|
|
Hauenkalastajien vuosi 2006
Tähän on kerätty SHS:n jäsenien koosteita vuodesta 2006.
Vuosi 2005 oli kalastuksellisesti onnistunut, jo lähellekään samaan pääseminen olisi taas huippukausi. Talven vapaa-aika kului lähinnä autotallissa jerkkejä tehden ja muuhun kalastukseen liittyvään puuhasteluun. Kevättalvella tuli tieto että minut oli hyväksytty Suomen Haukiseuran jäseneksi. Myös pieniä juttuja tuli kirjoitettua mm. Kalastuslehteen Ambassadeurin takasalpa juttu. Polte avovesille oli kova ja talvikalastuksesta en oikein koskaan ole innostunut, kuitenkin pääsiäislomalla oli koitettava haukipilkkimistä ja yksi hauki erehtyikin tarjottuun vieheeseen.
Vappuviikonloppuna oli sitten jäät lähteneet ja pitkän talven jälkeen pääsi vihdoinkin avovesille, ensimmäinen viikonloppu antoi heti mukavan 9,6 kiloisen hauen Busterin C47 jerkillä. Jerkkaaminen oli alkanut ottaa yliotetta normaali heittelystä ja suurimmalta osin tuli jerkkailtua.
Viikko vapun jälkeen vedet olikin jo lämmennyt reilusti kunnes kesäiset kelit taas pikkaisen tasoittui. Pari viikkoa vapusta ja pintavedet oli jo 12 asteen hujakoilla, suurin osa hauista oli ilmeisesti kuteneita mutta seassa oli vielä kutemattomia. 13.5-14.5 viikonloppuna Tomin kanssa kalassa ja kauden ensimmäinen kympin ylitys, 15 cm Nilsulla 10,6 kiloinen nätti hauki josta jäi pituus mittaamatta, mutta ilmeisesti oli jo kutenut.
Seuraavana viikonloppuna olikin kaverin kanssa perinteinen kevään pitkä viikonloppu reissu, kalaa tuli ihan mukavasti vaikka Nilsulla tullut 7,6 kiloinen jäikin isoimmaksi, muuten loistava viikonloppu ja paljon mukavia kaloja.
Outo kevät jatkui viileänä ja vedet pysyi toukokuun loppuun 13 asteen tienoilla, toukokuun viimeisenä viikonloppuna taas vesillä. Tomin kaveri Vennu oli mukana ja täsmäuisteltiin karikonreunoja kun Vennun vapa taipui lupaavasti, mukavan taistelun jälkeen saatiinkin sitten veneeseen kauden toinen kymppänoteeraus. 10,5 kiloinen ja 112 senttinen komea hauki kelpuutti ”haloo” värisen nilsun ja pääsi veneeseen mittaukseen jonka jälkeen se vapautettiin.
Kesäkuussa vielä mukavia haukikontakteja ja useita 4-6 kiloisia kaloja veneeseen, suurin osa jerkkaamalla. Kuhan uistelua sitten enemmän jo vesien lämmettyä ja alkukuusta kuha enkkakin parani 3,8 kiloon. Se ei kuitenkaan pitkään saanut enkkana olla kun kesäkuun lopussa Nilsun ”kuuskutoseen” erehtyi uusi enkka kuha, 5,2 kiloa ja 87 senttiä oli kuhan mitat ja myös se pääsi takaisin omaan elementtiinsä.
Heinäkuun helteillä vesillä tuli oltua satunnaisesti , kuitenkin mukava uisteluhauki Karikolla vähän syvemmältä, painoa 103 senttisellä kalalla oli 8 kiloa ollen samalla isoin saamani hauki heinäkuussa.
Elokuussa vedet pysyi n. 20 asteen tienoilla ja kalan kokoluokka oli sitä kesäkokoa, odotukset oli jo syksyssä.
Syyskuun lopussa vedet alkoi lähentelemään 15 astetta ja isomman kalan suhteen odotukset alkoivat nousta. Olin sopinut Isokalan, joka on hauenkalastukseen erikoistunut nettikauppa, että toimin heidän ”testikalastajana”. Sieltä testissä olleella GoGo Shad jerkillä sitten ihan mukava seiskan kala. Syyskuun lopussa vielä vajaa seiskan kala Westins Jättellä, mutta mielessä oli jo viikko 42 joka oli pyhitetty kalastukselle kokonaan.
Koulujen syyslomaviikolla ollaan Tomin ja Ziffun kanssa tehty jo perinteeksi muodostunut reissu , ja kun viime vuonna tuli muutama onnistuminen oli odotukset korkealla.
Tomi liittyi joukkoon vasta loppuviikosta koulujen lomien alettua, eka päivä alkoi ennätyksellä mutta kyseessä oli lahna jonka Ziffu onnistui tartuttamaan. Kolmantena päivänä ensimmäinen kontakti vähän isompaan kalaan kun hoikassa kunnossa ollut 113 senttinen ja 8,9 kiloinen hauki kelpuutti sille tarjotun busterin (c100).
Isompi ja keskikarkea kala oli tiukassa vaikka muuten määriä oli ihan mukavasti, vesien ollessa vielä päälle 10 asteen. Metrinen hoikka hauki oli seuraava mainitsemisen arvoinen, mutta isompaa haettiin.
Sitten jo loppuviikosta Tomin liityttyä joukkoihin saatiin kokea viikon kohokohta, Tomin busteria (c47) vietiin ja reippaalla otteella. Mukavan taistelun jälkeen päästiin Ziffun kanssa hörppäämään enkkapullosta kunnon hörpyt kun Tomi oli väsyttänyt oman ennätyksensä ja kauden kolmannen kymppiylityksen veneeseen.
10,1 kiloa ja noin 107 cm(nopea laitamittaus) oli uuden enkan mitat, loistava kala ja ikimuistoinen tapahtuma niin Tomille kuin minulle.
Lokakuun lopussa SHS:n reissulla tutustumassa mukaviin seurakavereihin niin kalastuksen parissa kuin muutenkin, mukava reissu vaikka kelit olikin suht rapeat.
