 |
|
|
Hauenkalastajien vuosi 2005Tähän on kerätty SHS:n jäsenien koosteita vuodesta 2005. Lisää tapahtumia hauenkalastajien vuodesta löytyy kalapäiväkirjasta.JioVuosi 2005 alkoi jo tammikuussa lauhempien kelien viedessä jäät veks pois ja paineet vuoden ensimmäisestä hauesta katosivat n. 700-grammaisen puikkarin myötä kalareissulla herrojen Fröberg ja Puustinen kanssa.Huhtikuu olikin seuraava kerta kun pääsin vesille ja tuolloin sain heti isomman hauen kuin koko vuonna 2004. Oma jerkkienkkakin parani samoin tein.
Toukokuussa olin viikon lomalla ja kaverini kanssa järvijerkkausta harrastamassa viitenä päivänä. Vaihtelevasti kaloja antanut viikko huipentui 10 cm:n Sliderilla tulleeseen yli 9,3kg painoiseen ja 112cm pitkään järvihaukeen. Näin parani järviennätys ja jerkkirekordi jo toistamiseen. Alkukesä meni Teaser-merkkisiä pikkujerkkejä rakennellessa ja testaillessa, kalaa tuli, välillä oikein pirukseenkin, mutta koot olivat itseltä hukassa.
TjkKausi 2005-juhlaa ja sopeutumista, tai pikemminkin päinvastoin.Matikka:Alkuvuoden pitkään jatkunut avokausi hillitsi pahasti tavanomaista matikanharrastusta. Yleisesti kuulosti kuin matikka piilottelisi onkijoitaan. Onnistuin kuitenkin saamaan tavanomaiset yhdeltä piilopaikalta aina, kun soppa-ainekset pääsivät loppumaan. Monen monta sohjossa ja syvässä lumessa rämmittyä kilometriä tarvittiin, jotta tämä viime vuosien saalisvarma, vaikkakin hyvin pienimuotoinen "koskematon" plotti löytyi. Edellisvuoden tapaisia mätimammoja ei kuitenkaan kuulunut. Kairaamisessa oli myös opeteltava kyynärvamman vuoksi uusia kiemuroita. Syystä myös kuhan pilkintä sai jäädä.Hauen täkyongintaa:Talven uusi innostus oli hauen täkyonginta. Pientä hapuilua oli ilmassa, mutta muutama hauki sentään tuli ylös asti - vahva elämys, joka toivottavasti jatkuu tänä talvena samoissa tunnelmissa. Myös kevään avokauden hauestus oli osin täkyonginnan mahdollisuuksien tunnustelua, osin pitkään vaivanneen kyynärpään kevyttä totuttelua jerkkaukseen.Kevät ja alkukesä meni meritanelle:Tanekausi keväästä syksyyn oli kokonaisuudessaan edellisvuotta selvästi heikompi niin määrissä kuin koissa. Suurin 3,5 kg jäi roimasti edellisvuoden suurimmasta. Edellisvuoden pitkälle itävoittoinen kalastus vaihtui kuluneena kautena länsipainotteiseksi - "aurinko nousi idästä", näemmä.Kesäkuha:Jos kevään avokausi em. syystä olikin laihaa lientä, oli heinäkuussa alkanut kuhan uistelu satsauksena omaa luokkaansa. Lohjanjärven kuha oli saanut olla vuosikausia aika rauhassa reissujeni suuntauduttua "järveä edemmäs". Jostain löytyi kuitenkin kipinä kokeilla kotijärven mahdollisuuksia. Kynnys lähtoon on pieni ja vene vesillä vesillä alta vartin lähtöpäätöksen jälkeen. Heinä-elokuun ajan oli siimat suorina monena iltana viikossa. Kova satsaus myös näkyi. 