Hauenkalastajien vuosi 2007

Tähän on kerätty SHS:n jäsenien koosteita vuodesta 2007.

Jussia

Haukivuosi 2007 oli osaltani poikkeuksellisen kattava ja kaksijakoinen. Ensimmäiselle reissulle pääsin historiallisesti jo maaliskuun lopussa ja viimeisen tein perinteisemmin joulukuun lopulla. Kauden katkaisi kesän yli kolmeen kuukauteen venynyt kuiva jakso. Haukia kalastin tavallisimmillaan muutaman tunnin kerrallaan ja kaikkiaan reiluna 30 eri päivänä. Muutamaa vuotta aiemmin kolahtanut jerkkaus dominoi haukipuuhiani edelleen. Mukanani kulki yhä pitkäkin vapa/vapoja, mutta lähes aina turhaan: kauden kaloista pitkällä vavalla sain varmasti alle prosentin. Jerkeistä eniten uitin yhä Bustereita, mutta myös mm. Sliderit saivat aiempaa enemmän uittoaikaa.

Kaudesta 2006 poiketen kohdalleni osui alusta alkaen myös hyvän kokoisia haukia. Alkukaudesta päivitin haukiennätykseni ikimuistoisesta tuplatärpistä yli 11 kiloon. Kaverille (silloinen) enkka, reilu ysi. Toista kympin ylitystä ei minulle tullut, mutta seiskan ylityksiä (kalastustunteihin nähden) ennätystahtiin. Vilpitöntä iloa toivat myös keulakavereiden nappaamat isomukset; kauden aikana neljän keulamiehen onnistui parantaa haukienkkaansa.

Kausi 2007 jää hyvien kalojen lisäksi mieleen toukokuisesta jerkkikoulusta sekä etenkin ponnisteluista hauenvapautustutkimuksen parissa. Kiitos kalakavereille hyvästä seurasta!

Hannesk

Haukivuosi -07 alkoi osaltani vuoden ensimmäisenä päivänä ja päättyi vuoden viimeiseen päivään. Muutamaan vuoden alussa tehdyn avovesireissun jälkeen jääkansi peitti vedet ja mahdollisti täysin tuntemattoman lajin, hauenpilkinnän kokeilemisen. Jokainen neljästä pilkkireissuistani jäi osaltani saaliitta. Parannettavaa jäi siis paljon.
Kevätkausi alkoi puoliväkisin kotivesiltä jo maaliskuun loppupuolella. Varsinainen avaus tapahtui kuitenkin Ahvenanmaalla kuun vaihteessa, jolloin haukia oli jo liikenteessä. Reissun kohokohta oli aprillipäiväna keulaan noussut kymppihauki. Onnistuneen kauden avauksen jälkeen oli kiva palata takaisin mantereen puolelle ja aloittaa tiukka yritys.

Elämäni ensimmäinen oolantilainen hauki ei ollut koolla pilattu.

Kevät eteni mukavissa merkeissä, ensin huhtikuun alussa minä ja keulamies paransimme enkkojamme tuplatärpistä. Vastaavanlaista tilannetta tuskin osuu kohdalle ikinä uudelleen. Kului reilu kuukausi, kun lähes toivoton aurinkoinen kevätpäivä muuttui mukavaksi muistoksi. Enkka paranee jälleen, komealla kuteneella hauella ja hetkeä myöhemmin kuuntelemme radiosta, kuinka Suomi raivaa tiensä jääkiekon loppuotteluun! Kevät oli ajoittain kaksijakoinen: hyvinä päivinä tulosta syntyi odotettua paremminkin, mutta huonoina päivinä kykenimme vain "virvelöimään".

Kevään toinen enkan parannus

Kesä meni luonnollisesti syyskautta odotellessa ja kesätöitä tehdessä, mutta heinäkuun lopulla Teemun kanssa tehty pikapisto merelle antoi enemmän, mitä olisimme ikinä uskoneetkaan: heinäkymppi! Jälleen tapahtuma, jota en aivan heti tule uusimaan?
Tuosta hauskasta sattumasta sain sitten maksaa veroja koko alkusyksyn ajan, korkojen kera. Syyskauden ensimmäinen vitosen ylitys oli vasta 149. hauki syksyltä. Eikö edes joka kolmas alkusyksyn puikkari voisi odottaa vuoroaan joulukuulle asti, jolloin kappaleet ovat tervetulleita isomusten ollessa piilosilla? Pian kuitenkin saatuani vitosen pikkuhaukien kirous lankesi ja sain otetta parempiin kaloihin. Loppuvuoden mieleenpainuvin reissu oli Teemun kanssa arkipäivänä toteutettu reissu, jonka tarkoituksena oli kokeilla huonolle huomiolle jääneitä paikkoja. Teoria ja käytäntö kohtasivat, kun kartan perusteella potentiaalinen paikka antoi Teemulle kaksi kymppiä tunnin sisällä viidenkymmenen metrin säteeltä!

Vuosi päättyi mukavalla 7,4 kg hauella.

Keväällä järjestytty jerkikoulu ja alkusyksystä pidetty SVK:n syysleiri olivat myös kivoja tapahtumia, joissa pääsin neuvomaan nuoria lupauksia hauenkalastuksen saloihin. Tutustuin myös vuoden aikana useisiin muihin hauenkalastajiin, joka oli mukavaa.

Kausi 2007 opetti paljon. Näkemys hauen liikkeistä ja kalapaikoista laajeni melkoisesti. Siitä huolimatta joukkoon sattui myös päivä, jolloin olimme pahasti hukassa. Suurhaukien suhde kokonaismäärään oli mielestäni ok, mutta pienillä muutoksilla sitä olisi varmasti saanut parannettua. Onneksi kausi 2008 on jo tulossa!

Tmu

Haukivuosi 2007 jatkui minulla suoraan edellisestä vuodesta. Kalaan pääsi vielä tammikuun puolella. Veneily tarjosi melkoisia elämyksiä, vesillä sai väistellä laitureita sun muuta korkean veden mukaansa ottamaa roinaa. Parhaat kalatkin tulivat likipitäen rantakoivikosta. Nuiva syksy oli tylsyttänyt parhaan terän, mutta silti törmäilin isoihin kaloihin niillä muutamilla reissuilla, joita ehdin tekemään. Olisi pitänyt käydä enemmän, muutaman päivän jätin väliin kun ei vaan usko piisannut. Näin jälkikäteen hiukan harmittaa, isoa kalaa oli liikkeellä. Haukipilkki jäi väliin muutamaa lyhyttä keikkaa lukuun ottamatta, vaikka olin suunnitellut perehtyväni lajiin. Yhden kohdekalan silti sain. Kuhia tuli pilkittyä jonkin verran. Kevätkausi alkoi ennätysaikaisin, vesillä käytiin ensimmäisiä kertoja jo maaliskuun puolenvälin tienoilla. Menestys oli tosin melko heikkoa.

Oman veneen laskin ehkä viikkoa liian aikaisin, kaverit kävivät vielä pilkillä ottipaikoilla kun itse ryskin lahdensuuta auki. Ensimmäinen viikko menikin jäiden seassa saaliin jäädessä muutamaan pikkuhaukeen.

Pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna käytiin Oolannissa kalassa. Sielläkin menestys oli tosin melko vaisua, enempi vähempi hajakaloja sieltä täältä. Reissuun kuitenkin loi valoa kaverin saama kymppi ja komeat puitteet.

Kun Oolannista kotiuduttiin, oli meininki kotivesillä muuttunut. Ensimmäinen iltakeikka tarjosi muutamassa tunnissa kahteen pekkaan parikymmentä haukea, isoimpana reilu kutonen. Hyvä syönti jatkui yli pääsiäisen, kala oli mukavan kokoista ja otillaan. Paremmat kalat kuitenkin kiersivät meikäläisen uistinta. Tästä syystä päätin ottaa pääsiäisen jatkoksi vapaapäivä, ja painua yksin vesille. Ajatuksena kalastaa paikkoja rauhassa ja omalla tempolla. Ensimmäiseltä paikalta sainkin neljällä ensimmäisellä laskulla täyteen suoran ykkösestä kutoseen ja viides lasku antoi vielä pisteen i:n päälle, tasan yksitoista lahden keskiosasta Busterilla. Päivä oli muutenkin menestys, vitonen paukkui useaan kertaan ja kalaa tuli tasaisesti vaikka toista suurhaukea ei tullutkaan.