Marraskuun alku olikin kylmää aikaa ja luntakin oli tullut maahan, ilmat kuitenkin lauhtui ja kausi jatkui. Kuun alkupuolen viikonloppuina tuli määriä ihan kivasti mutta kokoluokka ei oikein tyydyttänyt. 19.11 sitten mukavat vajaa kasi ja kuuspuolikas kävi veneessä ja mielessä muhikin muutaman vapaapäivän käyttö kalastukseen seuraavalla viikolla.
Pidennetty viikonloppu alkoi torstaina ja ensimmäisenä päivänä satsaus kannatti, pikkasen päälle 11 kiloinen pulska yksilö oli kauden 4 kympin ylitys veneeseen ja itselle kauden toinen. Toinen päivä ei isomuksia tarjonnut mutta lauantai 25.11 jää omaan kalahistoriaan. Aamusta viikon toinen kymppiylitys ja päivällä sitten kovia kokenutta busteria (046) vietiin, uusi enkka 12,4 kiloa 117 senttiä ja kaksi kymppikalaa samaan päivään.
Syksyn ja alkutalven kelit jatkui hauenkalastusta ajatellen mahtavina, kuitenkin Joulukuun ensimmäinen viikonloppu jäi vuoden viimeiseksi kalastuspäiväksi. Joulu ja perhe vaati aikansa ja kun takana oli yli 70 kalastuspäivää ja ”tavoitteet” täytetty niin mitään isompaa hinkua vesille ei ollut. Vuoden vaihduttua polte vesille alkaa jo olemaan, mutta mikäs siinä…meri on auki ja kelit kohdillaan.
Yhteenvetona kaudesta voi vain todeta että parempaa tuskin vähään aikaan tulee, 4 plus kymppi haukea joista isoin uusi enkka. Lisäksi kahdelle nuorelle komeat 10 kalat, ja vielä pari kertaa petrattu kuha enkka. Ja kaiken lisäksi kaikki isot vapautettiin onnistuneesti, luonnossa viihtymisen ja rentoutumisen lisäksi tulostakin syntyi.
Kevät meni kalastuksen puolesta metsään myöhästymisensä vuoksi. Olin varannut kaksi viikkoa lomaa huhti- ja toukokuun välille, kalakelit
alkoivat oikeastaan samoin tein kun palasin töihin kiroilemaan epäonneani. Pari onnistunutta sessiota sain keväällä kuitenkin käytyä, palkkiona
parin paremman kalan kirvelevät näköhavaintokarkaukset.
Kesä ja alkusyksy tarjoilivat kaloja mutta eivät kokoja. Kituuttelin loppusyksyä kohden ”huonoin kalavuoteni” -ajatuksen vainotessa ja
jatkoin kaikkien parempien kalojen irtoamisten ihmettelyä. Tekniikka ja vieheet olivat siis kunnossa mutta kalat eivät pysyneet
kiinni jostain syystä.
Lokakuulla sain jo oivat fibat parista reilun nelosen kalasta, kauden parhaimmistani.
Marraskuun lopulla, kelien käytyä jo reippaasti pakkasellakin, poimin viimein metrisen mamman, kauden minimitavoite oli hoidettu kotiin ja olo helpotti.
Joulukuun alussa kyytiin vielä toinenkin metrin ylitys, joka pelasti kaverini kanssa tehdyn muutoin varsin mitäänsanomattoman kalapäivän.
Kalastin oikeastaan koko vuoden pääosin omilla jerkeilläni, koska halusin verrata niiden tehoja kavereiden käyttämiin muihin kalikoihin.
Halusin seurata saiko niillä yhtä hyvin kalaa kuin verrokeilla ja jos ei niin miksi.
Vuoden varmimmat kalikkani olivat kaksi omaan käyttööni virittämää Mid-T:tä; keltatiikeri ja savukala. Mikäli toisella ei tullut, niin
toisella tuli. Tämä sääntö ei pettänyt kuin kerran, vuoden viimeisellä reissullani.
Kausi 2006 alkoi merellä 23.4. Tätä ennen takana oli yksi puolipäiväkeikka järvellä, josta ei mainittavaa saalista irronnut. Niin ja yksi pilkkireissu merelle, josta muutama puikkari.
Varsinainen toiminta alkoi kuitenkin siis huhtikuun lopulla. Ensimmäinen päivä tarjosi paljon jäätä, mutta myös ensimmäiset hauet, joista isoin oli karvan yli kolme kiloa. Varsinainen rähinä alkoi kuitenkin vasta viikon päästä. Luvassa oli neljän päivän soolosessio. Suunitelmat kusivat heti kättelyssä, kun iso osa ottipaikoista oli vielä jään peitossa. Kahden ensimmäisen päivän aikana sainkin väsytellä kokonaista kolme haukea. Vielä kun tapahtumien kirjavaan joukkoon mahtui osumaa saanut potkurin lapa, ja käsittämätön heittojumi, jonka seurauksena uusi siima melkein kokonaisuudessaan rosikseen, ei tunnelma varsinaisesti ollut katossa. Asiaa ei helpottanut soitot isoista, joita kaverit toisaalla vetivät veneeseen. Reissun kolmantena aamuna nostin veneen trailerille ja ajoin kuolemaa uhmaten (paremmille?) ottipaikoille. Ja kyllä vain, nyt sain jo haukia, tosin pieniä mutta kumminkin. Viimeisenä päivänä sooloilu vaihtui trioksi ja kalantulokin parani. Joskus puolenpäivän aikaan Atomiani puraisikin varsin mukavan kokoinen hauki. Painoa kutemattomalle kalalle oli kertynyt 8,9 kiloa, uusi lusikkaenkka siis. Loppupäivä olikin vapautunutta kalastusta, ja oikeastaan tuosta kalasta alkoi koko kevään kestänyt hyvä kalan tulo.