6,3kg uistelukuha takaa innostuksen myös ensi kesänä. Alkusyksy meni pitkälle järvikuhan jikausmahdollisuuksiaen kartoittamisessa.Syksyn hauki/tane /kuha - "umpi"solmuMonilajikalastajan ainainen ongelma, mille aikansa uhraa, on jokasyksyinen dilemma. Miten helppoa ja mukavaa kalastus olisikaan, jos into kohdistuisi vain yhteen lajiin. Tässä eräs filosofointi mun veneestä: "Miksi hauenkalastus on niin rentouttavaa". Kun karkuuttaa kasin hauen ei pahemmin harmita, mutta jos vastaava tane karkaa, ei siitä toivu. Kolmosen tanen menetys kirpee rutosti. Meritanen kanssa otetaan koko ajan mittaa miehestä, pienikin herpaantuminen väsytyksessä kostautuu, pienikin häiriö keskittymisessä maksaa tartutuksissa. Hauenkalastus on rentoa, tanestus on jatkuvaa skarppaamista ja miettimistä. Hauessa jutellaan, naureskellaan, katsellaan merikotkia ja muuta luontoa. Tanessa menettäisi hyviä kaloja. Hauki tarttuu, vaikkei juuri tee muuta kuin kelaa. Tanetällissä ei aina - tai oikeastaan koskaan tiedä, mitä pitäisi tehdä tehdäkseen kaiken täsmälleen oikein. Haukikalassa muistaa syödä eväät, muistaa käydä k*sella - tanessa menee joskus tiukoille..Jerkkaus:Jerkkaaminen on mulle pääasiassa kevyttä, kammen ympäri rullaavaa liikettä. Paikat ei kestä kovempaa runkuttamista. Jerkkaus jäi vähiin alku-ja keskisyksyllä. Pig Jr:n ajoittainen vauhdittaminen on niin kivaa ja tehokasta, ettei siitä voi kieltäytyä missään vaiheesa kautta. Loppukautta kohden jerkki singahtihti useammin veteen. Lusikoiminen syvältä oli jälleen kerran alku-ja keskisyksyllä jonkinlainen intohimo, tapahtumia oli paljon, eikä kootkaan olleet hukassa. Myös hauen vetouistelu isoilla vaapuilla alkoi kiinnostaa alkusyksyllä. Hauenkalastuksessa tämä syksy oli miellyttävä osa henkilökohtaista haukihistoriaani. 40:s henkilökohtainen heittämällä saatu ja punnittu, vähintään kymppi osui kohdalleni tänä syksynä. Myös kauden viimeinen hauki oli mukava tapaus:
AnttiKauden avaus tammikuussa avovesillä, 2 päivää vesillä ja saldona oli pari puikkaria per päivä. Jäiden olemattomuuden ja motivaation puutteen vuoksi "perinteiset" madenollat jäi kokematta. Jäälle mentiin helmikuun puolenvälin jälkeen ongelle ja saldoksi muodostui "ennätyksellinen" 11 päivän nollaputki hauen ja kuhan perässä. Avovesikausi keväällä antoi onneksi runsaasti balsamia onkinollaputken aiheuttamille itsetunnon kolauksille, kolmas päivä kevätvesillä antoi aihetta hymyyn, kun 14cm kunkku zaltti toimi onnentalismaanina 12kg hauen saannissa.
