Hauen lampikalastus – erälle miehen mieli...

Lampi ei ole kovin suuri; sen kiertää ehkä neljässä tunnissa. Avoimet rannat mahdollistavat kalastuksen joka puolelta, ja siellä täällä on lumpeikoita, joihin kohdistuu suuret odotukset.

Lähdemme kiertämään peräkkäin kymmenen metriä välillämme. Muutamia pikkuhaukia lähtee rannasta, kun onnistumme säikäyttämään ne matalissa kohdissa.
- Eikös tuo toinen puoli ollut melko syvä rannoiltaan, kysyn.
- Joo, siellä on syvyyttä ainakin pari metriä suon reunalla, vastaa Ari ja samassa on ensimmäinen hauki kiinni.
Vajaan kilon hauki pääsee saman tien vapauteen. No on ainakin joku otillaan, ajattelen, ja kävelen parikymmentä metriä eteenpäin.

Lumpeikon reunasta lähtee hauki syöksyyn ja iskee kiinni oranssiin Shakespeare-vaappuuni. Taistelu on lyhyt, puolikiloinen hauki on syönyt syvälle ja joudun kaivamaan pihdit laukustani. Ari tulee paikalle tupakka hampaissaan ja toteaa:
- tuppelo, jatkaen saman tien kymmenen metriä ohitseni.

Puoliväliin päästessämme olemme saaneet kuusi alle kiloista pulikkaa ja komean 200g ahvenen, kunnes Arilla nappaa.
- Nyt on isompi, joku kolme-neljäkilonen, hän sanoo ja lumpeikon reunassa saa vesi kyytiä.
Otan selästäni repun irrottaakseni siihen kiinnitetyn haavin. Ari jatkaa hauen kanssa vääntöä, kunnes komeannäköinen otus on aivan suon reunassa.
- Vielä vähän lähemmäksi, neuvon asetellen jo haavia veteen. Hauki aavistelee pahinta ja kääntyy vielä hitaasti selälle päin. Siiman kiristyessä ja jarrun pidätellessä hauki ottaa vauhtia ja tekee komean loikan pari metriä rannasta. Onneksi se on hyvin kiinni ja saamme sen takaisin suon reunaan, jolloin pääsen koukkaamaan sen haavilla.

Hauki kiemurtelee ja lasken sen suolle, jotta se ei sotkeentuisi haaviin pahasti. Ari irrottaa vieheen ja punnitsee hauen.
- 2.9 kiloa, hän sanoo pettyneenä ja mittaa vielä pituudeksi 85 senttiä ennen valokuvausta - viimeksi ei saatu mitään.
- Olikos se 3.75 kiloa, se, minkä sait vuosi sitten täältä, kysyn.
- Joo, ja se tuli tosta seuraavasta lumpeikosta, vastaa Ari vapauttaen samalla hauen - harmi, että tämä oli niin laiha. Olis voinut olla jopa 4 kiloa, hän jatkaa vielä eväitä kaivaessaankin.

Minäkin kaivan eväät esiin ja istuudun mättäälle. Aurinko hehkuttaa iltapäivän tunneilla ja vastarannalta kuuluu melkoinen hauen pamaus saaden hymyn kasvoillemme. Tätä on lampikalastus parhaimmillaan.

Eväitä nauttimassa

Lähtökohdat

Lampien, pienten järvien ja jokien kiertäminen jalan on aivan oma lajinsa hauen ja muidenkin kalalajien kalastuksessa. Ainakin haukea ja ahventa tapaa lähes kaikkialla, joten mahdollisuuksia Suomessa riittää.

Pieniä lampia kalastettaessa voi yhtenä päivänä kokeilla useitakin kohteita, ja kaikki ovat aina toisistaan poikkeavia ja näin lisäävät osaltaan haastetta. Samana päivänä voi kalan syönti vaihdella kohteesta riippuen paljonkin, joten koskaan ei yhden kohteen perusteella kannata vetää lopullista johtopäätöstä.

Rannoilta kalastaminen on käytännössä jokaiselle mahdollista, mutta vaatii erähenkeä ja urheilumieltä. Parhaat, vuosikausia koskemattomina olleet paikat, eivät ole autolla saavutettavissa. Hyvän kunnon lisäksi vaaditaan siis paikallistuntemusta tai hyvä kartta ja taito kulkea sen avulla.