Pääsiäisen jälkeen syönti kuitenkin heikkeni, ja muutama päivä meni ihmetellessä haukien joukkopakoa ottipaikoilta. Eräänä iltapäivänä poikkeuksellisen matalaan sinkoamani heitto kuitenkin käynnisti tapahtumasarjan, jonka muistamme kaverini kanssa vielä pitkään: Puolivahingossa tullut hauki sai tekemään toisenkin heiton samaan suuntaa, ja kuvio toistui. Hetken matalassa pyörittyämme päivän saldo oli liki tuplaantunut. Paikka kuitenkin oli käyty läpi ja nyt täytyi löytää uusi vastaava paikka. Pienen karttasession seurauksena siirtymä lähellä olevalle lahdelle joka aikaisemmin on sivuutettu liian matalana. Tästä seurasi unohtumattomat kolme päivää, joiden aikana isoa kalaa kävi veneessä enemmän kuin edeltävänä keväänä yhteensä. Huippunoteerauksina 10,8 kaverille ja 11,3 mulle. Vitosen ylityksiä taisi olla yhteensä liki kolmekymmentä Ottivieheinä lähes pelkästään Busterin ja Big Banditin shallow-mallit. Lopulta touhu alkoi tuntumaan jo melkoiselta haukipornolta ja päätimme julistaa lahteen kuturauhan.

Yksin kuvattu 11,3

Aina ei kohdistus osu nappiin, pääsiäisen tasan yksitoista

Oppitunti meni kuitenkin perille: välillä kalat löytyvät paikoista, joista niiden ei uskoisi löytyvän. Tätä suuntaviivaa pyrinkin noudattamaan koko loppuvuoden, joka päivä kokeilla vähintään yhden paikan, mitä en ole aiemmin kalastanut. Homma toimi sikäli hyvin, että viimeiseen reiluun kahteen kuukauteen syksyllä en kalastanut vanhoja paikkojani juuri lainkaan. Loppukevääseen ei ihmeitä mahtunut, suurimpana keskeltä Suurta Hiljaisuutta kaverille iskenyt kymppikasi. Tämäkin kyllä opetti jotakin. Tämän jälkeen uusi lasku muuten tyhjään reunaan liki nollapäivänä antoi heti muutamia kaloja. Nämä kalat menivät puhtaasti parantuneiden tutinoiden ja keskittymisen piikkiin. Tämän jälkeen loppukevättä riivasikin sitten kauhistuttava Tappio Kierre. Aurinkopläkää ja huonoa syöntiä kesti ja kesti. Kudunjälkeinen huippusyöntikin meni jotenkin ohi. Ytimeen ei päästy lainkaan käsiksi, muutamaa hipaisua lukuun ottamatta. Ottipaikoilla kyllä pyörittiin, siitä olen vakuuttunut, mutta kaloja vaan ei saatu.

Loppukevääseen osui myös erätulilla-ohjelmaan tulevan jerkkikalastuspätkän kuvauspäivä. Tätä edeltävinä kahtena päivänä sain yhteensä kolme haukea ja kuvauspäivän aattona olin jo epätoivon partaalla. Mielessä kävi jo sulkea puhelin ja vetää peitto korville tai äkillinen sairastuminen. Aamulla rannassa pohjustin jo tulevaa nollapäivää mitä moninaisimmin selityksin. Päivä olikin vaikea, hajakaloja sieltä täältä. Mutta onneksi kaksi noista sattumista olikin Sattumia painaen kuusi ja kahdeksan kiloa. Maine oli pelastettu! Mitähän mahtoi kuvaaja ajatella ”kokeneen” kipparin lähes seotessa kasin noustessa keulaan? Tähän kalaan oli hyvä lopettaa päivä kuvaajan todetessa hänellä olevan riittävästi materiaalia.

Päivän pelastaja, Mäkelän Mikan saama kasi

Kesäkalastus jäi hiukan aiottua vähemmälle, mutta silti vähiin reissuihin mahtui muutamia kivoja kaloja. Vaimon kanssa veneillessä nopsaan kopaistu ottikarikko tarjosi mukavan seiskapuokin. Veneessä riitti toimintaa koiran ja vaimon kiljuessa kilpaa hauen noustessa kyytiin. Hiukan pelotti työntää kättä leuan alta tarttuneen kesäkalan kiduksiin. Kerrankin toothproof-hanskalle löytyi käyttöä.

Kesäfiiliksiä: Perheen veneretkellä tullut seiskapuokki

Toinen merkittävä kesäkala oli Hanneksen heinäkuun lopulla saama kymppä. Eihän näitä tähän aikaan pitäisi tulla! Tuohon pariin viikkoon mahtui vielä muutama havainto metrikaloista, jonka jälkeen kesähauen kurituskeikat nähtiin hiukan uudessa valossa. Vitsit veneessä vähenivät ja heittojen määrä kasvoi kesän edetessä. Syksy alkoi juuri niin kuin sen pitääkin. Syyskuussa vedet jäähtyivät nopeasti ja pysyivät korkealla. Alkusyksystä minua kuitenkin vaivasi huono karma, isot karkailivat ja kiersivät uistimiani. Ystävällisenä keulaihmisenä näytin Jannelle, missä hauki on: tuossa noin, missä pyörteet ovat. Reilu kasi. No, hyvä että edes muut saavat kalaa.

Lokakuun alkuviikoilla pääsin kuitenkin minäkin kiinni isoihin kaloihin, ja meininki jatkui hyvänä koko loppukauden. Kirkkaat vedet mahdollistivat monen usein väliin jäävän alueen kalastuksen, ja uusia ottipaikkoja löytyikin tänä syksynä kiivaaseen tahtiin. Lokakuun alussa yksin erästä lahtea nuohotessani Shallow-Busteriin iski melkoisen tanakka 106,5cm/10,18kg hauki. Paino pisti epäilyttämään, ja pituuskin tuli mitattua kahdesti, mutta toisenkin vaa’an näyttäessä samaa uskottava se oli. Syksyyn mahtuikin monta hyvää kalapäivää ja maagisen rajan ylittäviä kaloja sain kaikkiaan kuusi. Paras jakso osui marraskuun alkupuoleen, kun viikon sisällä sain neljä kympin ylitystä, parhaana noteerauksena 13,1kg kalan. Paino tosin ei kerro koko totuutta, kohdalle sattui muutamia todella tanakoita lahnasilppureita, jotka ilman vatsan sisältöä tuskin olisivat edes hätyytelleet kympin rajaa. Komeita kaloja kumminkin, ja mikä parasta tuntuma isoihin säilyi hyvänä koko syksyn.

Kauden isoin, 13,1 kg Piketime Sickly II:lla

Kaiken kaikkiaan kulunut vuosi oli paras ikinä. Eniten kalapäiviä, kaloja ja isoja. Tosin suhdeluvut eivät tainneet juurikaan muuttua. Tavoite kymmenen kalaa joista yksi yli vitonen per kalapäivä saattoi juuri ja juuri toteutua, mutta vieläkin sekaan mahtui turhan paljon päiviä jolloin kalat olivat totaalisen hukassa. Muutamina noista päivistä vielä vesillä olleet kaverit kiskoivat hyvin kalaa. No, kävihän se joskus toisinkin päin, joten tasoissa mennään. Vaikka kilpaahan me ei kalasteta, eihän? Positiivisena asiana koen myös luopumisen kalakirjanpidosta. Kappaleisiin ja kiloihin keskittynyt päiväkirjani piti yllä lähinnä suorituspaineita, kilpailumeininkiä ja pakkoa saada kalaa. Lopulliset määrät kalapäivistä ja määristä olisi kyllä kiva tietää, mutta toiminnan rentous vesillä voittaa tämän ja raatelujäljet uistimissa kyllä huolehtivat että muistot eivät unohdu. Vuosi myös opetti paljon. Jonkin verran uutta tietoa tuli kalojen liikkeistä ym., mutta tärkeimmät opit lienevät hiukan vaikeampia selittää. Omassa kalastuksessa pelisilmän ja jonkinlaisen ennakoinnin merkitys on kasvanut. Ensiarvoisen tärkeänä pidän pieniä ratkaisuja, jotka tehdään veneessä päivän edetessä. Milloin paikka heitetään vielä kerran, milloin taas siirrytään seuraavaan paikkaan, ym.. Joskus syönti on kiinni paikasta, joskus taas kellonajasta ja vallitsevien muuttujien havainnointi ja ennakointi muutti monen kalapäivän kulun. Tosin ei aina parempaan päin, virheitäkin tehtiin. Mutta tästä on hyvä jatkaa, pilkkikauteen. Tänä(kin) vuonna aion satsata siihen tosissani.

Kiitokset kavereille, vanhoille ja uusille.