K-kaupan vaa'lle ei noin nättejä kaloja raaski rahdata, joten tarkka paino jäi selvittämättä. Hyvin lähellä oli kuitenkin virallisenkin rekisteriennätyksen petraaminen, parempi mieli tuli kuitenkin takaisin laskusta ja tiedosta, että jälleennäkeminen on mahdollista. Fiskejournalen paransi mieltä vielä runsaammin, kun olin yksi viidestä vuoden 2005 recordfisken kilpailun drömresanin voittajista. Karppikausi jatkui aina kunnes syyshaukikausi alkoi ja kesään mahtui mukavasti isoja karppeja. Perinteisesti myös suutariongella tuli käytyä, kesän ainoan reissun ainoaksi kalaksi jäi 1.8kg kaunotar. Syyshaukikausi aukesi syyskuun alussa ja tavalliseen tapaan, aluksi oli vaikeaa. Vesien viilennyttyä homma hieman helpotti, todelliset jätit jäivät kuitenkin uupumaan ja parhaiksi kaloiksi jäi neljänä perättäisenä kalapäivänä saadut 7.3-7.9kg haarukkaan osuneet neljä seiskan haukea. Tanestamaan tuli jouduttua vahingossa, kun kaverin kone ei suostunut haukikalaan lähtemään ja jouduimme vaihtamaan haukisuunnitelman tanesteluun rannalta. Suunnitelmassa ei sinänsä valittamista, kun tane-enkka petraantui jo kolmannen kautta-aikain tanepäivän jälkeen 2,5kg:een. Pari tiputustakin mahtui päivään, joten ehkä sitä joutuu jatkossa harkitsemaan tanestusta vakavamminkin. Syyskausi loppui käytännössä joulukuun alun myrskyyn, veneen uppoamiseen ja senjälkeiseen korjausurakointiin. Lopputuloksena ahkeran urakoinnin päätteeksi sain paketin valmiiksi kevään karkeloita varten. PetuTämä vuosi olisi taas kerran voinut olla se kympän vuosi, vaikkei kalastusaikaa paljoa herunutkaan muilta aktiviteeteilta. Kevätkautena päätin keskittyä pelkästään sisävesillä olemiseen mahdollisuuksieni mukaan. Puolenkymmentä reissua lähijärvellä eivät olleet kappalemäärältään menestyksiä, mutta toisaalta poikkeuksena edellisiin vuosiin, keskityin selvästi isomman uistinkaluston käyttämiseen koko vuoden ajan. Osittain syynä on myös se, että olen karsinut pienempiä (alle 10cm) vieheitä pakistani. Jos ei nyt aivan selvästi, niin kuitenkin jonkun verran isompia haukia (yli 2,5kg) oli "kokeilun" tuloksena kevätvesillä. Ja piikkinä lihassa, eräs seurakaveri onnistui saamaan lähes kympän hauen samoilta apajilta samana kevätpäivänä, jolloin itse olin vetänyt lähes nollaa. Hyvä asia kuitenkin, sillä tuo lisäsi uskoa suurempaan haukeen, ja palautuihan tuokin yksilö takaisin veteen.Kesäkaudella tuli eniten kalastettua lomareissun aikana. Pohjois-Kuusamossa samoillessani uusilla vesillä, pääsin silmikkäin, toivottavasti en viimeistä kertaa siinä paikassa, erittäin suuren hauen kanssa, joka ylväästi lipui uistimeni perässä rantaheinikkoon. Valitettavasti tuo jätti ei ollut innoissaan tarjoamistani houkutuksista, kuten ei juuri muunkaan kokoiset hauet noihin aikoihin. Jäipä kuitenkin mieleen elävästi ne muutamat torpedomaiset syöksyt, joita tuo metriluokan hauki otti matalassa vedessä jäämättä kuitenkaan kiinni. Sitä vain mietti pitkään, että olisiko ollut parempi olla näkemättä sitä, koska niin paljon jäi hampaan koloon tuosta tapaamisesta. Uskon kuitenkin tuonkin yksilön jatkavan