Kutua edeltävä kalastus jatkui(ja päättyi) seuraavan viikonlopun helteisessä Saaristomeressä. Kaikenkaikkiaan vaikea lauantaipäivä antoi parastaan, kun eräästä kaislareunasta onnistuin Pigillä veivaamaan veneeseen 9,5 kiloisen. Koska ottipaikat tuona päivänä olivat olleet todella vähissä, päätimme Teemun kanssa jäädä kolaamaan kyseistä pätkää. Olisiko ollut ehkä viidennellä rekauksella, kun onnistuin vielä oranssimustalla Sliderilla saamaan 6+ , pienempiäkin haukia oli tarjolla.
Tuon viikonlopun jälkeen tuntui haukien kutu olevan ohi ja oli aika keskittyä kudun jälkeiseen syöntiin. Pidemmän loman alkupuolella koettiin kauden parhaita hetkiä, kun kutenutta kalaa nousi hyvin, ja kootkin olivat kohdallaan. Paras aamupäivä tarjosi mulle ja Teemulle kahteen pekkaan seisemän vitosen ylitystä. Parhaimpana itselle osunut, kutenut, tasan 11-kiloinen jättiläinen. Omassa käytössä ylivoimaisesti parhaiten toimi viime vuosien tapaan 12cm Sliderit ja Nilsun Dart Masterit nopeasti uitettuna.
Toinen kevään todellinen huippupäivä osui toukokuun lopulle. Oma aamun avauskala nousi eräältä uppomatalalta. Hauella oli painoa 9,8 kiloa ja pituutta 113 senttiä. Tällä kertaa maistui Busteri. Päivälläkin kalantulo pysyi varsin kohtuullisena, ja veneseen nousi kaikenkoista kalaa aina viiteen kiloon asti. Illalla huippumeininki sai jatkoa, kun Firetiger Slideri pysähtyi kuin seinään. Tein vastaiskun, mutta mitään ei tapahtunut. Olin jo sanomassa kaverille, että hitto ku pelästyin että nyt on iso. Seuraava liike olisi ollut vieheen repiminen irti pohjasta. Samassa pinnassa kuitenkin möyrähti massiiviinen selkä, ja vapa alkoi heilua. Möykkäsin kaverille jotain sekavaa varmasta kympistä. Kalan tultua veneen vierelle totuus kuitenkin paljastui toiseksi. Ei ollut kymppiä, eikä edes ysiä. Kuteneella ja melko laihalla kalalla oli painoa ”vain” reilu kahdeksan kiloa. Raameja kyllä olisi ollut reilusti isompaankin. Seuraavat paikat antoivat vielä 5+ ja 6+ hauet, joten päivä oli aika täydellinen.
Kesä tuli vietettyä lähes täysin ilman kalastusta. Syyskausi aukesi syyskuun alussa.
Alkusyksy tarjosi tuttuun tapaan reilusti kappaleita, mutta myös varsin mukavan määrän nelos-vitos -luokan kaloja. Isoin alkusyksyn hauki painoi itsellä 6,5 kiloa.
Sitä automaattisesti ajatteli, että kunhan vedet viilenevät, niin todellisia suurhaukiakin alkaisi nousta. Toisin kuitenkin kävi. Lokakuun puolesta välistä eteenpäin oma kalastus oli hiukan sekaisin ja ottipaikatkin todella hukassa. Kokoja ei meinannut nousta millään, eikä oikein kappaleitakaan. Pitkään näytti, että 10.11. saamani 6,7 -kiloinen jäisi syksyn isoimmaksi. Tuolla kalalla oli kuitenkin pituutta 103cm, joten kai ainakin yhdestä suurhauesta sai sentään puhua.
Vuoden viimeinen reissu kuitenkin pelasti paljon. Ensimmäisenä päivänä olin liikellä Hannun kanssa. Saimme aamusta alkaen kappaleita hyvin, joukossa Hannun saama muutama kolmosluokan kala. Puolenpäivän aikaan rupesimme kalastamaan erästä salmea, jonka reunasta Suomi Busteriini tälläsi veneen vierellä iso. Alusta asti oli selvää, että kysessä oli kymppiluokan kala. Veneessä todelliset mitat vasta paljastuivat ja ajattelin jo, että enkkakin saattaisi paukkua. Punnitus antoi pussin vähennyksen jälkeen painoksi 12,1 kiloa. Enkka ei siis mennyt aivan rikki, mutta siitä viis, olihan se kuitenkin isoin syys- ja jerkkihaukeni. Salmen toinen reunakin antoi vielä vähän vajaa kasin.
Seuraavana päivänä olin yksin kalassa. Kalantulo ei ollut edellisen päivän veroista, ja sain vain muutamia puikkareita sieltä täältä. Yksi selkeästi parempi kala kuitenkin puraisi pigiä erään lahden reunasta. Vuoden 2006 viimeinen suurhauki, tähän oli hyvä lopettaa..
Kausi 2006 on ollut tähän astisista selkeästi paras, vaikka vaikeitakin hetkiä koettiin. Toisin kuin viime kaudella, nyt tuntui, että lähes aina reissun isoimmat kalat osuivat itselle. Myös se fakta, että kalapäiviä oli vähemmän kuin parina viime kautena, mutta isoja kaloja tuli kuitenkin paljon enemmän, antaa aihetta tyytyväisyyteen. Nyt tuntuukin siltä, että opin hauenkalastuksesta tänä vuonna enemmän kuin kaikkina aikaisempina vuosina yhteensä. Niin ja vielä tuosta syysenkasta, kevään 11-kiloinenhan se siinä antoi uusinnan. Isojen vapautus siis kannattaa...
Kevät alkoi jäiden seassa, ja ensimmäinen päivä menikin hikoillessa, että pääsi kalapaikoille. Talvella hienon keltaiseksi maalaamani potkurikin kuori värin päältään, mutta isommilta välinerikoilta onneksi vältyin. Viikonlopun saaliinikin oli odotetun mukainen, muutama pieni hauki sieltä täältä. Väriä naamaan reissusta tarttui kuitenkin mukavasti, ja työpaikalla saikin taas kuulla jokakeväiset piikittelyt pesukarhuista ja karhukoplasta. Mutta jäitään luova saaristo on kuitenkin aina mieleenpainuva elämys, joten mukavaa oli.