Yrtti

Haukivuosi 2007 alkoi minulla huhtikuussa yksittäisillä päiväreissuilla läntiselle Suomenlahdelle. Syönnit vaihtelivat, mutta hyvät vedet ja keuliminen osaavan kuskin kyydissä antoivat itselleni mainion reilun 8-kiloisen ja muitakin mukavia kaloja. Varsinaista pidempää kevätreissua ei muilta kiireiltä ehtinyt tekemään ja kotivesille viikonloppureissullekaan en päässyt ennen kuin reilusti toukokuun puolella. Kyseinen reissu tosin toi kuin toikin kauan jahdatun Loviisalaiskympin ja reilun sellaisen (11,9 kg). Kevään kalastus jäikin siihen.

Seuraavan kerran haukikalassa oltiin vasta kesäkuun puolella. Kesän hauestus meni perinteisesti: mökkireissujen yhteydessä lyhyitä keikkoja ja paljon pienehköjä haukia, suurimmat hittusen alle 5 kiloisia.

Haukisyksy alkoi aivan syyskuun alussa taas kotivesillä, tuloksena varsin hyvänkokoistakin kalaa. Lokakuu jäi harmittavasti kokonaan kalastamatta. Marras- joulukuussa taas ehdin parillekin viikonloppureissulle sekä parille yksittäispinkaisulle Espooseen. SHS:n syysreissulla, lähes kotivesiltä, hämmästyttävä vuoden toinen kymppä (elämän 3.) ja Espoostakin kasi rikki.

Mistä ilahduin:
- Kalaa tuli kohtuullisen paljon, ja suurten kalojen määrä suhteessa kokonaismäärään suorastaan älytön. Varsinkin vähäisiin kalapäiviin nähden hämmästyttävä suoritus.

Mitä opin:
- Jerkkaamista. Toivottavasti myös paikan hahmotusta tuulen aiheuttamien virtausten perusteella.

Mitä pyrin ensi vuonna kehittämään:
- Monipuolistaa kalastustapoja: nyt kalastin melkein ainoastaan tietyn tyyppisiä paikkoja, vaikka kalaa ei olisi kunnolla löytynytkään. Kalastuspäivien määrää voisi lisätä reilusti.

Kiitos:
- Kuskeilleni. SHS:lle, mielenkiinto hauenkalastusta kohtaan on edelleen lisääntynyt ja tietoisuus ja pyrkimys mahdollisimman oikeaan kalan käsittelyyn kasvanut.

2007 oli minulle haukivuotena saaliin puolesta paras koskaan. Kalastuspäiviä tuli kyllä luvattoman vähän.

Rkl

Varsinainen kausi 2007 alkoi huhtikuun alussa heti viimeistenkin jäiden lähdettyä. Pääsiäinen osui sopivasti kohdalle ja kausi alkoi neljän päivän putkella ja haukikin oli kovalla otilla. Toisena kalastuspäivänä kauden isoin hauki 11,2 kg kelpuutti Busterin C27:an, lisäksi kymmenkunta 3-7 kg kalaa aloitusreissulla.

Aloitus oli suorastaan huikea ja odotukset sen kuin nousi mutta loppukeväästä yli seiskan kalaa ei näkynyt kovasta yrityksestä huolimatta.

Kesäkuussa venekalusto meni uusiksi ja samalla hauen kalastus jäi vähemmälle, kuhan uistelua tuli sitten harrastettua kesä-heinäkuu satunnaisesti. Juhannuksen aikoihin tulikin leppoisassa kesäkelissä uisteltua useampana päivän ja iltana, tuloksena uusi kuhaenkka 6,0 kg ja muutama 3 kg:n ylitys.

Heinäkuun puolesta välistä syyskuuhun kalastuskamppeet sai levätä, syyskuun alusta aina vuoden loppuun jerkkivehkeet olikin sitten kovassa käytössä. Yksi kauden huippuhetkistä osui syyskuun loppupuolen reissulle kun Lari vetäisi komean setin muutaman tunnin aikana. 3 kpl yli ysin haukea kävi veneessä lyhyessä ajassa, kaikilla kaloilla oli raamit 10 rajan ylitykselle mutta ”syystankkaus” oli vasta aluillaan ja kalat oli vielä hoikassa kunnossa.

Syys-lokakuun aikoihin osui useita ”vaikeita” päiviä mutta myös hyviä päiviä vaikka 7 kg:n raja tuntui olevan tiukassa, 3-7 kg:n kaloja kuitenkin reilusti. Marraskuussa 7:an rajakin rikkoontui pitkästä aikaa kun vajaa 9 kilon kala kävi veneessä, marraskuuhun osui myös nollapäivä vaikka yritystä oli aamuhämärästä iltahämärään asti.

Joulukuun alussa pidennetty viikonloppureissu tuotti sitten kauden toisen 10 ylityksen, kova tuuli haittasi jonkin verran kalastusta ja enimmäkseen tuli kalasteltua puolisuojaisia paikkoja. 10,2:sen kala oli kuitenkin valinnut tuulisemman paikan ja onneksi niitäkin tuli kokeiltua.

Joulun jälkeen tuli vielä muutama päivä vietettyä vesillä, kova tuuli haittasi taas muuten lämpöisiä kelejä.

Kalastuspäiviä kauden aikana kertyi muutaman päälle 70 joista vajaa puolet pitkiä päiviä, loput sitten pikaisia pistoja ja puolikkaita päiviä. Hauelle tuli tarjottua jerkkiä lähes poikkeuksetta vaikka pitkä setti kulkikin mukana läpi kauden.

Yleiskuvaksi kaudesta jäi positiivisesti mieleen muutama superpäivä, muutama huonon päivän kääntäminen hyväksi onnistuneilla taktiikan muutoksilla! Uusien paikkojen ja vanhojen paikkojen kalastaminen monipuolisemmin tuo toivottavasti tulevillekin kausille onnistumisia. Yhden vanhan tutun innostuminen hauenkalastukseen oli myös mukavaa seurattavaa ja muutamat yhteiset reissut oli monella tavalla kauden kohokohtia vaikka hauki ei niin myötämielinen näillä reissuilla ollut.

Miinuspuolelle menee koko kauden kiusannut ajoitusongelma, kun ei pääse kalaan silloin kuin kelit on kohdillaan ja ”säätä ei voi säätää” niin kauden aikana osui paljon kalastuspäiviä sellaisille päiville kun olisi toivonut hieman erilaista keliä.

Kiitos kalakavereille, uusille ja vanhoille kaudesta 2007

Hannur

Toinen kausi peräjälkeen vähäisillä kalapäivillä. Kausi alkoi pääsiäisenä todella hienosti, ilmat kohdallaan ja kala syönnillä. Haukea tuli kymmeniä +4kg kaloja ja loppuun vielä paransin ennätystäni parisataa grammaa. Erikoista enkka kalassa oli se, että kala painoi hiukan vajaa 12kg ja pituus oli 122cm. Kala ei ollut perinteinen kevätporsas, mutta hyvässä lihassa silti, liekkö mammalla välivuosi ja oliko se maho? Hienoja fiilistelyjä myös onginnassa samalla reissulla, siika ja taimen maistuu japanilaiseen tyyliin tuoreena suoraan ongesta wasabitahnan ja makean soijan kanssa.

Seuraava ja samalla kevät hauestuksen viimeinen kalapäivä osui viikon päähän pääsiäisestä, siitä ei jäänyt saaliillisesti mitään, muuten mukavaa kalastusta kahden Teemun kanssa. Alkukesästä muutama kuhailta tuli vietettyä, ruokakoon kalaa tuli kohtuu hyvin.

Loppukesästä muutamana iltana keskityttiin taas kuhankalastukseen, yllättäen kuha löytyi paremmin jigillä matalammasta, syvemmät paikat kohtuu hiljaisia, parhaina kuhina muutama +2kg kala. Syksyyn mahtui kymmenkunta haukipäivää, suurinosa saaliillisesti todella huonoja, syksyn suurimmiksi hauiksi jäivät pari vajaan seiskan kalaa.

Summasummarum, kalastukseni on muuttunut ehkä liiankin rennoksi, huono kalantulo haittaa yhä vaan vähempi, menee liikaakin fiilistelyn puolelle?

