarminta järvihaukiaikaa. Loppusyksy on järvillä myös ennätyshauen aikaa Tässä jutussa käsittelemme syvemmässä vedessä tapahtuvaa vetouistelua. Listaamme asioita jotka auttavat aivan loppusyksyn järvihaukijahdissa. On syytä muistaa, että järvet poikkeavat toisistaan hyvin paljon, ja siksi seuraavat ohjeet eivät välttämättä päde joka järvessä. .

Loppusyksyllä uistellessa keskeistä on hidas ja epätasainen uisteluvauhti sekä isot vieheet. Käytämme 18-25cm vaappuja. Suosikkejamme ovat 20 ja 25cm:n NilsMasterit ja 23cm:n Westin Jette. Koska yli 20 cm:n suurvaapullakin saa vielä parikiloisiakin haukia, suurhauen kalastukseen liian isoa uistinta tuskin on - ainakaan myynnissä. Käytimme aikaisemmin enimmäkseen 12-18cm vaappuja, mutta loppusyksyllä ne eivät ole toimineet likipitäenkään yhtä hyvin kuin suuret vaaput. Pienemmät uistimet ovat useimmiten alkusyksyllä isoja tehokkaampia Monessa isossa vaapussa on kolme kolmihaarakoukkua, joista voi usein poistaa keskimmäisen koukun kalan mahdollisen vapauttamisen helpottamiseksi. Jäljelle jäävät koukut voi tarvittaessa vaihtaa suuremmiksi; isommat koukut tartuttavat paremmin ja uistin säilyy suunnilleen entisen painoisena. Värityksiltään itse suosimme loppusyksyllä aavistuksen tummasävyisempiä uistimia, kuin keväältä - alkusyksyyn.

Vetäessä kannattaa pysähtyä välillä hetkeksi sekä tehdä jyrkkiäkin mutkia. Näin uistimet uivat epätasaista vauhtia ja pysähtelevät ajoittain. Oikein kylmässä vedessä hauki nimittäin usein iskee hyvin hitaasti uivaan tai paikallaan olevaan uistimeen. Hiljaisessa vauhdissa vapoja on paras pitää kädessä, sillä muuten suurin osa tärpeistä jää tärpeiksi. Vapa kädessä on tärppiin helppo antaa vastaisku ja kala tarttuu paremmin. Kovalla vauhdilla uistellessa veneen vauhti tekee vastaiskun ja vapa voi olla telineessäkin.

On parempi sahata pieniä alueita ja tehdä jyrkkiä käännöksiä alueilla joista haukia on saatu. Yhtä kohtaa kannattaa ajaa useampaan kertaan sen sijaan että vetäisi pitkiä suoria. Itse uistelemme vain kahdella tai kolmella vavalla, koska monella vavalla uistellessa jyrkkiä käännöksiä on vaikea tehdä ilman siimasotkuja.

Parhaat saaliit ovat tulleet 6-20 metriä syvien selkien päältä ja reunamilta. Kalat voivat olla päivästä riippuen oikeastaan millä syvyydellä tahansa: joskus haukia on aivan pinnassa ja silloin vaapun edessä on hyvä käyttää jotain kelluketta. Pikkuplaanariakin voi käyttää ihan uistimen edessä, sillä paitsi että se pitää vieheen pinnassa, se myös vähentää eri vapojen siimojen sotkeutumista tosiinsa. Vaikka osa hauista olisikin pinnassa, saattaa osa oleilla syvemmällä. Järkevää olisi aina kalastaa eri syvyyksiä samanaikaisesti. Painouistinta käyttämällä pääsee syvälle, varsinkin uisteluvauhdin ollessa hidas.

Pakkasöiden jälkeen hauet ovat usein hyvin aktiivisia, tuntuu kun ne olisivat tietoisia jäiden tulosta. Jos osa järvestä on jo jäätynyt, mutta avovettä vielä löytyy, kannattaa uistella syntyneen jään reuna-alueilla. Jostain syystä jään reunat tuntuvat keräävän haukia ja niiden ruokaa. Juuri tämä aika voi olla vuoden parasta haukiaikaa järvillä ja lisäksi saa kalastaa aivan rauhassa. Täytyy muistaa, että pakkasella varsinkin kalan silmät jäätyvät helposti, joten vapautettavien kalojen kanssa on oltava tarkkana. Parasta olisi jos kovalla pakkasella ei kalaa nostaisi vedestä ollenkaan.

Loppusyksyllä kirkas tyyni päivä on osoittautunut synkkiä ja tuulisia päiviä paremmaksi. Kesällä ja alkusyksyllä tilanne on usein päinvastainen. Hauen syönnissä on loppusyksyllä ollut selkeitä jaksoja: joinakin päivinä ainoat kalat tulevat hyvin lyhyen ajan sisällä. Joskus taas syöntijaksoja on useita päivässä, joskus ei taas ollenkaan.

Näillä vinkeillä voi parantaa loppukauden järvihaukisaalista. Kalapaikkojen löytäminen on useimmiten työlästä, sillä vain harvoin ottipaikat ovat ennalta tiedossa. Jos ovat, ovat ne useimmiten ne jo paljon kalastettuja. Antoisinta on koittaa löytää ne itse! Kun olet löytänyt paikat, antavat ne haukia todennäköisesti myös seuraavina syksyinä. Suurten vapautusta kannattaa miettiä, koska kalastat seuraavana syksynä samoja kaloja.

Antti Salo ja Mikko Salo

9.9.2008