Tämänmuotoinen kalastus ylläpitää jo itsessään fyysistä kuntoa, kunhan pohja sille on saatu ensin luotua. Liian pitkää ja vaativaa reissua ei kannata lähteä tekemään, mikäli fyysinen kunto ei ole riittävä. Myös yksi olennainen asia on osata valita riittävästi, mutta riittävän vähän varusteita reissuille, jotta sieltä jaksaa myös pois.

Mitä pitempi kävelymatka sitä suuremmat ovat odotukset (ja pettymys, mikäli paikka ei osoittaudukaan hyväksi). Hauen kalastuksessa, kuten myös ahvenjahdissa, ei vielä välttämättä tiedä yhden käynnin perusteella, millainen kalakanta kohteessa todella on. Siksi sinne kannattaa mennä ainakin toistamiseen ja mielellään toisenlaisissa sääolosuhteissa.

Kävely ja seisaallaan olo yli 10 tuntiakin päivässä tuntuu jokaisella jaloissa ensimmäisillä reissuilla. Selässä painaa reppu tai rinkka, ja olalla voi olla vielä kalastustarvikelaukku, joten myös selkään kohdistuu rasitusta. C&R -kalastus suosiikin tätä kalastusmuotoa, koska pitkältäkään reissulta ei tarvitse kantaa suuria kalasaaliita, kun väsymys alkaa painaa.

Vaikka vapakalastamalla ei ole kovin helppo tyhjentää pieniä järviä ja lampia kaloista, on tulevaisuutta ajatellen järkevää, että osa päästetään takaisin. Onhan ainakin varma tieto siitä, että siellä on vielä jotain, mitä käydä yrittämässä.

Karttaesimerkki
Karttaesimerkki sopivan kohteen valinnasta: Kartassa näkyvä alue on lähes asumaton ja alueen läpi kulkee vain yksi tie. Maasto on vaihtelevaa suomaastoa. Kalajärven alapuolella on Pikkulammi, joka on yhteydessä Kalajärveen. Kalakanta on todennäköisesti olemassa ja kun etäisyys tieltäkin on melkein puoli kilometriä, niin kohdetta kannattaa kokeilla. Lampi on suolla, mutta molemmin puolin ovat kannakset, joilta ainakin pääsee rantaan. Pikkulammilta on helppo poiketa järvellekin kokeilemaan. Käyrälammi on kokonaan suolla ja ei ole yhteydessä järveen, joten kalakannasta on vaikea sanoa mitään varmaa. Etäisyys tieltäkin on vain pari sataa metriä, lampi todennäköisesti näkyy tielle. Kokeilijoita on saattanut olla paljonkin.

Kalastusvälineet

Kalastuskohteen sijainti, ympäröivä maasto ja kasvusto määrittävät pitkälle sen, millaiset välineet kannatta hankkia tai ottaa mukaan. On huomattavasti helpompaa kävellä tiheässä metsässä, jos vavan saa kokonaan reppuun, ilman että se törröttää sieltä tarttuen puiden oksiin. Siksi teleskooppivapa on vaivattomin vaihtoehto. Vavan pituuden valinnassa kannattaa huomioida rannat, ovatko ne avoimet vai puustoa täynnä. Puiden väleistä on helpompaa heitellä lyhyellä, alle 240cm vavalla.

Vavan toiminta ja jäykkyys riippuvatkin sitten käytettävistä vieheistä ja oletettavan saaliin koosta. Mitä pienempi lampi tai järvi sitä suuremmalla todennäköisyydellä ei tarvitse odottaa saavansa 3-5 kiloa suurempia haukia. Tuskin yli 15 cm:n vaappuja on edes järkevää lähteä heittelemään. Toisaalta suuremmalla uistimella saa helpommin heittoon pituutta, jos ei voi esimerkiksi puuston takia heittää olan yli.