kasvuaan noissa vesissä, koska kalastuspainetta ei kohteessa ole lähes lainkaan. Ehkä seuraavalla kerralla. Kesäkausi oli kokonaisuudessaan vähäistä kalastusta ja erittäin heikkoa kalansyöntiä kaikilla harvoilla käyntikerroillani. Syyskausi jäi vieläkin lyhyemmäksi jo pelkästään paikkakunnan vaihdonkin takia. Muutama koko päivän mittainen keikka antoi harvoja haukia ja nollaakin. Avovesikauden päätös vuoden ainoalla merireissulla oli kuitenkin kohtalainen ja jätti hyvän maun ensi kautta ajatellen. Jerkkaus alkaa lyödä läpi minunkin kalastuksessa ja tulostakin tulee pikkuhiljaa. Alan myös päästä irti ajatuksesta, että nollareissu olisi kirosana. Luulen, että jatkossakin pyrin kalastamaan isommilla vieheillä myös kesäisin, ja sen seurauksena pienempien haukien lukumäärä varmasti laskee ja nollareissujen kasvaa. On kuitenkin palkitsevampaa saada se yksikin suurempi hauki, kuin kymmenen pientä. Jotain kehitystä kuitenkin, ainakin asennepuolella, luulen. Tulevaa avovesikautta odottelen suurella mielenkiinnolla, sillä ympärilläni odottavat uudet, vielä tuntemattomat kotivedet. SlimeyMitähän sitä tuli oikein tehtyä? Taisin pilkkiä suht vähän, enkä saanut täkyhommeleistakaan oikein kiinni. Täkylogistiikka kun ei oikein toimi nykyisessä asumismuodossani. Yhtenä viikonloppuna mökillä tuli kuitenkin kokeiltua täkyjen hankkimisen autuutta kalapäivän aikana, eikä siitä kertynyt suositeltavaa kokemusta. Jonkun hauenkin kuitenkin sain. Toivottavasti saan seuraavan vaihteen silmään jotenkin tänä talvena.Kevät tuli ja reissut jäi jotenkin vähiin, vai oliko ne saaliit sittenkin. Taimenen jigausprojekti jatkui parilla reissulla, mutta ne kuivuivat jokuseen 2-4kg kalan tälliin, siinä kaikki. Siikaa tuli yritettyä huonosti ja haukikin jäi ennen kutua pariin kommellukseen. Ekalla reissulla pitelin pitkään paksua kymppäluokan kalaa toukkajigissä, ennenkuin hauki sotki siimat karahkaan ja katosi. Seuraavassa jaksossa yritimme löytää jätit isoilta kaislalahtialueilta, muttemme onnistuneet. Sitten tuli kuha karikoille, muttei kovin isona männä vuonna. Kolmella reissulla tutuimmille vesille listautui about kahden kilon kala kullakin, mutta muuten oli kovin silppuisaa. Paras hetki oli Nipan ja Mjk:n kanssa seuraavaks tutuimmilla paikoilla, kun jigiin tämähti illan aikana kaksi painavaa kalaa, toinen tuntui erittäin hirmu kaamean painavalta. Tarina on paremmin tuolla "Syyspäivä 5.4."-vitjassa. "Mitä hänelle kuuluu tänään?" Aika haavat parantaa, ei tunnu enää miltään. Kuhakarkeloiden loppupuolella hauki nosti taas päätään. Ainakin yks kiihkeä ottizembalo tuli koettua. Oliko 7.2kg lopulta kevään kookkain puntarille saatu jigihauki, niin kai. Kesä meni ihmetellen saaristomaisemia purjeveneen kannelta, jolta syyskuussa ongittiin parit ihan buenot ahven/kuhasaaliitkin. Juhannuksen tienoilla kumiveneellä muuten parit kunnon haukkikarkelotkin, vaikkei nyt mitään isomuksia. Kumivenerecord jäi vielä edellisvuoden reiluun seiskaan. Loppukesästä hauen sai toukkajigillä aina ensimmäisellä viidellä heitolla, kun yritti saada ahvenen. Loppusyksystä