Seuraava reissu olikin pitkä viikonloppu, joka oli yksi koko vuoden onnistuneimpia. Isoja kaloja nousi veneeseen tasaista yksi per päivä-vauhtia, ja joukossa oli kaksi kympin ylitystäkin. Mulle toinen joka jäi vuoden parhaaksi noteeraukseksi, 12,8kg.
Tiesimme, että eräässä varsin pienimuotoisessa paikassa oli isoa kalaa, ja sitä pitkään heitettyämme päätin viimeisenä laittaa siiman päähän lusikan. Aivan ensimmäisillä heitoilla tuohon nasahti kiinni iso kala, joka hetkeä myöhemmin venäytti vaa’an edellä mainittuun lukemaan. Voin varmasti sanoa, että tuo hauki näki lähes koko ykkösketjuni perhoja myöten, mutta kuitenkin vasta lusikka kelpasi. En ole koskaan ollut lusikoiden suuri ystävä ja nytkään en olisi varmasti moista lärpäkettä veteen heittänyt, ellei kaveri olisi edellisenä päivänä saanut lusikalla lähes ysin kalaa.
Kaverin kymppi tuli lahdesta, jonka aikaisemmin päivällä nimesimme Pettymysten Lahdeksi. Edellisen päivän iltana osuimme paikkaan, jossa emme olleet ennen käyneet. Tämä lahti antoikin hyvin kalaa. Pari kutosta, ja nippu pienempiä. Lisäksi mulle yksi erittäin raskas tärppi.
Jouduimme kuitenkin poistumaan paikalta kolmatta kaveria hakemaan kesken syönnin mikä harmitti kovasti koska kummallakin oli tunne, että isoa on tyrkyllä.
Seuraavana aamuna olimmekin tuolla lahdella jo aamuhämärissä, mutta syönti oli ohi. Saaliina oli ainoastaan muutama puikkari. Mieli apeana nimesimmekin paikan pettymysten lahdeksi.
Kuitenkin illalla, kun alueen potentiaaliset paikat oli käyty läpi, oli vaihtoehtoina joko pitkä siirtymä tai uusintakierros. Eli paluu Pettymysten Lahdelle. Ja kuten arvata saattaa, ikäänkuin meille piruillakseen lahti antoi yhden ainoan kalan, kaverille 10,2kg. Kesken väsyneen hiljaisuuden Timo lausui hämmästyneenä lauseen, joka elää vieläkin: Hei jätkät, mulla on muuten kala!
Toukokuun alkua häiritsi kova hellejakso, ja lukuiset aurinkopläkät. Tämä näkyy myös kalapäiväkirjassa hienoisena notkahduksena, mutta etenkin aamu- ja iltahämärät palkitsivat ahkeran kalamiehen muutamilla paremmankokoisilla kaloilla.
Eräänä iltana näimme myös kaislikossa valtavan hauen aiheuttamia vanoja. Näytti kuin uppotukkia olisi vedetty pinnan alla, ja kaislikon edustalla tyhjää paiskovat kalamiehet eivät voineet kuin haukkoa henkeään. Ystäväni onnistui tallentamaan tilanteen kameralle videoklippinä, ja siinä näkyykin valtava pakovana, ja keulassa älytöntä mölinää pitävä kalamies. Koska kuitenkaan emme kalaa nähneet on vaikea sanoa kuinka iso se oikeasti oli, mutta uskon sen olleen isoin hauki minkä olen ikinä havainnut.
Toinen kevään huippureissuista osui kesäkuun alkuun, kun löysimme kuteneita kaloja erään lahden edustan kivikolta ja tuulen alla olevasta reunasta. Syönti oli hurjaa, ja kalat äkäisiä. Veneessä kävikin kahden päivän aikana muutama ”kutenut kymppi” ja lukuisa joukko pienempiä.
Ottipeleinä kunnostautui etenkin sinisen ankat, ja kun veneen viimeinen kalajigi oli mun vavassa, keksi serkkuni vaihtaa suspijigin mahalenkkiin päärynäpainon, ja koukuttaa sen kuin kalajigin. Saaliina reissun isoin hauki, 8,5kg. Eli toimii se näinkin..
Kaiken kaikkiaan kevät oli oikein onnistunut, uusia paikkoja ja paikkatyyppejä löytyi ja kalaakin tuli. Hieman harmitti lopettaa kausi näin hyvään syöntiin, mutta perhesovun säilyttämiseksi näin oli tehtävä.
Kesä kuluikin etupäässä vastausta haukiseuran jäsenhakemukseen odotellessa, ja loppukesästä myöntävä vastaus tulikin.
Syyskausi alkoi omalta osalta syyskuun alussa varsin kesäisissä tunnelmissa. Odotuksia lisäsi muutto rannikolle ja opiskelun aloitus. Vihdoinkin olisi aikaa käydä kalassa tarpeeksi! Tarkoituksena ottaa syyslukukausi hieman rennommin, ja käydä kalassa niin paljon kuin suinkin. Ajattelin pysyväni hyvin perillä kalojen liikkeistä, ja olevani suuren osan ajasta siellä missä kalatkin. Tämä ei ihan onnistunut, kotivesillä kalat olivat enempivähempi kateissa koko syksyn ja varsinkin kappalemäärissä parhaat reissut osuivat reissuille jolloin olin kavereiden vieraana muilla vesillä.
Syyskuun puoleenväliin saakka kalaa tuntui nousevan hyvin, mutta ensimmäisten kovien tuulten myötä tutut paikat hiljenivät ja tällaisena tuohu jatkuikin koko loppuvuoden. Ja tuntuu jatkuvan vieläkin. Muutamia parempia kaloja sain, joukossa kaksi kymppiä, mutta ponnistukseen nähden saalis jäi vähäiseksi.