Yleensä on kuitenkin helpointa käyttää mahdollisimman pinnassa uivia alle 15 cm:n vaappuja, jopa pintavaappuja, koska veden syvyyttä ja hakojen määrää ei pysty aina näkemään. Joskus on hyvä alkuun tarjota pieniä lippoja, jotta kalalajiston runsaus selviää. Lippoja käytettäessä täytyy käyttää melko löysää vapaa, jotta saa edes jonkunlaisia heittopituuksia. UL -välineet ovat tähän parhaiten soveltuvat, ja niinpä minullakin ne kulkevat nykyisin aina mukana repussa, vaikka käyttäisinkin raskaampia välineitä ensisijaisesti. Ja saahan niillä pienemmänkin kalan kanssa suuremman haasteen.

Kelaa valittaessa kannattaa huomioida samoja asioita kuin vavan valinnassa. Mikäli joutuu kulkemaan ja heittämään ryteikössä, voi jopa umpikela olla perusteltu valinta, ainakin perheen nuorimpien kohdalla. Yleensä kuitenkin haspelilla pärjää lähes kaikissa olosuhteissa. Hyrräkelankin kanssa kokenut pärjää, paitsi kaikkein pahimmissa ryteiköissä tai ohuimmilla siimoilla.

Siiman valinnan määrittävät pääasiassa käytettävät vieheet ja kalastuskohteen vaikeus. Paksulla siimalla ei onnistu pienten lippojen heitto ja taas raskaampia uistimia viskottaessa saattaa ohuempi siima katketa, jos heitossa tulee hässäkkä. Sotkut ovat tavanomaisia heitettäessä ryteiköissä. Toisinaan viehe jää myös vesikasveihin ja silloin pitäisi voida luottaa siiman vahvuuteen.

Haot ovat suuri ongelma. Pieniä hakoja voi jopa kiskoa maille, mutta isommista on lähes mahdoton saada viehettä irti. Kuitusiimat ovat jonkinlainen helpotus, kun taas monofiilin valinnassa on aina tehtävä jonkinlainen kompromissi. Hyvä tapa onkin pitää erilaisia siimoja varapuolilla, eri tilanteita ja vieheitä varten.

Peruketta kannattaa käyttää, koska hauki sattuu suurella todennäköisyydellä paikalle, vaikka yrittäisikin pelkästään ahventa. Kuitenkaan perukkeet, varsinkaan pidemmät ja raskaammat, eivät sovellu kevyiden vieheiden uittamiseen, joten riskinotto on joskus välttämätöntä.

UL -välineet ovat lampikalastukseen erittäin hyvin soveltuvat. Hyvä UL -haspelikela ja kaksiosainen teleskooppivapa menee todella pieneen tilaan, eikä paina paljoa repussa. Niinpä minullakin ne kulkevat nykyisin aina repussa mukana, vaikka käyttäisinkin raskaampia välineitä ensisijaisesti. Ja saahan niillä pienemmänkin kalan kanssa suuremman haasteen. UL -kelaan saa nykyisin erittäin kestävän, ohuen kuitusiiman, jolla saa pienimmätkin lipat lentämään pitkälle. Siima kestää aika kovaakin vetoa, joten ei tarvitse pelätä tartuntoja lumpeisiin tai muihin vesikasveihin.

Lumpeikko

Vieheet

Painopiste on yleensä kokoluokassa alle 30g, keskittyen välille 10-20g. Joskus on hyvä pitää mukana hieman raskaampiakin vieheitä, esimerkiksi jerkkejä. Kelluvat jerkit ovatkin nousseet suosikeikseni pintakalastuksessa, koska ne pystyy ”taluttamaan” pahemmistakin kohdista. Lisäksi ne saa lentämään kauas, ja pyytävyys on erinomainen. Osaa jerkeistä ei tarvitse edes uittaa jerkkimäisesti, vaan pelkkä normikelauskin riittää. Ja pienimpiä jerkkejä voi heittää jopa UL -välineillä. Helposti uitettavia, kelluvia jerkkejä ovat mm. Salmo Slider ja Buster Jerk.

Erilaisia ruohikkosuojattuja malleja on syytä varata mukaan aina, koska vain niillä on mahdollista tonkia tiheitä lumpeikoita ja ruovikoita syvemmältä. Toimiva ruohikkomalli on esimerkiksi Rapalan Minnow Spoon, vaikka yhdellä koukulla tartutus ei aina onnistukaan.