Kinke

Lauhan syksyn jälkeen kausi 2007 pääsi alkamaan avovesillä heti tammikuun alussa. Jo kauden ensimmäisen kalastuspäivän aamuhämärissä uittamani Pig jr. värissä "hot craw" hävisi pinnalta mahtavien pyörteiden saattelemana, hämmästys oli melkoinen kun pienen väännön jälkeen vuoden ensimmäinen kala veneeseen ja punnitus päätyi 10,5kg lukemiin! Täydellinen avaus vuodelle ja fiilis aika mahtava, tästä on hyvä jatkaa vuotta rennoin ottein. Tammikuu eteni lauhana ja kelit olivat vesillä tyypillisesti aika rajuja, kalaa tuli ajoittain mukavasti mutta avauskala jäi suurimmaksi.

Jääkausi oli harmittavan lyhyt ja täkyilemään ehdin vain muutaman kerran, kevään avovesikausi pyörähtikin käyntiin heti huhtikuun alussa. Huhtikuu sekä toukokuun alku menivät lähinnä pienempien ja keskikoon kalojen parissa, kevätmammat jäi saamatta. Toukokuun lopussa osuin hyvänä päivänä vesille, isompaa haukea tuntui olevan rannan tuntumassa enemmänkin. Ensimmäinen kontakti isompaan kalaan tosin kääntyi hauen voitoksi nostoyrityksessä ja sain vielä kalasta muistoksi ison kolmihaaran käteeni. Pienen paikkailun ja siirtymän jälkeen sain pelastettua päivän 7,7kg kalalla ja illan hämärtyessä veneeseen nousi vielä kauden toinen kympin ylitys 10,02kg.

Kesäkuu jäi kalastuksen osalta vähiin mutta heinäkuun alussa iltareissulla jerkkiä vietiin kaatosateessa ja kovassa tuulessa vauhdilla. Kala osoittautui melkoiseksi merikäärmeeksi 120cm pituudellaan ja 9,8kg painollaan, oma heinäkuun ennätys!

Syyskausi lähti syyskuun puolivälissä mukavasti käyntiin 9,6kg kalalla, lokakuussa tuli kappaleita vaihtelevasti sillä kelit eivät aina hauen kalastusta suosineet. Loppukuulle osui hyvä jakso jolloin kasin ylityksiä tuli useampia. Marraskuun alkaessa alkoivat myös vaikeudet, vaikka myöhäissyksy on yleensä ollut itselleni juuri se mieluisin aika. Loppuvuosi kului lähinnä maisemia ihaillessa vaikka vesillä tuli käytyä aktiivisesti, muutama isomman kalan kontakti päätyi jälleen hauen voitoksi. Kappaleita tuli välillä ihan kivasti mutta isompien kiintiö tuli ilmeisesti täytettyä jo alkukaudesta.

Hauenkalastuspäiviä kertyi vuoden aikana 51kpl. Vain muutaman kerran tuli hauestuksen ohessa kalasteltua myös ahventa. Kaudelle 2008 pitänee keksiä loppusyksylle uudet niksit.

Kimmo ”Kinke” Lindberg

Lari

Haukivuosi 2007 alkoi muutamalla reissulla Tammikuun alkupuolella. Kalat olivat tiukassa, mutta muutama kiva kala kävi kääntymässä veneessä. Sydäntalven sitten pidin taukoa kalastuksesta.

Kevät kausi hörähti käyntiin Maaliskuun viimeinen päivä. Eka viikonloppu oli lähinnä fiilestelyä ja muutamien tuttujen paikkojen kalastelua. Lyhyt talvi oli ohi ja mieli korkealla.

Huhtikuussa tuli tehtyä useampi pidennetty viikonloppu, mutta täysiä kalapäiviä tuli käytännössä vain muutama rakennusprojektin takia. Kalat löytyivät ainoastaan matalasta. Olisiko yhtään kalaa tullut yli 3 metrin vedestä? Yksi huippu päivä sattui huhtikuulle, kun onnistuin ensin ronkkimaan lusikalla 10,7 kg mamman ja vielä loppupäivästä kasipuokin busterille + muutamia muitakin kivoja kaloja.

Muuten huhtikuu meni keskikarkeiden kalojen parissa, joita tuli ihan kivasti. Eräänä vaikeana päivän tapahtui sitten se, jota olin tässä muutaman vuoden jo odottanut. Sain elämäni ensimmäisen taimenen

totta kai vahingossa nilsulla, kuten olin suunnitellutkin.

Huhtikuun loppu ja toukokuun alku oli vaikeaa aikaa kiville ajonkin syödessä motivaatiota. Toukokuun puolivälin tienoilla jätin kokonaan karikkojen kalastamisen väliin edellisvuosien nihkeiden kokemusten vuoksi. Onnistumisia alkoikin sitten ropista, pitkin kaislan reunoja nousi pirteitä kuteneita kaloja, joukossa muutamia metrihaukia.

Kesäkuussakin tuli tehtyä useita lyhyitä muutaman tunnin pistoja viikonloppuisin. Syönti oli välillä erittäinkin hyvää, kokojen tosin ollessa täysin hukassa. Yksi seiskan pintaan taisi tulla.

Alkusyksystä tuli tehtyä pari mökkireissua pikkujärvelle. Soutu-uistelu oli jälleen kerran mukavan leppoisaa, joskin tapahtumia olisi voinut tulla hieman enempi. Syyskuun lopun viikonloppuun mahtui yksi kauden kohokohdista Royn kyydissä. Nihkeänä jatkuneen päivän päätteeksi kolme yli ysin kalaa kävi veneessä kääntymässä parissa tunnissa. Kivasti löytyi kaloilta virtaa noin alkusyksystä.

Tollaisen huippupäivän päätteeksi lokakuussa tuli sitten opeteltua sitä nöyryyttä. Aina ei voi onnistua. Keskikarkeaa kalaa tuli kivasti, jopa hyvin aiempiin vuosiin nähden. Mutta isot tuntuivat kiertelevän uistimiani. Kivaa oli kuitenkin ensimmäinen kympin ylitys keulaan mun veneessä kaverille, jolla on ollut vähän huonoa tuuria kyydissäni.

Marraskuussa tuli haettua uusia ”vanhoja” paikkoja, jotka viime vuosina olivat jääneet vähälle kalastelulle. Onnistumisia tulikin useana kalapäivänä perä jälkeen heti marraskuun alussa, joukossa kauden kärki 11 kg.

Tämän jälkeen taas hiljeni ja kausi päättyi jo reilusti marraskuun puolella, lomamatkalla murtuneen sormen takia, vaikka hinku vesille olisikin ollut kova.

Yksin paljon kalastavalle oli erityisen mukavaa kalastella seurassa sekä uusien että vanhojen kavereiden kanssa. Kiitokset kaikille.

Jvarjokorpi

Kausi 2007 alkoi kahdella päivän reissulla Tammikuussa. Kalastus jatkui siitä mihin se joulukuussa jäi. Varsinkin ensimmäinen Tammikuun kalapäivistä oli hyvä. Onnistuin kuuden tunnin aikana kauhomaan veneeseen vajaa 20 haukea. Joukossa kolmos-nelosia yks vitonen ja suurimpana seiska+ , lisäksi karkuutin ison, ehkä jopa kympin. Varsin kalaisa kauden avaus siis.

Varsinainen kevät kausi starttasi Huhtikuun alussa. Pitkän päivän aikana vain kaksi haukea ylös asti, toinen kuitenkin 7,2kg, tästä oli hyvä jatkaa. Kevään ehkäpä parhaat hetket olivat käsillä pääsiäisenä. Pari sekoilupäivää jäissä ei antanut odottaa loppureissulta ihmeitä. Siirtymä T-mun veneeseen ja jäittömille vesille alkoi kuitenkin tuottaa tulosta. Parin päivän aikana onnistuinkin koukuttamaan useita nättejä kaloja suurimpana 9,6kg. joka kuitenkin jäi pieneksi pettymykseksi myös kauden suurimmaksi. Onnistuin vielä seuraavillakin reissuilla saamaan pari seiskan ylitystä ja muitakin nättejä kaloja, seiskan ylityksiä tulikin alkukaudesta keskimäärin tahtia yksi per päivä.

Kevään ja koko kauden isoin

Yksi pääsiäisen seiskoista saa hepulin, päätyen hyvinkin nopeasti takaisin mereen.

Kovasti odottamani kudun jälkeinen syönti oli iso pettymys. Kalaa ei tahtonut löytyä oikein millään. Kootkin oli hukassa. Kuitenkin yksi parempi, 8,4 kiloinen päätti erään kivikon reunalta Dart-masteria puraista. Lisäksi T-mun ja Niemisen Janin kanssa löydetty kaisla reuna antoi vastoin kaikkia odotuksia loppukevään parhaimmat häsät. Yhden illan ja aamun aikana kaikenkokoista kalaa aina seiskaan asti puri allekirjoittaneen Slideria. Kevään viimeisen reissun kohokohta oli kun eräs keskisuomesta kotoisin oleva kaverini uusi enkkansa, lisäksi meikäläiselle tarjoiltiin vielä isoa, ehkä jopa tosi isoa, ei vaan pysyny.

