Hauenkalastajien vuosi 2004

Jarziger

Kesällä uuden veneen ja trailerin saaminen antoi uskoa parempaan syksyyn. Kesä menikin venettä nakerrellessa ja rakennusvirheitä sai taas kirjata koko syksyn reissujen ajan. Syksyllä kalantulo alkoi parantua, vaikka kerhoreissu menikin penkin alle muutaman pienen hauen ja kahden katkenneen vavan saldolla. Seurakaverit sentään olivat juuri sitä mitä odotinkin, eli mukavia ja hauki"ammattilaisia". Jerkki-innostus oli kaivellut sisustaa jo keväästä lähtien ja kerhoreissulla katkenneesta vavasta oli hyvä rakentaa kokeiluvapa siihen hommaan. Ensimmäinen reissu "uusi" vapa ja pari busteria mukana oli todella positiivinen yllätys, jerkkaus oli ilmeisesti jäänyt jo kivikaudelta aivojen pohjalle, sillä niin luontevalta se tuntui ja kalaakin tuli. Juuri kun homma alkoi päästä vauhtiin, sattui pieni työtapaturma, eli liukastuminen kalareissulla ja kallomurtuma, joka piti poissa mereltä muutaman viikon. Kypärän oston jälkeen paluu kalastuksen pariin onnistui hyvin ja jerkkivehkeet saivat eniten (pelkästään) peliaikaa. Tulostakin alkoi tulla ja seitsemän kiloa ylittyi ensimmäisen kerran kolmannella keikalla. Myöhemminkin isoja tuli ja suurimmaksi syksyllä jäi 7,57 kg jerkkikala, tosimörköjäkin oli kiinni (tietysti).

Yhteenvetona vuodesta voi sanoa, että jerkkauksen ja sen myötä kalastuskipinän uudelleen löytyminen, oli lähes ainoita positiivisia asioita vuodessa. Uudenvuoden lupauksena päätän käydä enemmän, useammin ja monipuolisemmin kalassa, enkä osta enää uusia kalastusvälineitä;)

Nipa

Avovesikausi alkoi uuden veneen merkeissä. Keskityin kuitenkin vääriin vesiin ja vedin kaiken kaikkiaan aika surkean kevään. Osuin myös haukivesille aina silloin kun oli lämmintä ja pläkää. Tämä kevät oli pitkästä aikaa sellainen, jolloin kalareissuja tehtiin ilman suurempia paineita. Päivät olivat lyhyempiä ja leppoisampia, ja oikeastaan koko kevään aikana tuli tehtyä 1-2 täyttä päivää ja useampia lyhyitä. Kevään kohokohta oli samaan veneeseen noussut kaverin saama 13,0 kg hauki (joka itse asiassa tuli mun uistimella ja mun liplock-nostamana). Kevääseen mahtui myös pari muuta näköhavaintoa todella isosta hauesta. Neljän-viiden kilon kalaa tuli paljon, mutta isompia ei millään. Ottivälineinä kunnostautuivat lähinnä särkitäky, suspijigi ja perho.

Alkukesä meni tavalliseen tapaan kuhavesillä, mutta myös siellä olin aina väärillä keleillä. Juhannuksen jälkeen kun vedet pysyivät vielä viileinä, kävimme täkyonkimassa haukia kohtuullisella menestyksellä. Parhaalla reissulla tuli pari lämpimän veden notkistamaa vihaista vitosta ja kaverille vielä kutonen jigihauki.

Alkusyksy meni keittiötä remontoidessa ja lasta maailmaan saattaessa. Siinä välissä, syyskuun lopulla, teimme reilun puolen päivän pistäytymisen vesillä. Ja silloinkin oli tietenkin aurinkopläkää. Ja sitten seuraavalla kerralla marraskuun puolella oli liki 20 metriä tuulta, eikä silloinkaan oikein onnistanut. Sitä seuraavilla reissuilla niin säänhaltija kuin Ahtikin olivat suosiollisempia.

Kappaleissa tämä vuosi oli selvästi heikoin tällä vuosituhannella. Kalapäiviä oli selvästi vähemmän ja lyhyempiä. Sain haukia 32 avovesipäivänä, kun vuonna 2003 niitä tuli 56 päivänä. Nollapäiviä taisi olla pari ihan alkukeväästä. Varsinaisia hauenkalastuspäivä noista 32:sta on noin puolet. Loput on pistäytymisiä mökin lähipaikoilla tai kuhankalastuksen yhteydessä iskeneitä haukia.

Suurin puhtaasti henkilökohtainen hauki vuonna 2004 oli heittäen tullut 6,7-kiloinen. Täkykalalla tuli loppukaudesta kohouistellen kaksi kahdeksankiloista "venekunnan yhteiskalaa".