taimen vei taas kaiken huomion, jigillä piti saada kunnon kala. Parilla ekalla kunnon reissulla näytti vähän huonolta, kun isommat kalat meni lusikkaukoille. Ekalla hauki-Tanemme sai 3.7-kiloisen ja toisella serkkupoik Jose 4.3-kilsan. Mun jigitantut oli kahden kilon kahta puolta. Seuraavalla reissulla lusikoiva kippari piti mut jigeineni tehokkaasti irti rantaviivasta ja sai molemmat tarjolla olleet kalat, onneksi ei useampikiloisia tällä kertaa. Tapaninpäivän reissu puolestaan oli ryssän helvetistä, vesi putosi yöllä 30cm ja tuulen ja pakkasen yhteisvaikutus vei miehistä mehut jo puolilta päivin, ei kalaa ingen fish. Meinasin jo että siinäkö se oli, mutta vääntäydyin vielä eilen, 31.12. vesille, vielä olisi aikaa. Enkä turhaan. Heti muutamalla heitolla aamuhämärissä valkoiseen jigiin tälläsi vahva otus, joka paljastui aamunkajon haavissa pitkähkl väsytyksen päätteeksi 3.6 kilon tanturaksi. Siinä se, mitä olin keväästä asti jigeineni hakenut. Kala oli ihanasti läsnä. Mitä tästä sanoisi? Hyvä olo. Loppuvuodesta jigiin vielä 54-senttinen ja lusikkamiehille armosta selkärokastettu 51-senttinen. Vesi kaks astetta ja alle, kahden veneen neljällä lusikkamiehillä tosi paljon ronkkaisuja ja karkuutuksia, mun jigiin tölväisseet kaksi kalaa laakista kunnolla kiinni ja veneeseen. Loppupäivästä yritin sanoa kundeille, että älkää te enää heittäkö ottipaikkoihin, ronkitte vaan turhaan kalat varovaisiksi. Ei oikein uponnut, vaikka siinä voi olla paljonkin viisautta. Mitä hyötyä on saada 8 tapahtumaa, jos voi saada 8 kalaa, jos sitä lähestytään oikeilla vieheillä? Siinäpä mietittävää seuraavaksi vuodeksi. Paluumatkalla otin yhdestä oluttölkistä tukevat pohjat väsynyttä uudenvuoden juhlaa varten. JkaVuosi oli erittäin vaihteleva. Ajoittain kalastus oli kivaa, mutta välillä monilajikalastajan ongelma vaivasi. Mielenkiinto aleni ja panostukset jokaista suunniteltua lajia kohtaan oli mitättömiä. Onhan kymmentäkin lajia mahdotonta kalastaa tehokkaasti yhden vuoden aikana.Jääkausi alkoi perinteisesti mateen perässä. Pakolliset kalat tuli, mutta suurta intoa ei jäälle menemiseen ollut. Mateen saralla tökki eniten haran käyttö, jonka tilalle onkin kehitteillä, jotain uutta. Isomman kuhan perässä kului loppu talvi ja nolla reissuja tarjottiin perä jälkeen useita. Niilläkin aina jotain oppi, jos ei kalastamisesta niin itsestään. Auringon jo mukavasti lämmittäessä tummuneita jäitä tarjosi kevät kalamiehelle ensimmäiset sulat. Innolla uutta matoa koukkuun, ja olo oli kuin mullikalla kevätlaitumella. Kauniita ja jopa nätin kokoisia kirkkaita kaloja nousi mukavasti. Tulipa avovesikauden ensimmäinen hauki, myös ongella. Matosyötillä ammattilaisen ottein. Kun viimeisetkin jäät oli sulatettu siirtyi kalastuksessa painotus täysin haukeen. Kevään ensimmäiset hauet 4 ja +8kiloa antoivat uskoa ja intoa painaa pitkää päivää. Kevät tarjosi venekavereille isoja ja, jopa hirmu iso kävi näytillä kudun jälkeisissä karkeloissa. En itsekkään aivan osattomaksi jäänyt, mutta kappaleita pyytävä ei koskaan niitä suurimpia saa. Varsin hyvillä mielillä pystyi