Loppukevään kutenut laiheliini

Kesällä en haukikalassa sitten käynytkään. Syksyiset haukipainit aloitin Syyskuun alussa. Oikeastaan ei se nyt mitään painia ollut, sen verran nihkeää oli kalantulo. Seuraava reissu tästä olikin jo parempi. Riemulla ei ollut rajaa kun Niemisen Jani vetäisi syysenkkansa erään karun kaislikon laidasta, illalla veneeseen vielä vitonen ja kutonen.

Syksy eteni normaaliin malliin. Kaloja alkoi tulla koko ajan varmemmin, ja joukossa oli paljon nättiä 3-6 kilon kalaa, isommat välttelivät tehokkaasti vieheitäni. Marraskuun koittaessa ei edelleenkään ollut paljoa suurhaukia veneessäni käynyt, T-mu kuitenkin onnistui pari nättiä kalaa veneeseeni kiskoa, toinen niistä oli itse asiassa enemmän kuin komea. Marraskuun loppu olikin sitten kelien suhteen aivan toivotonta. Oli hermoja raastavaa kerta toisensa jälkeen pettyä, kun täydellinen matalapaine kääntyi pikku pakkaseksi viikonlopun koittaessa. Töistäkään ei tänä syksynä pystynyt olemaan yhtään pois. Missasin paljon kuumia päiviä. Joulukuussa sitten säiden valtias oli suopeampi ja tulostakin alkoi syntyä heti. Paljon kivan kokoista kalaa, mukana muutama seiskan ylitys. Tuntui taas siltä että osaan sittenkin kalastaa haukea. Loppukaudesta jäikin ihan hyvä maku vaikka mitään mörköjä en onnistunut saamaankaan.

Syksyn isoin, säkissä

Eli eli, kaiken kaikkiaan kaudesta jäi hiukan ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta seiskan ylityksiä tuli enemmän kuin ikinä, myöskin 5+ nousi veneeseen ennennäkemättömällä varmuudella. Kuitenkin oikeesti isoja olis saanu tulla suhteessa saatuihin seiskoihin selkeästi enemmän. Lisäksi oli ensimmäinen kausi ikinä ku en onnistunu saamaan kauden isoimpaani omaan veneeseen. No, tehtiin vaihtarit T-mun kanssa. Kuitenkin tietotaitoa tuli hirveästi lisää viime kauteen nähden ja pienellä lisä onnistumisella kausi olisi voinut olla todella hurja. Mitään varsinaisesti uutta ja mullistavaa en keksinyt, pieniä ahaa elämyksiä joilla on valtava merkitys kalastukseen tuli koettua sitäkin enemmän. Vieheistä pelasivat tuttuun tapaan Busterit, Sliderit, Dart-masterit ja Pigit. Joista varsinkin Busteri oli alkukaudesta täysin suvereeni. Lisäksi lusikka keräsi muutaman nätin kalan keväällä. Loppu keväästä pinkki-musta 12cm. Slideri oli pitelemätön. Syksyllä mallien erot pienenivät.

Kaudelta 2008 en odota oikeastaan mitään muuta viime kauteen verrattuna kuin että kelit suosisivat paremmin kalastajaa. Ja että pääsisi riittävästi kalaan, loppu onkin sitten itsestä kiinni. Kauden alku ainakin näyttää lupaavalta…

Samthefisherman

Kalastuskausi tai oikeastaan uusi kalastusvuosi alkoi tammikuun kymmenes päivä. Olo oli epätodellinen, kun piti olla talvi ja pilkkikelit, mutta lämpömittari näytti + 7 astetta. Reissu oli kaikin puolin onnistunut “helteisestä” kelistä ja mukavasta syönnistä johtuen. Minun kauden aloitti/päätti hoikka vitonen tynkäkaislan päältä. Ottipelinä em. paikkojen täsmäase Jio Top-T 13 cm.

Tuon tammikuun keikan jälkeen saapui vihdoin jääkausi. Se kului keloja ja muita vermeitä huoltaen. Kovin pitkä tauko ei ollut sillä huhtikuun yhdestoista oltiin taas vesillä. Lähes vakituinen miehistön jäsen Ranzu koukutti tuolla keikalla muutaman nätin kalan.

Minulla kevät meni epäonnen merkeissä. Reilun kympin ohi isku Pigiin. Parin kasiplussan pudotus, joista toinen vei myös yhden hyvän ottipelin mennessään. Viehelukot pettivät muutaman kerran ja sen seurauksena tuli pari kirpaisevaa jerkin menetystä.

Välillä keulatomppelit keskittyivät väärään kalalajiin.

Toisinaan samat hemmot vähät välittivät koko kalastuksesta.

Keväällä ilahduttivat lähinnä venekavereiden onnistumiset. Ranzu paranteli uudeksi enkaksi 7.7 kg ja hänen ystävänsä Essi omansa 7.2 kiloon.

Kesä kului mökillä järvihaukien parissa. Rentoa jerkutusta ja uistelua. Muutama reilu nelonen kävi kääntymässä, mutta ei mitään ihmeellistä.

Kevään tavoin alkusyksy oli minulle vaikeaa. Aina kun oli sopiva kalastuskeli, olin tietenkin duunissa. Sitten kun ehti vesille oli joko aurinkoista ja peilityyntä tai sitten rankkasadetta ja kovaa tuulta. Kaksipuolikas piti kärkipaikkaa pitkälle syksyyn. Kaverini Hojo sentään paranteli heittoennätyksensä suspilla 7.1 kiloon. Se oli alkusyksyn kohokohtia.

Karttaankaan ei ollut aina luottamista ja “tutuilla” vesillä kolahti n. 10 solmun vauhdissa. Vettä piti olla alla yli 1.5 metriä, mutta todellisuudessa vain 30 cm sitä oli. Pystyttiin kuitenkin ajelemaan keikka loppuun vaikka rusetti näytti kovin surulliselta.

Sitten lokakuun lopulla viimein meininki muuttui. Tiedossa oli pitkä viikonloppu pelkkää kalastusta. Taisi olla seitsemäs heitto ja Busan Shallow nemoa vietiin pitkästä aikaa mukavasti. 8.37 kg hauki tarjosi yhdet parhaista kyydeistä.

Nemo-Busa olikin sitten yksi loppukauden parhaista jerkeistä.

SHS:n syysreissulle marraskuun alussa ehdittiin pistäytyä Jion kanssa vain päiväkeikalle. Mutta se keikka kannatti. Karseasta pohjoistuulesta ja sadekuuroista huolimatta oma ennätys parani 11.55 kiloon ja pituutta hauella oli 117 cm.

Hauki tuli matalasta jälleen Jerkki-Velho Jion 13 cm Top-T:llä. Kuvauksen ja vapautuksen jälkeen Jio kuittasi vielä samasta "reiästä" nätin vitosen.

Siinä sitten vähän loppukauden lataus purkautuikin. Viimeiset n. 10 reissua meni hymyssä suin ja rennosti jerkutellen.

Kauden päätti 30.12.2007 lähes myrskylukemista huolimatta mukava keikka Oskun ja Deepin kanssa. Minun vuoden viimeinen kala oli nätti reilu kuuspuolikas Ranzun taidokkaasti maalaamalla Pigillä.

Myös Osku ja Deep saivat rankasta kelistä huolimatta mukavasti kalaa.Tähän oli hyvä lopettaa kausi ja valmistautua muutaman kuukauden taukoon.

-Sami-

Jaska

Kausi 2007 alkoi/jatkui edellisestä kaudesta osaltani lähes tammikuun loppuun. Useita mukavia osumia joista parhaaksi jäi 9.80kg. Ottivieheenä toimi Buster ahvenen värisenä.

Sen jälkeen pieni huili jääkannen peittäessä meren. Jerkkien maalailua....

Maaliskuussa suurimmaksi jäi joku vajaa kasi ja kalastuspäiviäkin taisi olla vaan pari. Parhaiten toimi omamaalaama Manta.