Toinen kympeistä osui kuitenkin hyvään saumaan, seuran syysreissulle. Haukiseurasta en ennen liittymistäni montaakaan ihmistä tuntenut, joten ”näyttävä sisääntulo” tuntuikin makealta..
Kuitenkaan syksyyn osuneet yli 50 kalapäivää eivät menneet hukkaan, kalojen liikkeistä oppi lisää, ja tiiviin vesilläolon seurauksena kalapäiväkirjasta paljastuu hyvin syönnin jaksottuminen.
Paljon opin myös muutamista reissuista jotka pääsin tekemään ns. nimiesten kanssa. Olikin mukavaa olla kalassa sellaisten ihmisten kanssa, joiden juttuja on aikaisemmin alan lehdistä hiirenkorville lukenut.
Kuitenkin, jossain kala on kotivesillänikin tänä syksynä syönyt, minä en vaan onnistunut noita paikkoja löytämään. Suurimpana syynä tähän on se jääräpäisyys jolla tahkosin tuttuja paikkoja läpi odottaen, ja lopuksi toivoen kalojen jostain ilmestyvän.
Keväällä ottipeleinä kunnostautui hyvin vaihteleva joukko uistimia, joiden joukosta on mitään kevään kestosuosikkia vaikea nimetä. Syksyllä suvereenin ottivieheen maineen kahmaisi selvästi suspijigi, jolla sain selkeästi eniten ja johon lähes kaikki isomuksetkin iskivät. Ikävä kyllä.. Mutta toisaalta, mitä väliä jos sillä saa kalaa.
Kausi alkoi tammikuussa päiväreissulla mökkivesille. Polte vesille oli kova, olihan edellisestä haukireissusta kulunut jo lähes kaksi kuukautta ulkomaan reissun vuoksi. Reissun saldoksi jäi muutama puikkari, mutta keikasta jäi tosi hyvä fiilis.
Talvella tuli hommattua elämäni ensimmäiset pilkkivarusteet – kairaa tosin en vielä omista. Yhdet madenollat tuli siinä vedettyä ja lopputalvesta tuli käytyä ensi kertaa talviongella. Haukea en onnistunut vielä saamaan ja lähinnä tuli hirviteltyä jään paksuutta. Alkaisikohan avovesikausi ennen vappua edes?
No, näin jälkikäteen ajatellen ei harmita myöhäinen kevät yhtään. Sen verran vastoinkäymisiä kevääseen mahtui. Uuden veneen toimitus viivästyi ja meni toukokuun loppuun. Vanhan veneen kone sanoi itsensä irti ja samaten vielä yksi 5-heppanen, jonka johdosta soutelin kympin tuulessa keskellä selkää. No yksi kone vielä löytyi. Kalastaminen tosin oli hieman erilaista Terhi 385:lla verrattuna isoon veneeseen. Kalastaminen tuli keskittää muutamiin hotspotteihin ja virheelliset paikan valinnat näkyivät radikaalisti saalissa. Muutamia hyviä kaloja kuitenkin löytyi mm. ensimmäinen kevät kymppini.
Uuden veneen sain laskettua vesille 21.5 ja muutaman tunnin neitsyt reissulla Opin kanssa tuli kalaa nihkeästi, mutta yksi pirteä vajaa kutonen kuitenkin. Alkukesällä tuli ajeltua varsin paljon pelkästä ajamisen riemusta. Mitään jättejä ei enää löytynyt, mutta kuitenkin joitakin pirteitä noin vitosia. Tuntui että määriä alkoi löytyä vasta juhannuksen tienoilla muutaman tunnin reissuilla.
Kesälomalla tuli kokeiltua kaikenlaista ’lomakalastusta’ tunti pari silloin tällöin. Kuhan hinaus jäi väliin lähinnä kotiin unohtuneiden vapatelineiden ja kovien tuulien vuoksi. Pikkujärvellä tuli soutu-uisteltua muutamana päivänä, mutta 26 asteinen vesi ei hirveästi uskoa luonut ja saaliskin jäi uskon mukaiseksi. Yksi viikko tuli vietettyä Gotlannissa. Vavat oli mukana, mutta kalastus jäi yhteen tunnin jigin heittely sessioon aivan mitään sanomattomalla paikalla.
Syyskausi alkoi elokuun lopulla lämpimissä vesissä. Tänä vuonna olin päättänyt muutamana viikonloppuna opiskella uistelua erämaajärvellä appivanhempien mökillä. Mitään elokuun hullua syöntiä ei tuolla löytynyt, kuten ei aiempinakaan vuosina – lähinnä vain nollasyöntiä. Syyskuun lopun reissu järvelle tuotti kuitenkin palkinnon. Hieno ja roteva haukimamma kävi veneessä syyskuun pimenevässä illassa, joka myös oli uusi järvienkkani 8,7 kg.
Lokakuussa onnistuin pitämään muutamia pidempiä viikonloppuja. Määrissä en päässyt juhlimaan, mutta onnistumisia (kasi.jpg) alkoi pikkuhiljaa tulla myös jerkeillä. Ja koot olivat kohdillaan. Erehdyin ostamaan ison lusikankin, eräiden kirjoitusten rohkaisemana ja tuloksena olikin lusikalla ihan kiva avauskala.
Marraskuun alun kylmissä keleissä tuli paikkaus viime kauden katkeralla karkuutukselle. Räntäsateessa vaikeana päivänä uistelemalla veneeseen nousi todellinen madame, joka pisti enkkani uusin lukemiin 13,1 kg.
Tästä eteenpäin vuosi jatkui varsin vaikeana, muutama kiva kala kuitenkin tuli. Mutta ison kalan saatua tuli myös opittua nöyryyttä, muutaman mp-reissun myötä.
Määrissä tämä vuosi jäi aiemmista vuosista, mikä varmaan osaltaan johtuu huonosta keväästä ja keskittymisestä oletettuihin ison kalan paikkoihin. Mutta sinänsä hauskaa oli, että yli kasin kalat tuli kaikki eri paikoista. Kausi sai päätöksen 30.12. rehellisen mp-reissun muodossa.