Pinnalla ja pinnan tuntumassa uivat uistimet on myös pakollinen valinta, koska veden syvyys saattaa paikoin olla alle puoli metriä. Kokeilemisen arvoisia ovat erilaiset popperit ja muut pinnalla pärskivät vieheet. Yksi omista suosikeistani on Storm Sub Wart, jonka saa uimaan puoliksi pinnalla, eikä se tartu helposti kasveihin pullukan muotonsa ansiosta. räminäkuulat lisäävät ärsytystä, ja kaiken lisäksi vaappu lentää kohtuullisen hyvin. Tutuista malleista varmimpia haukijahtiin ovat Calico Catit, Meppsit ja Beten Lotot, joihin kannattaa vaihtaa isompia kolmihaarakoukkuja lisäämään kalojen tarttumista, ja toisaalta ehkäisemään pienimpien kalojen tarttumista. Lippoja on syytä olla kaiken kokoisia, eikä varsinkaan suurimpia kannata unohtaa.

Peruskalusto koostuu lisäksi lusikoista ja pienistä vaapuista aina 15 cm kokoon asti. Suosituimmat ja helpoimmat vieheet käyttää ovat yleensä 6-13 cm kelluvat vaaput, joilla on helppo väistellä hakoja ja lumpeita, antaen vaapun välillä nousta pintaan kelausta pysäyttäen. Mainitsemisen arvoisia ovat Rapalan perinteiset 5-15 cm vaaput ja uudemmista mm. Long Cast, jolla saa mukavasti heittoon pituutta, hyvän uinnin ohella.

Muita matalauintisia ja hauelle hyvin kelpaavia vaappuja ovat mm. Bomberit, Shakespearen ja Fladenin vastaavat vaaput kokoina 7-13cm, sekä mm. Mann Stretchin pienimmät vaaput. Fish-Onin pieni Kaappari, sekä Nils Masterin Invinciblen pienimmät koot toimivat myös, kunhan vettä on riittävästi.

Lampikalastukseen sopivia vieheitä
Lampikalastukseen sopivia vieheitä ja toimivia värityksiä:, ylärivi Bomber 15A ja Nils Master Invincible, keskirivi Fish-On Kaappari ja Salmo Slider, alarivi Rapala Minnow Spoon, Mepps-lippa koko 3 ja Storm Sub Wart

Pienissä vieheissä on syytä miettiä koukkujen vaihtamista suurempiin. Pienet koukut pysyvät heikosti hauen kidassa ja ne saattavat vääntyä suoriksi. Lisäksi pienet ahvenet ovat jatkuvana riesana pienikoukkuisia ja pieniä vaappuja käytettäessä. Kolmella kolmihaaralla varustettuja vaappuja on taas runsaskasvustoisissa vesissä vaikea uittaa, joten kannattaa miettiä, poistaako koukuista yhden vai käyttääkö tällaista vaappua ollenkaan. Käyttöä usealle kolmihaaralle löytyy kuitenkin tilanteessa, jossa tarvitsee tartuttaa näkyvillä oleva, huonosyöntinen hauki.

Lusikoista eri valmistajien Krokodiilit toimivat lähes kaiken kokoisina, mutta suurempia malleja voi joutua uittamaan liiankin nopeasti välttääkseen pohjakontaktit. Pienemmissä malleissa taas koukut on syytä vaihtaa kokoluokkaa tai kahta suurempiin. Lisäksi suosiotaan ovat nostaneet jigit, joita voi käyttää sellaisenaan tai muiden vieheiden lisäosana. Lipan kanssa voi kokeilla jigihäntää kolmihaaraan kiinnitettynä. Runsas hakoisuus vaikeuttaa pelkkien jigien käyttöä.

Värit

Vieheiden väriin vaikuttaakin sitten niin moni seikka, että mitään ehdottoman varmaa ottiväriä on mahdotonta nimetä. Värin valintaan vaikuttaa kuitenkin selvästi kalastustiheys, mikä on erittäin iso tekijä pienillä lammilla. Muita värivalintaan vaikuttavia tekijöitä ovat pohjatyyppi, veden ja rantojen kasvillisuus, veden väri, syvyys, laatu ja tila, joihin kaikkiin vaikuttaa mm. ojitukset ja maatalous.