Huhtikuu oli sitten se varsinainen kevätkalastuskuukausi-ainakin minulle. Joitakin seiska+ kaloja aluksi ja sitten Teemu "Musky" Mäkelän kanssa uusi enkka 14.30 kg! Vieheenä Buster C130. Mainittakoon että kalaa alettiin kelata voimalla kohti venettä ensin 3+ kalana ja kala ns kasvoi venettä lähestyttäessä aikalailla. Teemun Bogatessa kalan veneen perästä kuulin vaan maininnan tosi siasta ja kun sain säkin levälleen veneessä ja Teemu nosti hauen siihen, olin samaa mieltä! Kala oli varmaan kaksi kertaa reiteni vahvuinen ja pää oli kuin Fiskarsin pistolapio!

Saadessani toukokuussa -06 edellisen enkan(13.55kg) ajattelin ettei isompia enään hetkeen aikaan suoda mulle,toisin kävi-ja siihen tarvittiin ainoastaan 11kk.

Omat värit vieheissä alkoivat toimia ja myös muita vajaa kasin kaloja kävi säkissä ja kuvissa pyörähtämässä huhtikuun aikana.

Kevätkalastus loppuikin osaltani lähes tyystin vappuun ajanpuutteen vuoksi. Toukokuun maineteoiksi jäi muutama seiskan kala.

Syyskausi alkoi syyskuussa mukavalla 8.1kg hauella matala uintisella Busterilla.

Varsinainen syyshauestus alkoi kuitenkin lokakuussa. Alkupuolella lokakuuta osui kohdalleni mm. 8.5kg omamaalaamaan Mantaan sekä seuraavana päivänä 11.05kg omamaalaamaan Busteriin. Samana päivänä osui kohdalleni pari muutakin yli seiskaa.

Seuraava hyvä päivä oli jo lokakuun loppua jolloin tuli taas mukava sarja-6.1kg Buster, 7,75kg Warlock ja 9.1kg omamaalaamalla Busterilla.

Eipä mennyt kuin kaksi vuorokautta ja taas onnistuttiin- syksyn suurin löi suunsa kiinni omamaalaamaan Busteriin. Painoa kalalla oli 13.10 kg. Keli oli tuolloin lievästi sanottuna rauhaton.

Marraskuussa tuli hyvin kalaa. Parhaita päiviä oli mm 7.40kg, 7.95 kg ja 11.50kg-kahdella isommalla ottivieheenä omamaalaama Buster ja pienimmällä omamaalaama Manta. Samalla lähti ns apina pois selästä-aiemmin kun en ollut onnistunut Ramin kanssa samassa veneessä kymppiä rikkomaan,tosin lähellä aiemminkin käytiin.

Kuun loppupuolella sain sitten Ramin veneen perhoenkan haltuuni - 7.4 kg : ).

Eipä mennyt kuin päivä niin yksi haave toteutui taas-eka tuplakymppi!

Aamulla ensimmäinen noista (11.10 kg) iski hampaansa C47 Busteriin ja illansuussa 10.05 kg puraisi taas omamaalaamaa Busteria päästen puntariin ja kuviin.

Marraskuun lopussa osui "jouluisissa olosuhteissa" omamaalattuun Busteriin vielä 9.1kg hauki.

Joulukuu alkoi nätillä 9.15 kg hauella-Busterilla jossa oli taas omat maalit.

Joitakin seiskoja vielä ja vuoden viimeinen isompi hauki tuli menetysten kautta. Ensin perhossa oli kiinni erittäin tukevanoloinen 7-8 kg:n kala-karkasi!

Sen jälkeen perhoon otti kiinni kala joka teki mitä halusi. Se oli kiinni varmaan useita minuutteja ja teki ihan mitä vaan halusi. Olin nöyränä kiinni perhovavan kahvassa ja nautin! Nautinto loppui kuitenkin nolosti-kala alkoi valmistautua siihen viimeiseen syöksyyn ja tuli kohti venettä. Sain ensimmäisen ja samalla viimeisen näkökontaktin kalaan ja vahvistus ISOSTA kalasta tuli-pituutta riitti! ja sen jälkeen piuha poikki... Vaikka puruperuke oli n 40 cm se ei riittänyt vaan hauen hampaat pääsivät monofiilille asti tuhoisin seurauksin. Roni lohdutti minua ja kehotti vaan jatkamaan perholla.

Itse olin kuitenkin tuolla hetkellä sen verran maissa ettei perhostelu oikein maittanut ja laitoin jerkkisetin piuhaan omaväritteisen Mantan. Ensin vajaa seiska ja jonkin ajan kuluttua sitten upea 9.6kg hauki kävi kuvattavana veneessä. Tuo 9.6:nen näytti kuitenkin aika normilta verrattuna aiempaan perhokalaan...

No perhoenkka ei siirtynyt uusille kilolukemilla-vielä...

Kausi 2007 oli tähän mennessä kaikkien aikojen paras.

Hauen perhokalastukseen perehtyminen eteni taas aimo askelen-siitä ISO kiitos Teemulle ja Ronille!

Hauet 2007:
5-7 kg tuli ns säkkikaupalla-ei pysynyt laskuissa mukana
7-8 kg 20 kpl
8-9 kg 3 kpl
9-10 kg 5 kpl
10-11kkg 1 kpl
11-12 kg 3 kpl
13-14 kg 1 kpl
14-15 kg 1kpl

Parasta kaudessa oli kuitenkin sitten perhoilu, omien värien toimiminen sekä ns ison kalan vainun parantuminen aimo annoksella.. Sekä tietysti ENKKA!

I'll Be Back!

-Jaska-

Rami

Vuosi 2007 oli hyvinkin tapahtumarikas kaikin puolin. Edellisvuosi oli hurja kymppivuosi itselläni, rikoin M&K:n kymppikerhon kaikkien aikojen ennätyksen 9 kympilläni. Tuohon sarjaan olisi kyllä voinut joku vieläkin isompi osua… mutta kalastuksessa tarvitaan myös tuuria.

Vuosi jatkui siitä mihin edellinen jäi eli avovesillä. Pari seiskaa olin jo vuoden alussa saanut, kun haistoin kalapäivän viikolla ja uhrasin 1 kevääksi aiotun lomapäivän. Päivä olikin loistava, sain omilla Buster-väreillä 9.80 kg ja 12.20 kg hauet. Mikä alku vuodelle, kun heti oli jo saatuna isompi kala kuin edellisvuonna.

Mutta… meno vaan muuttui hurjemmaksi. Koitin saada kaveria lähtemään mukaan seuraavana viikonloppuna, ei innostunut, joten päätin lähteä yksin. Päivä alkoi vaisusti enkä meinannut saada ensimmäistäkään kalaa. Löysin vihdoin ottipaikan. Päivä alkoi 12.50 kg hauella. Tyhjensin kameran kalaan vapautusvideoineen, kun arvasin sen päivän isoimmaksi. Erehdyin… yhden tyhjän heiton jälkeen oli taas jätti kiinni. Sama kala? Ei, vaan vieläkin isompi, uusi enkkani 13.60 kg! Jouduin pitelemään kalaa veneen vieressä, että saisin kameraan lisää tilaa. Aika fiilikset, kun päivän kalojen keskipaino oli yli 13 kg… Seuraava kala samalta alueelta pudotti sitten roimasti keskipainoa. Loppupäivästä sain vielä 8.40 kg hauen. Päivästä tuli parhaani koskaan. Viikon päästä tuosta loppui avovesikausi.

Jääkaudella tuli käytyä vain yhtenä viikonloppuna kalassa. Joitain haukia tuli saatuakin, mutta ei ihan jättejä.

Avovesikausi alkoi vähän turhankin nopeasti, jo maaliskuussa. Omien uistinten askartelu jäi lähes kokonaan. Alkukausi oli tyypilliseen tapaan vähän vaikea. Huhtikuun alkuun ollessani yksin vesillä osui sitten eka iso haukeni, 9.92 kg. Samana päivänä vielä 9.45 kg. Ja seuraavana päivänä vielä 9.05 kg.

Ja kyllähän se kymppikin sitten näiltäkin avovesiltä rikkoutui. Juha oli pannut mua aivan 6-0 aamupäivästä, kaiken lisäksi Juhan suurin kala oli 11.80 kg! Itsellä ei pysynyt ne vähäiset tärpitkään kiinni. Illasta meno muuttui täysin, kun löysin ottipelin. Kasa kutosia ja 1 seiskakin mahtui joukkoon. Juha oli pidellyt aika pitkään jotain jättiä, mutta se lopulta irtosi lähellä venettä. Heitin heiton aivan eri suunnalle. Kala otti vasta aika lähellä venettä. Iso oli! Lopulta ennätykseni kirjattiin lukemiin 13.70 kg. Omaa iloani hieman varjosti mahdollisuus, että olin saanut ehkä saman kalan, joka oli Juhalta karannut. Kovin todennäköiseltä se ei kuitenkaan tuntunut.