kuitenkin pureksitut jerkit pakkamaan kesäteloille. Loppukevät ja kesä menikin särkikaloja ja kuhia kiusatessa. Pakolliset ruokakalat ja pönötyskalat saatiin. Mielenkiintoa ei vaan riittänyt, joka päivälle niin kuin olisi toivonut. Ensi kesänä paremmalla innolla – varmaan, jos kalastusburnis ei iske. Hauen kesäkalastus tarjosi kuitenkin hienoja hetkiä, joka kerran pintakalvon rikkoutuessa miljooniksi pisaroiksi. Syksyn haukikalastus alkoi mukavasti. Ensimmäinen reissu tarjosi metrikalan. Muutenkin ahti oli kokolailla suopea ja kaloja nousi veneeseen mukavasti. Mukavassa seurassa oli mukava kalastaa ja huumorilla höystetty hauestus on hienointa mitä syksyisin voi kurapuku päällä tehdä. Enkkakin paukkui. Syksy muuttui talveksi ja tarjosi vieläkin mahdollisuuden jerkkien tarjoiluun. Kuitenkaan saalis ei päätä huimannut yksi kiva kala ylös saakka ja totta kai pari epämiellyttävää pudotusta. Hieno avovesikausi päättyi taimen jallittamiseen, ja tottakai niiden karkuuttamiseen. Mutta kivaa oli! JvarjokorpiKausi 2005 alkoi omalta osalta 22. Tammikuuta, yllätys oli melkoinen kun kotivesillä ei ollut jäätä juuri ollenkaan. Muutenkin oli rauhallista, ei näkynyt muita veneitä eikä kyllä paljon merkkejä kaloistakaan. Loppujen lopuksi itse onnistuin saamaan kaksi puikkaria, kaverille osui muistaakseni neljä, kaikki pieniä.Varsinainen kevätkausi aukesi 8. Huhtikuuta, tällä kertaa jäiden seassa. Paljon hienoja lahtia oli vielä jään peitossa, paljon myös auki. Kovasta innosta ja yrittämisestä huolimatta kalat olivat kuitenkin täysin kateissa, päivän heittelyn jälkeen veneessä oli käynyt ainoastaan yksi hauki sekin osui kaverille. Tästä oikeastaan alkoi koko alkukevään jatkunut ala-vire, kappaleita kyllä alkoi löytyä mutta koot olivat pahasti hukassa. Kutua edeltävän kalastuksen isoin oli huhtikuun lopulla busteriin iskenyt 6,06 kiloinen hauki. Huoli isojen kalojen löytymisestä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut mikään ylivoimaisen suuri. Kun kymmenen päivän mittainen loma alkoi 13.5 oli odotukset luonnollisesti korkealla. Loman alkuun osui Haukiseuran kevät reissu. Ensimmäisenä iltana oli saaristomeren pojat ihmeissään, eihän täällä oo ku kiveä. Saatuamme hieman ottipaikka vinkkiä alkoi kalaakin nousta. Kappaleita ei älyttömästi tullut mutta joukkoon osui muutamia mukavia kaloja. Parhaat Hetket koettiin eräässä kutulahdessa josta jka sai Launtai iltana muistaakseni ainakin yhden 5+ ja nipun pienempiä. Mekin pääsimme Roosin Hannun kanssa isomman kalan makuun kun tykitimme erästä kaislan reunaa piiitkän aikaa. Ensin hannulle Busterilla pirteä 7+ ja muutaman heiton päästä itselle 8,45 kiloinen myöskin Busterilla. Reissu huipentui Sunnuntai aamupäivään kun saimaisesta lahdesta nousi tuplatärpistä Jannelle 5+ ja Hannulle mahtava, kutenut 11+. Tästä oli hyvä jatkaa lomaa kotivesillä. Ja kalastuskin muuttui paikoitellen jopa helpoksi kun kutenutta kalaa alkoi kivikoilta löytyä. Kauden parhaat hetket olikin käsillä kun kutenutta 5-6 kilon kalaa nousi veneeseen tasaieen tahtiin, joukossa oli pari isompaakin. Ylivoimaisesti