Vieheen tulisi yleensä olla samaa sävyä veden kanssa. Säätila määrittää lisäksi, valitaanko kirkkaita vai tummia sävyjä ja värejä. Vasta usean käynnin perusteella alkaa olla pohjaa värinmääritykselle, mutta sekin vaatii useita samanlaisia olosuhteita samaan vuodenaikaan. Tämä onkin olennainen vaikeusaste vaikeasti päästävien kohteiden kanssa; koskaan siellä ei käy tarpeeksi, selvittääkseen sen parhaan ottivärin. Suuntaa antavaa tietoa saa kyllä joka kerralla, mutta värien toimivuus saattaa muuttua jopa vuosittain. Uuteen kauteen lähdettäessä ei ole täysin varmaa, toimiiko SE sama väri, vaikka kaikki muut ottiin vaikuttavat tekijät olisivatkin samat.

Aina kannattaa kokeilla myös rajuja ärsyvärejä, sillä joskus kala saattaa ottaa ainoastaan niihin. Toisaalta myös hyvällä syönnillä voi otti olla vieläkin rajumpaa, kun löytää oikean ärsyvärin jo kelpaavan värin tilalle. Kannatta siis kokeilla eri värejä, olipa syönti hyvä tai huono.

Ottipaikat ja ajankohdat

Lumpeikot ja heinikot ovat luonnollisesti hauen kyttäyspaikkoja, mutta ehkä kaikkein paras paikka ja vaikein tonkia on ruovikko. Hauet makaavat ruovikkojen seassa, niiden alapuolella voi jopa olla täysin kasvustosta vapaata uintitilaa. Loppukesästä ruovikkojen pinnalla ei ole välttämättä vapaata vettä ollenkaan, joten ne saattavat jäädä kokonaan kalastamatta. Jos vain onnistuu jotenkin uittamaan viehettä veden pinnalla, voi yllätys olla melkoinen, kun hauki tempaisee vieheen ruovikon syvyyksiin. Voi olla lähes mahdoton saada haukea ylös ruovikosta, vaikka uistin olisi hyvin kiinni kalan leuassa.

Vedessä makaavat puunrungot ja kelot ovat pakollisia paikkoja, koska hauki makaa mielellään suojaisessa paikassa kyttäämässä, tai joskus jopa selvästi puunrungon päällä. Vaikeutena ovat oksat, joita rungossa törröttää ja joiden sekaan hauki mielellään yrittää kiinni jäätyään.

Kivikot ovat myös hauen suosimia alueita. Niitä kalastettaessa ongelmia aiheuttavat terävät särmät joihin osuessaan siima saattaa katketa. Soisilla lammilla ja järvillä ovat mielenkiintoisimpia ja yllätyksellisimpiä hauen ottipaikkoja pienten suosaarten ja niemekkeiden alustat ja soissa olevat aukot. Suo saattaa ulottua pitkälle kiinteästä rannasta, jolloin sen alle jää vapaata tilaa ja tunneleita, joista on pääsy suoaukkoihin. Kaikkia näitä kannattaa aina kokeilla, kuten myös suokannasten taakse jääneitä matalia ’lahtia’. Isompikaan hauki ei tarvitse syvää vettä oleskeluunsa.

Suosaarekkeinen lampi

Kirkasvetinen harjulampi

Eräjoki

Välttämättömät varusteet

Valikoivassa hauenpyynnissä ja C&R -kalastuksessa on olennaisinta mittavälineet. Näiden lisäksi kamera on ehdoton todistusaineiston kokoamisessa. Kameralla saa myös ikuistettua upeita maisemia ja mahdollisia eläinhavaintoja.

Puukko tai muu teräase on jokaisella metsässä liikkuvalla itsestäänselvyys. Kalat on syytä perata jo kohteessa, tai vähintään laskea veret pois.

Ensiapuvälineitä kannattaisi olla aina mukana. Laastari on vähimmäisvaatimus ja mahdollisesti joitain sidontavälineitä esimerkiksi nyrjähtäneen nilkan tukemiseksi. Hyvät sivuleikkurit voi olla kullanarvoinen työkalu, jos saa koukun käteensä kilometrien päässä sivistyksestä.