Seuraavana päivänä olin itsekseni liikkellä. Sain 10.40 kg hauen omatekemällä Rammisherilla.

Seuraavalla viikolla näytti ilmat todella hyviltä. Jos mun olisi pitänyt ennustaa huippuhetki keväälle etukäteen, se olisi nyt. Kaiken lisäksi pääsin pitkästä aikaa maistamaan harvinaista herkkua, olla keulamiehenä. Ekana päivänä sain kasin. Seuraavana päivänä vielä karkuutin kasin. Mutta kolmas päivä reissusta oli jo niin surkea, että lopetettiin koko reissu kesken.

Seuraavan kerran olin liikkeellä yksin, kalat oli tiukassa. Pudotin Manta-enkkani veneen vieressä, vähintään kasi, mahdollisesti jopa kymppi. Tuon jälkeen oli taas pari surkeaa päivää välissä.

Kunnes koitti se päivä. Löysin heti aamusta ottipelin, itsevärjätyn Busterin. Juhalla sen sijaan oli tällä kertaa vaikeuksia löytää toimivaa uistinta. Kaiken lisäksi suurimmat tuntui osuvan mulle. Päivä tuntui huipentuvan mun 7.8-kiloiseen. Paikan vaihto ja saimme muutamia haukia. Olimme jo valumassa kaislikkoon, kun päätin heittää vielä yhden heiton Juhan jo pari kertaa heittämälle paikalle veneen ja kaislan väliin. Heitto oli lyhyt ja harvemmin tuollaisilla heitoilla tulee isoja. SE otti silti. Vastaisku ja kala tulee syvällä ravistellen venettä kohti. 'Nyt menee kymppi rikki!' Pysyy käännöksen kiinni, laitan koneen käyntiin, on saatava pelitilaa ennenkuin ollaan kaislikossa. En ehdi kuitenkaan pakittaa, vaan kala lähtee veneen alle. Pitkä vapa vääntyy veneen ympärille. Lähden keulaa kohti ja Juha hyppää ajatuksen voimasta sivuun ja kuskiksi. Saan vavan jotenkin keulan ympäri. Ikävämpi juttu, että Juhalle tuli niin kiire, että Westins jäi roikkumaan siimasta ja mun siima nappaa sen mukaansa. Koitan ravistella sitä irti samalla kun väsyttelen mörköä. Ei onnistu. Kaiken lisäksi seuraavaksi näen kalan kaislikossa, onneksi nenä ulospäin. Juha peruuttaa reippaammin ja saan mukavasti pelitilaa. Kala ei onneksi tee kauheita syöksyjä, vaan saan sen jotenkin veneen vierelle. Iso kala, mutta väärässä asennossa! Kaksi kertaa yritän vaikeasta asennosta kopata kalaa lip-lockiin, ei onnistu. Kolmannella onnistuu, onneksi, sillä Juhan uistin on entistä paremmin mun siimassa kiinni. Kala on kuitenkin etukoukulla kidusten etuosan välissä. Takakoukku irtoaa helposti. Etukoukku hankalammin, 1 haara läpi kiduksen ja kala vuotaa. Sekin koukku irtoaa vedessä. Juha on laittanut säkin ja kameran valmiiksi. Nostan kalan kaksin käsin. Ja kalaa riittää ja se on paksu! Ja kaiken lisäksi se painaa!

Kala säkkiin ja punnitus. Olen vain 2 viikkoa aiemmin saanut 25 kg Bonzon 15-kiloisen rinnalle. Nyt sitä tarvitaan. Pussin kanssa lukemat menevät kilon verran yli. On pakko ottaa uusinta. Kyllä, hauki painaa todellakin 14.90 kg!

Kuvia ja kala takaisin säkissä veteen. Tietäen, että Fox:n vetoketjut aukeilevat kovin helposti. Kala saa mahdollisuutensa. Päässä on koko ajan raksuttanut mitä tehdä. Upea kala, mutta olen aikoinani päättänyt täyttää 15-kiloisen ja myöhemmin laskenut rajan 14 kiloon. Kala ei potki ollenkaan ja pussi näyttää jo vähän teurastusaltaalta. Vaikka kala alkaa vihdoin vähän sätkimään, olen tehnyt päätökseni Tämä on se elämäni kala. Pampun antaminen tuntuu pahalta, mutta teen sen silti.

Jatkoimme kalastusta, mutta sillä ei tuntunut olevan merkitystä. Vihdoinkin sain sen todella ison kalan mitä olen tavoitellut ja mistä olen haaveillut.

Olen tottunut, että mitään en saa elämässä ilmaiseksi. Joten, kevät jäi pahasti kesken teknisten murheiden takia. En viitsinyt väkisin tunkea kenenkään veneeseen, vaan mieluummin olin kalastamatta. Tosin joitain sekundakeikkoja pääsin tekemään. Niiltä kutenut, mutta jo tankannut Pig-enkka 11.65 kg.

Aivan loistavan alkuvuoden takia oli kerrankin mahdollisuus aloittaa kuhakausi ennätysaikaisin. Jotenkin oli muutenkin paukut loppu hauenkalastuksesta, ei ollut uskoa, että vuosi voisi ainakaan enää paremmaksi muuttua.

Panostin kuhaan kesällä enemmän kuin varmaan koskaan. Merikuhat saivat olla lähes kokonaan rauhassa, enkan rikkomiseen en merellä enää juurikaan usko. Paljon tuli tehtyä keikkoja ihan itsekseen yön ylikin. Tulokset vaan olivat surkeita. Kerta toisensa jälkeen löin päätäni seinään. En uskonut joidenkin paikkojen olevan niin surkeita. Kaiken lisäksi paikkatyypeissäkin oli toivomisen varaa, monet alkuvuoden todennäköiset huippupaikat löytyivät vasta myöhemmin kesällä. Toisilla alueilla taas kalastus sujui loistavasti. Löysin uusia huippupaikkoja, myös kuhan liikkeet kauden edetessä selvisi hyvin. Kaiken lisäksi joitain paikkoja olin suorastaan vältellyt kesän mittaan ja juuri ne olivatkin yllättävän hyviä kun sitten paikoille viitsin mennä.

Vuoden suurimmaksi kuhaksi jäi 3.75 kg edellisvuoden malliin. Mutta kaiken kaikkiaan kuhakausi surkeudestaan huolimatta oli hyvinkin opettavainen ja tulevia vuosia varten tuli paljon ammennettavaa. Mielessä on hyvinkin paljon asioita mitkä olisi pitänyt tehdä toisin. Ehkä palkinto kaikesta tulee sitten myöhemmin… Ainakin yksi palkinto tuli kuhakauden jälkeen. Sain nimittäin kesällä kuhavaapun koukun etusormen taitteen hermoon pikkuhauen takia. Luulin, jo että puolesta sormesta meni lopullisesti tunto. Kuukausien jälkeen se kuitenkin hiljalleen palautui entiselleen.

Lohikalojen kanssa sen sijaan meni loistavasti. Heinäkuun alussa sain ensimmäisen uistelutaimeneni järveltä Villen kanssa. Pienihän se oli, 41 cm ja pääsi takaisin kasvamaan. Mutta mukava saalis silti.

Reilu viikko myöhemmin olin vihdoin Arskan kyydissä lohia uistelemassa. Keikasta oli puhuttu vuosia, nyt se vihdoin toteutui. Keli oli aivan upea. Tapahtumat oli harvassa, mutta vihdoin räikkä huusi yhtäsoittoa. Pomppasin ennätysnopeasti pystyyn ja nappasin vavan käteen. Kala vaikutti isolta. Tarjosin jo vapaa kipparille, että tämä on hänen kala, mutta ei, sain jatkaa väsyttelyä. Sain kelailtua kalaa lähemmäs pikkuhiljaa. Kunnes se sai taas hepulin, joutui tarjoamaan peukkuakin, mutta ei se vauhtia hidastanut. Jarrua vähän tiukemmalle, että kala tulisi ylöskin asti. Köydenveto ja syöksyjä melko pinnassa jatkui varmaan 10-15 minuutin verran. Kala ei kuitenkaan näyttäytynyt. Kerran sain jo sen lähelle venettä, mutta lähti uudestaan.

Viimeinen syöksy lähti veneen vierestä syvälle. Se vissiin ravisteli itseään syvemmällä. Vihdoin sain sen veneen viereen. Epäilin sitä ainakin kasiksi. Arska yritti haavita kalaa, mutta oli liian pirteä, enkä vetänyt sitä riittävästi pintaan. Kala lähti haavin päältä syöksyyn.