Vuosi oli paras minulle koskaan, eikä pelkästään omien saavutusten takia. Keväällä tuli aloitettua varsin myöhään sisävesillä, ja merellekin lopulta tuli lähdettyä vasta eräänä kuuluisana Euroviisupäivänä. Saldo tuosta ikimuistoisesta päivästä oli 2 kpl 5kg:n ylityksiä, joista suurempi on merienkkani, 7,15kg.
Kesälla ja lähinnä kesäloman aikana, koettiin enemmän tai vähemmän tuttuja vesiä, ja niissäkin hauen koko tuntuu suurenevan vuosi vuodelta. Useampi 3kg:n ylitys minulle ja kalastuskavereille oli mieluinen yllätys melko vähäisiä kappalemääriä kompensoimaan. Tämä tuntuu olevan se pääsääntö isompia haukia saalistaessa sisävesillä, eli jompaakumpaa, määrää tai kokoa, mutta molempia ei voi saada samalla kertaa. Yksi kesän huippusuorituksista oli isäni saama 1060g ahven omasta kotivedestään, josta vastaavia ei ole saatu koskaan. Suurempikin ahven olisi ollut tarjolla eräälle kalamiehelle, mutta kasvakoon vielä.
Loppukesästä ja alkusyksystä pääsin kokeilemaan myös nykyisiä kotivesiä paikallisten kalastajien kanssa, mutta ne reissut eivät vielä kantaneet hedelmää. Tosin pääsin esittelemään jerkkien voimaa miehille, jotka niihin eivät vielä uskoneet. Syksyllä siirsimme myös kimppaveneen pois Tammisaaren vesiltä Hämeen vesiin, jotta pääsee useammin kalaan. Tuo hakureissu olikin loistava lyhyestä kalastusajasta huolimatta, sillä tuloksena oli 7kg-hauki, täysin omalla tieto-taidolla saatuna, ja vieläpä omin käsin nostettunakin.
Kausi 2006 loppui hyiseen merireissuun, jolla ei isoja irronnut ja kappaleetkin olivat tiukassa. Olisihan lämpöjä riittänyt tuonkin reissun jälkeen aina Tammikuulle asti, mutta aikaa ei kalastukselle enää riittänyt.
Kokonaisuutena vuosi oli jerkkien läpilyönnin aikaa, sillä ne antoivat kalaa hyvin sekä sisä- että merivesillä, ja kaikkiin perinteisiin uistimiin verrattuna vähintäänkin yhtä paljon joka reissulla. Kalakaveritkin alkoivat vakuuttumaan ja ihmettelemään, kun jerkit toimivat jopa uistellessa.
Kausi 2006 alkoi huhtikuun lopulla ja jäissä ajelulla. Jääpeite ei tahtonut antaa periksi millään haukipoukamissa ja kun jäät lähti niin pintalämmöt pompsahti nopeasti kutulukemiin.huhtikuun suurimmaksi jäi yksi 7+kg kohdekala.
Toukokuun puolelle siirryttäessä kalan koko kasvoi ja parhaina osumina seiskojen lisäksi tuli mm. 8.25kg pigillä ja uus enkka 13.55kg Mantalla, joka jäi oman veneen enkaksi, koska jouduin siitä luopumaan.
Kevätkausi loppui osaltani touko-kesäkuun vaihteeseen.
Syyskausi alkoi kohdallani toden teolla vasta lokakuun puolella johtuen extralämpimästä kesästä ja korkeista pintalämmöistä.
Syksyn eka reissu antoi kalaa kohtuullisesti ja kohtuulisen kovan keuhkoputkentulehduksen. Tuon reissun suurimmaksi jäi mun 8.25kg omamaalalla Busterilla, joka jäi kuumehoureen takia kuvaamattakin.
Marraskuussa alkoi sitten tapahtumaan ja se antoi useita"ei päivää ilman seiskaa" keikkoja.
Marraskuun mukavampia tapahtumia olivat useden seiskojen lisäksi mm. 8.0kg Pigillä ja joku toinenkin kasin ylitys. Parhaana jäi kuitenkin mieleen kauden kolmanneksi suurin kala eli 11.22 kg, joka osui Busteriin.
Joulukuu oli sitten aika hyvää menoa. Jälleen noita 7kg+ reissuja ja yksi 8.5 kg Mantalla ja 9.7 kg Mantalla sekä 11.72 kg Busterilla, eli kauden toiseksi suurin
mamma.
Kilottain osumat jakautui seuraavasti:
5-7kg tuli kautta aikain eniten, en pysynyt enää laskuissa mukana.
7-8kg tuli kaikkiaan 17 kappaletta.
8-9kg 4kpl.
Loput isoimmat 9.7kg, 11.22kg, 11.72kg ja tuo enkka 13.55kg.
Perhon heitto jäi vähemmälle, koska olin lähes koko syksyn keulamiehenä vieraana milloin kunkin veneessä.
Kaikkein paras anti kaudesta oli se että huomasin kehittyneeni jälleen askelen hauenkalastajana- ns. ison kalan vainu parantui aimo harppauksen...
Kalastusvuosi 2006 alkoi jo jäältä. Muutamia haukia tulikin. Pientä kosketusta löytyi myös saaliskalojen ja petokalojen saman suuntaisista liikkeistä. Avovesikausi on kuitenkin, se jota kalamies odottaa. Kevään kalastus koki kuitenkin kovan kolauksen vesien pysyttyä jäässä liiankin pitkään.
Tottakai, vedet avautuivat, kutua edeltävä kalastus oli ainakin omalle kohdalle ennätyksellisen nopea. Hauet olivat kudulla kaksi päivää jäiden lähdöstä. Matalimpien lahtien vesi lämpeni kahdessa päivässä kymmenen astetta.
Tulos oli kalastus päiviin nähden siedettävä. Ja hienoja kaloja saatiin.