Haavi, nostokoukku tai muu nostoväline ei ole välttämätön hauenkalastuksessa pienillä vesillä, koska kokoluokaltaan alle 5 kg hauen saa melko helpostikin rannalle vaikka perukkeesta nostamalla. Apuvälineitä kuitenkin tarvitaan, jos joudutaan kalastamaan vaikka korkealta kalliolta. Nostovälineen valinnassa tulee huomioida millaisessa ympäristössä liikutaan. Haavi jää helposti kiinni oksiin ja pensaisiin, jolloin nostokoukku on näppärämpi käsitellä. Nostohanska on hyvä apu- ja suojaväline hauen käsin nostoon, ja hanska mahtuu vaikka taskuun. Samoin nostopihdit vievät vain vähän tilaa, ovat toimivat, ja hauen kannalta hellemmät. Nostovälineiden merkitys kasvaa, mitä enemmän asetetaan vaatimuksia C&R-kalastuksen suuntaan. Nykyisin pihdit ovatkin korvanneet nostokoukun monen hauenkalastajan varustelistalla.

Hyvä reppu on ehdoton pidemmillä reissuilla, jotta saa haluamansa tavarat mukaan, ilman että selkä rasittuu tarpeettomasti. Yön yli reissuilla voikin olla jo järkevämpää kantaa rinkkaa. Lyhyemmillä matkoilla riittää olalla kulkeva kalastustarvikelaukku, kunhan sinne mahtuu juomapullo.

Sadepuku on yksi perusvaruste, joka on hyvä pitää repussa aina mukana. Sääolosuhteethan voivat muuttua pitkän päivän aikana olennaisesti ja varsinkin tiheässä kasvillisuudessa kastuu kokonaan sateen jälkeenkin ilman sadevarusteita. Muutenkin vaatetukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kesällä huomioitavia asioita ovat kuumuus ja hyttyset, jotka eivät ole helpoin mahdollinen yhdistelmä.

Kengät ovat yleensä mallia kumisaapas, kun liikutaan soisilla alueilla. Nykyisin on tosin myös tarjolla monenlaisia retkeilyyn ja vaativiin olosuhteisiin sopivia erikoisjalkineita. Ja kesäaikaan voi kuivemmilla saloilla selvitä jopa lenkkitossuilla. Kumisaappaiden hankintaan kannattaa panostaa, sillä jo 5km huonossa maastossa voi tuntua jaloille rankalta huonoissa saappaissa. Sama kumisaapasmalli ei sovi kaikkien jaloille, vaan jokaisen on löydettävä se omaan jalkaansa sopivin malli. Lisäksi saappaiden kuivumisaikaan kannattaa kiinnittää huomiota, jos niillä tarvitsee kävellä peräkkäisinä päivinä. Pelkkä villasukka on mielestäni ainoa oikea vaihtoehto kumisaappaaseen, myös kesähelteillä.

Liikuttaessa suomaastossa tulee muistaa, että suo saattaa helposti pettää. Kannatta kiinnittää erityistä huomiota myös paikkaan johon asettuu heittelemään, koska kannas saattaa vajota alla pikku hiljaa. Tulvakesinä voi olla mahdotonta päästä lampien rantaan. Kalan otti on silloin myös normaalia huonompi.

Tulvinut lampi

Nykypäivänä matkapuhelin toimii lähes joka paikassa, joten se kannatta pitää aina mukana. Voi ainakin ilmoittaa kotijoukoille mahdollisista viivytyksistä. Puhelin kannattaa pakata veden pitävään pussiin tms., jotta se ei kastuisi sateella tai veteen pudotessaan/pudottaessa. Toinen hyvä apuväline on GPS-paikannin, jos on tapana eksyä helposti, tai haluaa löytää suorimmat reitit.

Aikaa kannattaa varata riittävästi, koska mitä enemmän kalaa nousee, sitä enemmän aikaa kuluu. Alle 5 km kalastustaivalta hoituu jopa 8 tunnissa. Mikäli kalastuskohteena on joki tai puro, jota aiotaan kulkea yli 5 km, on muistettava, että paluu samaa reittiä on erittäin raskas pitkän päivän päätteeksi. Kannattaa harkita kahden auton käyttämistä siten, että toinen viedään toiseen päähän ja toisella mennään lähtöpäähän, josta se noudetaan reissun päätteeksi. Tämä ei tietenkään ole aina mahdollista, mutta monestikin järkevin vaihtoehto.

Petu

päivitetty 22.08.2007 alkuperäinen julkaisu 21.11.2002