Vähän ajan päästä sain kalan uudestaan veneen viereen. Kala päätti lähteä kohti konetta ja kaiunanturia. Siinä olisi käynyt huonosti. Sain väännettyä kalan takaisin veneen perästä haavitsemispaikkaan. Ja nyt jo tiesin mitä tehdäkin... Sain kalan paremmin pintaan ja Arska työnsi haavin alle. Ei kala siihen oikein mahtunut, vasta pienen huljuttelun jälkeen pää ja pyrstökin solahti pussiin. Arska nosti kalan veneeseen. Komea lohi! Painoa 10.60 kg ja pituutta 95 cm. Samalla parani Arskan vene-enkkakin kilon verran.

Heinäkuun lopussa tarjoutui vielä mahdollisuus päästä kalastamaan taimenta joelle. Ensin päätettiin kuitenkin heittää hieman haukea. Onnistuin saamaan yhden jerkkihauen, Karikolla haukia nousi kuitenkin samassa ajassa Jarmolle 3. Taimenenkalastus oli haukimiehelle mukavaa vaihtelua. Kaiken lisäksi onnistuin saamaan heittäen 2 taimenta ja soutaen pääsin väsyttelemään 4 pienokaista.

Hauenkalastuksen olin tarkoituksella jättänyt kesästä vähemmälle. Loppukesästä panostin hauenuisteluun kuitenkin täysillä. Tuloksena olikin isolla Karikolla uusi järvihaukienkka 9.40 kg, pituutta 117 cm. Tuon lisäksi sain vielä itsekseni kasin ja Jyrin kanssa käydessämme toisen.

Syyskuun puolessa välissä kävimme Tepon kanssa Korpo GäddCup:ssa. Kisa oli kaksipäiväinen hauen heittokisa. Päästäkseen palkinnoille oli saatava molempina päivinä vähintään 60-senttinen hauki. Ensimmäinen päivä meni meiltä pieleen, kun juuri silloin olisi pitänyt onnistua vielä vähän hakatuilta paikoilta. Olimme kuitenkin vielä mukana, kohtalaisissa kyttäysasemissa.

Toinen päivä sen sijaan sujuikin meiltä hienosti. Taktiikka osui täydellisesti nappiin. Lopulta tulin kisassa toiseksi yhteistuloksella 7.514 kg. Palkinnoksi sain 5 hv Tohatsun. Teppokin oli taas kisan kärkipäässä, vaikka joutui hoitamaan kipparin hommia.

Alkusyksystä oli edelleen hieman krapulaa loistavasta alkukaudesta johtuen. Kalastin vähemmän kuin moneen vuoteen. Tuloksetkaan eivät olleet mitään muutamaan edellissyksyyn verrattuna. Lokakuun alussa sain vihdoin 9.15 kg hauen Jaskan kanssa. Joitain ihan nättejä kaloja tuli syksyn mittaan, mutta kympit välttelivät mun venettä ihan tosissaan.

Jaskan kanssa yhdessä kalastaessa meillä ei ole oikein käynyt tuuria isoimpien kalojen kanssa. Mulle on sentään pari ’hikikymppiä’ tullut, mutta Jaska on jäänyt 9.7 kg:hen. Vihdoin tuo taika murtui Jaskan toimesta. Samalla myös mun yli puolen vuoden kympitön venejakso loppui Jaskan 11.50 kg:n kanssa. Totesinkin, että nyt on apina pois selästä ja homma alkaa toimimaan. Kuinka oikeaan tuo heitto osuikaan…

Itse pääsin vielä ihailemaan Juhan kymppiä (10.80 kg) vierestä, kasin lisäksi, ennen kuin oli oma vuoroni. Vielä samana päivänä onnistuin saamaan vihdoin omani. 10.12 kg tuntui harvinaisen mukavalta.

Kun peli oli taas avattu, jatkui se hurjana. Noin viikon päästä edellisistä kympeistä onnistuin saamaan Jaskan kanssa 11.75-kiloisen.

Seuraavana päivänä oli Jaskan vuoro. 11.1-kiloinen ei vielä aamusta riittänyt, vaan Jaskan eka tuplakymppi varmistui joitain tunteja myöhemmin 10.05-kiloisella. Muutenkin Jaska oli saanut sinä päivänä paremmin kalaa. En tuosta ollut kuitenkaan muuta kuin iloinen kaverin puolesta, homma toimi. Ja eipä lopulta tarvinnut omaakaan onnistumista tuosta varmaan varttia enempää odotella. Läskissä kunnossa ollut tasan 12-kiloinen kruunasi meidän huippupäivän.

Makeaa oli jo tullut mahan täydeltä, eikä kaudelle ollut enää mitään tavoitteita. Kalassa on kuitenkin aina kiva käydä, joten oltiin taas Jaskan kanssa kalassa. Päivä ei ollut Jaskalla onnistunut, itse onnistuin vähän paremmin. Jättejä ei ylös ollut kuitenkaan noussut, itse olin yhden junan karkuuttanut. Loppupäivästä kuitenkin osui kaikki kohdalle. Painava kala kiinni. Koitin vetää sitä näkyviin, mutta ei onnistunut. Alkoi jo jännittämään. Lopulta kala tuli näkyviin, iso on, mutta huonosti kiinni. Aikani pähkäiltyäni ja kalaa pideltyäni ymmärsin, että kala ei tule varmasti veneeseen, jos yritän lip-lockia. Päätettiin haavita kala. Eka yritys ei onnistunut, kun en saanut kalaa käännettyä sopivasti. Tokalla kaikki meni hienosti. Kala pussiin ja koukkua irrottamaan. Yksi ravistus vedessä ja kala olisi varmasti irronnut, sen verran helposti koukku lähti. Kala punnituspussiin ja vaaka antoi pussin vähennyksen jälkeen lukemaksi 12.90 kg. Huh mikä vuosi!

Jaska kyllästyi tyhjännyhtämiseen, mutta houkuttelin vielä jäämään. Nyt oli iso syönnillään. Ja vain jonkin aikaa myöhemmin oli Jaskan vuoro onnistua. Ysin hauki sai molemmat hyvälle tuulelle.

Seuraavalla viikolla ei kymppi mennyt rikki, mutta komeita kaloja tuli useita. Juhalle 9.55 ja itselleni 9.60 ja pari kasia.

Seuraavalla viikolla olin yksin kalassa, kun vapa taipui taas kunnolla. 10.95 kg hauki oli hyvinkin huonosti kiinni, mutta sain sen kuitenkin ylös asti.

Ennen joulua koin harvinaisen kalapäivän. En nähnytkään yhtään alle 5-kilon kalaa. Ylös tosin vain 5 haukea, suurin 9.60 kg Big Banditillä. Edellispäivän nollapäivän (vuoden eka haukinolla) jälkeen aikamoista herkkua.

Joulun jälkeenkin ehdin vielä kalaan. Olivat itselleni todella surkeita päiviä. Juha sentään sai kalan näköisiäkin ylös. Vuoden viimeisenä kalastuspäivänä seiskan saaminen tuntui oikein mukavalta edellisten parin onnettoman päivän jälkeen. Siihen oli mukava lopettaa kaikkien aikojen kalavuosi.

Vuosi 2007 oli haukien osalta aivan uskomaton. 12 kymppikerholaista, joista suurin 14.90 kg. 10. suurimman hauen keskipaino oli 12.61 kg. Venekavereillakin meni tänä vuonna selvästi edellisvuotta paremmin, silti itsellä kävi vieläkin parempi tuuri ja sain veneen 7 suurinta… Jos joskus olen valitetellut, ettei ole oikein isoimpien kalojen kohdalla käynyt tuuria, niin nyt kävi sitten sitäkin enemmän. Erä-lehden haukikisassa sain kaikki 3 kalaa aika kärkipäähän.

Mukava oli myös huomata, että edes jonain vuonna Suomen vesilläkin pystyy vähintäänkin tasavertaisesti saamaan isoja haukia kuin Ruotsin huippuvesillä (Lödde, Vättern , Blekinge yms.). Vaikka todellisia jättejä sieltä selvästi enemmän saadaankin. Ja eipähän ole kukaan minään aikaisempana vuotena ilmoittanut CWC:n Big Pike Challengeen useampaa yli 13-kiloista mukaan kisaan.

Myös järvihaukienkka lämmitti kovasti mieltä. Kuhakausi jäi kaivelemaan, mutta onneksi sen sijaan lohikalat olivat sitäkin suosiollisempia haukimiehelle.

SHS
1.2.2008