parhaiten toimi aivan pinnan tuntumassa uitettu Salmon 12cm Slider. Jerkkiä sai uittaa vapa suorana kelalla niin nopeasti kuin vain pystyi unohtamatta kuitenkaan alle sekunnin mittaisia pysäytyksiä. Huvittavaa oli kun kaveri uitti samanlaista Slideriä hitaammalla (välitys) kelalla, eikä oikein tahtonut pysyä perässä, kuitenkin vaihdettua jerkin toiseen settiin alkoi se kulkea vedessä riittävällä vauhdilla ja kalaa alkoi nousta. Loman toiseksi viimeisenä päivänä nousi veneeseen kauden toinen kymppihauki kun veneessä ollut toinen kalakaveri pienen epätoivon keskellä vetäisi Pig jr:llä 10,7 kiloisen hyvässä lihassa olevan a-yksilön veneeseen. Loppu keväällä osui vielä yksi selkeästi parempi reissu kohdalle. Melkeinpä samasta ankkuripaikasta sai Perjantai iltana väsytellä 3kpl 4+ 5,5 ja 6,25 kilon hauet. Vielä seuraavana aamuna hyvä meininki jatkui kun samasta paikasta nousi vielä yksi nelkun kala ja pirteä 7,15 kiloinen. Kesä kalastus jäikin sitten vähemmälle kuin ikinä aikaisemmin, oikeastaan kesäreissuja tuli tehtyä vain yksi jolloin pirteää keskikesän pikkuhaukea nousi illan aikana mukavasti veneeseen. Syyskausi alkoi Elokuun viimeisenä viikonloppuna. Kalastus tosin kuitenkin oli täyttä kesäkalastusta koska vesi oli tuolloin vielä 19- asteista. Alkusyksyllä kappaleita nousi tasaiseen tahtiin, koot olivat kuitenkin 3-4 kilon kaloja lukuun ottamatta hukassa, ja viisi kiloisten eteen sai tehdä tosissaan töitä. parhaat syyshätsingit osuivat Lokakuun alkupuolelle. Kalojen löydyttä, veneessä käväisi parin päivän aikana kaiken kokoista kalaa aina kahdeksaan kiloon asti, hetkittäin kalastus vaikutti aivan kudun jälkeiseltä huippusyönniltä, isoimmat kuitenkin sivuttivat kipparin uistimet varsin tehokkaasti... Loppukausi sujui samoissa merkeissä, kappaleita nousi hyvin, isot olivat hukassa, ja ne paremman kokoiset mitä veneeseen nousi osui lähes poikkeuksetta kavereille. Syyskausi päättyi omalta osaltani Joulukuun alussa, kaverin veneessä. Kauden viimeisellä reissulla päivän avauskala painoi yli 11 kiloa, luonnollisesti kaverille. KUN EI OSU NIIN EI OSU! Itse sain heti perään neljä plussan ja mieli korkealla. Jättejä ei enää veneeseen kuitenkaan noussut, itse onnistuin kuitenkin vielä karkuuttamaan vähintään vitosen, saattoi olla isompikin... Kaikesta huolimatta kausi 2005 oli kuitenkin monella tapaa paras tähän mennessä. Kappaleita tuli reilusti ja mukavaa 3-6 kilon kalaakin selkeästi enemmän kuin aikaisempina vuosina, ja se tosiasia että samaan veneeseen nousee kolme yli kymppiä, joista kaksi itse ollessa kipparina niin on pakko olla tyytyväinen... Tässä tää, vähän ankee ilman kuvia, mutta ankeeta on tekeminenkin ku ei oo omaa konetta (seli,seli)... JarzigerKalastuksellisesti haukikausi 2005 oli jälleen kevät- ja syyspainotteinen, kesällä en tainnut käydä kuin lasten kanssa onkimassa. Muutaman kerran tuli käytyä jään päältäkin haukea onkimassa, mutta jotenkin homma ei sytyttänyt, vaikkakin hyvää kuntoilua 8 tuuman kairalla onkin.Jerkki-innostuksen jatkuessa käytin keväälläkin lähes yksinomaan jerkkejä, josta