Myös siika ehti hieman mukaan kuvioihin ja pakolliset savu- ja graavikalat löysivät matosyötin.
Kesän alussa rikkoontui kuhaennätys jigillä. Kuhan jälkeen pitikin sitten panostaa kaikeen kultaiseen ja kiiltävään. Särkikalat valtasivat kalastusajan. Taas huomasin miten helppoa kalastus voi joskus olla. Kahdeksan päivän kalastus ison kalan paikoilla antoi saaliiksi yhden kuhan. Pienempiä kaloja toisilta paikoilta kuitenkin löytyi mukavasti ja onkitaidot karttuivat.
Syksyn parasta saldoa oli omaan veneen päivittäminen. Isompi plaanaava kunnon kaiulla. Päivä kertyi vesillä. Veneen ja kauin kanssa pelaaminen opetti paljon uutta ja uusia paikkoja. Elämän kalan karkuuttaminen marraskuussa söi hetken mutta kyllä Ahti myös poisti ajoittain suolan haavoilta.
Vaikka kausi jatkui vesien puolesta tammikulle. Sai hauet minun kohdalta pidennetyn joulutauon. Lyhyt päivä vesillä ei innostanut ja kausi päättyi itsenäisyyspäivään.
Kausi 2006 oli omalta osaltani ihan kohtuullinen, kalaakin tuli silloin tällöin. Ja niin monta kuin reissuja olikin, niin mukaan mahtui taas niin pieniä riemun kiljahduksia, pettymyksiä kuin tasaista tallaamistakin.
Yli seiskan kaloja kävi vaa’alla 11kpl, jotka kaikki onnistuneesti vapautettiin.
Alla muutama toisistaan poikkeava kalastuspäivä:
27.5 ”Valmista 30 minuutissa”
Vasta puoliltapäivin tutulle kevättontille, josta samasta ankkuripaikasta alle puolessa tunnissa neljä yli vitosen kalaa, isoimpana hylkeenmallinen 8,6kg.
3.11 ”UDWO=Unidentified DownWater Object
Pitkästä aikaa keulapojuna kaverin veneessä. Aloituspaikka tarjosi hienoa maisemaa, mutta nihkeästi kalaa. Joitakin kaloja kumminkin sieltä täältä. Puoliltapäivin tosi pitkään stoppiin kuvan 8,2kg. Vaappuna valko-oranssi ProPike. Ottipaikka suht kaukana rannasta 5-6 metrin vedestä.
Sitten reilu siirtymä lahdelle josta aikojen saatossa tullut vauraampaakin esim. kipparin enkkakala. Heitto aivan puskan juureen ja tasan seiska kala kiinni. Hauki täräytti ProPike:en, musta/violettiin. Pikavapautus ja peli uudelleen käyntiin. Keli alkaa pikkuhiljaa muuttua tuulisemmaksi samalla kun iltapäivän hämärä painaa päälle. Suhteellisen kiivasta uistinjumppaa mutta mikään ei tunnu kelpaavan. Kokeillaan syvältä, matalasta ja siltä väliltä. Mutta kun ei kelpaa niin ei. Hiljalleen etenemme kohti lahden pohjukkaa ja lumi/räntäsade on yltynyt vaakasuoraan liikkuvaksi kasvoja ”hyväileväksi” neulasateeksi. Vaihdan vielä vaapun paremmin näkyväksi, ja tarjoan ProPiken väreissä neon-oranssi amppari. Veneen ollessa jo melkein liian lähellä rantaan roiskaisen menemään. Tömps! Vaappu jää kuin naulattuna pohjaan. Heitto meni sittenkin metrin pitkäksi ja jäi kiveen/tukkiin kiinni. Vedän kunnolla mutta vaappu pysyy pohjassa.
Kurkkaan kipparin suuntaa joka juuri keventää vesilastia laidan yli. Kokeilen vielä kerran vetää vaapun irti. Silloin pohja lähtee liikkeelle! Huudan kipparille: ”Kone käyntiin ja pois rannasta!” Kipparin tajuaa tilanteen heti, käynnistää koneen ja rusauttaa pakin päälle (ja ammattimiehen tavoin lorottelee loput vesilastit kellupuvun lahkeeseen. Kala ei temmo lainkaan vaan ampaisee kertavedolla veneen ja rannan välistä kohti syvää vettä. Raju, todella pitkä ja yhtäjaksoinen veto kuin junan lähtö laiturilta 2……ja sitten IRTI! Lysähdän penkille.
On jo pimeää kun lähdemme ajelemaan kohti mökkiä. Analysoidessamme tapahtumaa saunan lauteilla tulimme siihen vankkumattomaan johtopäätökseen että, karkuun päässyt ja tunnistamaton vedenalainen esine ei ollut kala, vaan vieraan valtion sukellusvene, joka oli lähetetty vakoilemaan ottipaikkoja. Luonnollisesti myös sovimme jatkavamme alueen haravointia vuonna 2007 ja siihen asti kunnes kohde on tunnistettu.
2.12 ”Syvän puolelta”
Syksyn mittaan eräs paikka tuntui toimivan suhteellisen hyvin iltapäivällä hämärän rajamailla.
Siispä mitään kiirusta vesille aamulla ei pidetty. Rannasta lähdettäessä todettiin ylikorkean veden olevan laskusuunnassa eli virtauskin olisi todennäköisesti ”oikeaan suuntaan”.
Alkuun kävimme verryttelemässä parissa paikassa, joista kaksi vitosen kalaa.
Sitten olikin vuorossa siirtyminen päivän varsinaiselle pelipaikalle. Aloimme heitellä hämärtyvässä iltapäivässä ja tyyntyvässä tuulessa. Kaveri heitti rannan puolta ja itse kampasin syvän puolta, noin 5 metrin vettä, hitaalla uitolla ja mahdollisimman läheltä pohjaa. Vauraampi kala tälläsi kiinni ja väsyttelin sitä 8-9kg kalana. Veneen vieressä kala näytti jo kuitenkin hieman isommalta. Vaaka kertoikin kalan painoksi tyydyttävät 10,5kg. Vaappuna toimi ProPike, väri: amppari.