mahdollisesti huono onnistuminen kevään karkeloissa johtuikin? Kaloja tuli määrällisesti hyvin, mutta isot irtosivat ennen venettä Parikymmentä 4+ kalaa antoivat viitteitä kuitenkin jostain paremmasta, mutta vitosen ylitystä ei keväällä enää tullut. Myöhemmin kevättä tarkastellessa tuli mieleen, että onkohan jerkki kuitenkin liian iso ateria täynnä mätiä oleville mammoille, vai sopiiko oma tekniikka ainoastaan syyskeleihin? Tiedä häntä, keväällä 2006 aion edelleen jatkaa jerkeillä erilaisia tekniikoita ja kevättä varten suunniteltuja Jarkkeja kokeillen. Kausi 2005 ei vieläkään ollut mulle se kauan suunniteltu hauenonginnan aloitus/läpimurtovuosi, vaan jerkkaus vei suurinpiirtein kaiken ajan vesillä ollessa. Omien jerkkien uimaanlähtö vain vähensi muuta kalastusta ja loppukaudesta normivehkeet jäivätkin kotiin (sitä ennen sentään veneessä). Syksyllä omatekemillä Jarkeilla saadut useat mukavankokoiset kalat ja keulapainon normiuistinten tai ostojerkkien kyykytys antoivat uskoa omaan tekemiseen.
Kausi 2006 tulee olemaan ensimmäinen puhdas (ehkä)omien tuotoksien käyttövuosi. Toivottavasti vuodenkin päästä on jotain kirjoiteltavaa ja varsinkin parempia kuvia uuden kameran myötä. Rami
Kutenut oli myös tasan 8-kiloinen, joka oli siihen mennessä suurin omatekemällä jerkillä saamani hauki. Muutenkin omatekemät jerkit nousivat kauden edetessä yhä korkeammalle pakin arvoasteikossa. Sen sijaan Ramiluksen edellisvuoden voittokulku loppui siihen, että tein uusiin tekeleisiin katkeilevien muovilappujen tilalle alumiiniset. Niiden ongelma taas oli se, etteivät kestäneet kunnolla heittämistä taipumatta. Näin niiden käyttökin jäi aika vähiin. Näiden ja useamman muun todellisen syvänveden luottopelin edellisvuoden menetysten takia syvältä kalastettaessa oli tehot usein vähän hukassa. Kuluvan talven kovana haasteena onkin loihtia uusia syvänveden luottopelejä. Ja tietenkin myös lisää omatekemiä jerkkejä.
Pikkuhiljaa kalastus alkoi kesän mittaan siirtyä yhä enemmän kuhan kalastukseksi. Kova panostus ei vaan tuottanut tulosta, osin ajoitustenkin takia. Uusien paikkojen etsintäkään järviltä ja mereltä ei jättejä tarjonnut. Koko vuoden parhaaksi päiväksi jäi, kun sain mereltä uistelemalla 3.66 ja 3.00 kg kuhat. Itse asiassa kuhavuosi oli osaltani surkein 7 vuoteen.
Vain 6 päivää edellisestä olimme Jannen kanssa kalassa, kun itse koin todellisen onnen hetken. Omamaalaama Slider kelpasi jätille. Oma enkka parani lähes 5 vuoden tauon jälkeen, 13.15 kiloon jännittävän veneen vieressä venkoilun jälkeen. Ja mikä mukavinta Janne onnistui videoimaan väsytyksen ja kalan takaisin päästämisen. Tuosta jäi hieno muisto kuvien lisäksi.
Vielä vuoden viimeisenä päivänä pääsin aloittamaan jääkauden. Alku oli surkeaa, mutta vihdoin sain ensimmäisen kalan siimani päähän. Heti ensikosketuksesta olin varma, että nyt on iso. Juna veti siimaa lopulta 20-30 metriä. Punotusta vetämällä väsyttelin kalan lopulta reiälle. Sain siitä jonkinlaisen otteen käsin ja sain sen ylös. Hyvä niin, kala painoi 10.20 kg. Takaisin se piti laittaa isommasta reiästä kuin tuli!
SHS
|