Äänestimme kalakavereiden kanssa Miss Hauki 2006 voittajaksi tämän neidin:
Ei kauden isoin, mutta nätein.
Jääkaudella tuli käytyä aika vähän kalassa. Muutama ihan hyvä keikka tuli tehtyä.
Avovettä joutui odottelemaan pitkään. Ennen kutua –kalastus jäi hyvin lyhyeen. Jäiden keskeltä ei mitään huippusaaliita vielä vedelty, varsinkaan kappalemäärissä. Onnistuin kuitenkin saamaan 9.25-kiloisen.
Seuraavalle viikolle osui jo yksi huippupäivä. Kappaleita tuli eniten koko vuonna ja päivän kruunasi saamani 10.30-kiloinen.
Toukokuun alkupuolella alkoi vedet lämmetä vauhdilla ja kalat alkoivat olla enimmäkseen kuteneita. Onnistuin saamaan komean, todennäköisesti kuteneen, mutta jo tankanneen 12.05-kiloisen Busterilla.
Tuon jälkeen kausi jatkui ihan mukavana reilun kuukauden päivät ja sain useita seiskoja, kaseja ja ysejä.
Pikku hiljaa kausi kääntyi kuhan kalastukseen. Heittämällä paras kuha painoi 3.55 kg. Uistelussa keskityin entistä enemmän uusien paikkojen hakemiseen, mutta lopulta aika vähän jäi käteen saalispuolella. Omalta osaltani kuhakaudesta tuli pitkään aikaan surkein. Vain 5 yli 3 kilon ja suurin 3.75 kg. Sen sijaan Janne onnistui saamaan todella komean kuhan kyydissäni. Kala venytti vaa’an lukemiin 7.33 kg ja pääsi kuvien jälkeen takaisin uimaan.
Itselleni tarjottiin vartin päästä samalla kohtaa ehkä jopa enkkakuhaa. Sain sen veneen vierelle asti pinnan tuntumaan, mutta en koskaan näkyviin. Se lähti syöksymään veneen alle kohti syvyyksiä, kunnes koukku irtosi. Se siitä kuhakaudesta… Seuraavan päivän 3.55 kg kuha tuli kuin rukkanen veneeseen edelliseen karkuutukseen verrattuna. Eikä irronnut vahingossakaan, vaikka onnistuin sotkemaan haavin koukkuihin ennen kuin kala oli haavissa.
Jätin kesän kuumimpana jaksona hauenuistelun tarkoituksella vähemmälle, mutta loppukesästä oli enää hauet mielessä. Onnistuinkin todella hyvin. Sain järvillä 9 peräkkäisenä kalastuspäivänä yli 5-kiloisen hauen. Yhteensä yli 5-kiloisia tuli tuona aikana 20 kappaletta. Suurin, 8.70 kg, siirsi mun entisen järvienkan niukasti historiaan. Parempaakin tarjottiin, mutta olin todella tyytyväinen järvihaukisaaliisiin silti.
Alkusyksy oli vähän ankea. Vedet olivat pitkään todella lämpimiä. Illalla olisi vielä riittänyt valo töiden jälkeen, mutta lämpimät vedet eivät kovin usein innostaneet vesille. Syyskuun lopussa sitten paukahti kunnon kala kiinni ollessani Aten kyydissä. Iso hauki ei ollut vaan ollenkaan kiinni koukuissa. Se piteli suussaan parikiloista haukea, joka oli tarttunut mun 15 cm DartMasteriin. Jätti päästi veneen vierellä otteensa nähdessään haavin, mutta Atte onnistui ihmeen kaupalla saamaan kalan kuitenkin haaviin. Laihalla hauella oli pituutta 119 cm ja painoa 10.02 kg.
Kausi eteni lokakuun puoleen väliin, kun tuli seuraava kunnon onnistuminen 10.80-kiloisen hauen muodossa.
Marraskuu oli yhtä juhlaa. Ensin sain alkukuusta elämäni 100. suurhaukeni (vähintään 8 kg). Se venytti vaa’an tasan 9 kiloon.
12.11. meillä oli Jannen kanssa superpäivä. Mulle hauet 11.52, 11.52 ja 8.10 kg ja Jannelle 12.40 ja 9.20 kg. Tuo Jannen isompi oli lopulta mun veneen vuoden suurin.
Seuraavalla viikolla Jaska sai ensin kyydissäni 9.70-kiloisen. Ja itse päivää myöhemmin 10.20-kiloisen.
Tuosta vain 6 päivää myöhemmin sain 11.05-kiloisen Busterilla.
Joulukuun alussa sain lahnaenkkani 2.20 kg. Viikkoa myöhemmin onnistuin saamaan jo vuoden 9. kymppikerholaisen. Se painoi maagisesti tasan 10.00 kg. Tapaninpäivänä olin yksin liikkeellä ja luulin jo saavani vuoden 10. kymppini. Vaaka näytti kuitenkin armottomasti 9.80 kg.
Syysuistelussa oli jo toinen heikko vuosi peräkkäin. Tosin, hyvät heittokeikat eivät erityisesti houkutelleet uistelun pariin.
Kausi antoi myös ihan nättejä ahvenia, lähinnä jerkeillä. 3 niistä painoi yli 600 grammaa.
Vuosi 2006 ei ollut venekavereille läheskään yhtä hyvä kuin edellinen. Vain Jannen 1 kala puhkaisi kympin rajan, mutta oli sitten sitäkin komeampi. Omalta kohdaltani haukivuosi oli ihan käsittämättömän hyvä. 9 kymppikerholaista, joista suurin 12.05 kg. Kun aikaisemmin kymppikerholaisten suhde saamiini yli 8-kiloisiin nähden on ollut huono, niin nyt varsinkin syksyllä onni oli puolellani. Vain enkan puuttuminen tuohon sarjaan jäi harmittamaan, tosin ei pitkäksi aikaa…
SHS
19.3.2007
|
|