Vuoden tulokkaan pokaali menee ilman muuta täkykalalla tapahtuvalle kohouistelulle/koho-onginnalle, joka mielenkiintoisuudessaan nousee hauenkalastusmetodien ehdottomaan kärkikaartiin. Viehepuolelta Stormin suspijigi oli kiintoisin uusi tuttavuus, perin pienikokoinen tosin muuhun viehekalustooni verrattuna. Myös slinky fiber -perhot osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Aiemmista metodeista ja välineistä luokalta pääsevät hyvin arvosanoin hauen perhokalastus sekä isot vaaput kuten Fatsot ja Westins Jättet. Myös vähän vähemmälle huomiolle jääneet jigit saivat tänä vuonna peliaikaa ja siirtyvät myös seuraavalle kaudelle kovalla rytinällä. Heittotäyllä kalastamiselta odotin enemmän, mutta jotenkin se osoittautui (ainakin suhteessa tehoon) elävällä täyllä kalastamista paljon vaivalloisemmaksi nysväämiseksi, johon tuskin tulee kovin paljon panostettua.

Perushaukikapulat uppoavat yhä syvemmälle unhon yöhön. Kuluneena vuonna en saanut ainuttakaan kalaa kolmella perushaukivaapulla, eli 15-senttisellä Nilsulla, 16A-Bomberilla tai 14-senttisellä Zaltilla. Niiden sisaruksilla kuten 11-senttisellä savukala-Zaltilla ja Pilvi-Conradilla tuli jokunen ruokakala mökkivesiltä kaivettua. Myös 18-senttinen kerhoväritteinen Nilsu sai jonkin verran peliaikaa ja oli kahdeksalla hauellaan vuoden paras vaappu... Kun viime vuonna olin säästämässä näitä peruskapuloita vielä kymmenessä eri värissä, niin nyt ei niitä ole enää kuin pari kutakin; yksi ärsy ja yksi luonnonväri, eivätkä nekään aina mukana. Vuoden masentavin tuttavuus välinerintamalla oli iso-Zam, joita hankin pari, mutta joiden peliaika jäi käytännössä aika nolliin.

Tämän vuoden pääteemanani oli täkykalastukseen tutustuminen, mutta otin työn alle myös pari pikkuprojektia. Yksi oli Abumatic - lasikuitupiiska - Hi-Lo -yhdistelmällä kalastaminen ja kalan saaminen. Hi-Lo oli yllättävän työläs tai sitten uitin siitä aina siellä missä ei ollut kalaa. Sain kylläkin kalan ja meinaan jatkaa projektia tosissani vielä ensi vuonna, lähinnä kesällä mökkivesillä. Myös tuotteena comebackin tehnyt fluorioranssi Abu Reflex sai peliaikaa, koska lippahaukienkkani oli vain puolisentoistakiloa. Kakkonen meni puhki, joten olkoon ensi vuoden tavoite vaikkapa lippakolmonen. Ja tuolla umpparilla ja Hi-Lolla voisi yrittää saada samanmoisen.

Hannur

Toukokuun alkuun osui muutto ja kalastus jäi täysin pariksi viikoksi. Kuun loppu meni lähinnä kuhankalastuksen merkeissä.

Syyskauden aloitin tavoistani poiketen todella ajoissa ja kausi jatkui vuoden loppuun asti. Tosin kalastuspäiviä ei kertynyt kovin suuria määriä kuitenkaan. Syksyn kalastustani leimasi se, että venekavereille osuivat paremmat kalat. Parilla kerralla avustin, kun venekaveri nosti päivän aikana kaksi tai kolme 7-9 kg kalaa. Lisäksi yksittäisiä paremman kalan nostoja sattui samaan veneeseen useita syyskauden aikana. Kontakteja isompiin kaloihin mulla oli, mutta jostain syystä ryssin ne? Syyskauden suurin oli jotain +5 kg.

Syyskausi meni pääosin jerkkauksen merkeissä. Esiin nousivat myös Suspijigi ja Fatso oikean uittotyylin ja uskon niihin löydyttyä. Vanhasta uistinrepertuaarista lähinnä Zaltit sai vielä uittoaikaa. Muutama hieno perhopäivä osui myös alkusyksyyn.

Kiinnostus täkykalastukseen heräsi myös alkusyksystä, ensivuonna olisi tarkoitus perehtyä siihenkin. Täkyhomma vaatii vaan aikaa ja järjestelyitä hieman eri tavalla, eli saa nähdä onnistuuko näillä resursseilla?

Opi

Kevätkausi alkoi lupaavasti 11.4. Haukea kaliiberissa 4-6kg tuli oikein mukavasti, mutta siitä ylöspäin ei sitten millään. Jossain vaiheessa haukikausi muuttui sitten kuhakaudeksi ja vaaput silakoiksi. Tuloksena 42 kuhaa joista 22 (20 C&R, pihviksi vain alle kilosia) yli kiloista, suurimpana henkilökohtainen kuhaennätys 3170g.

Kuhailun jälkeen kesä jatkui ensin suutarien parissa vaihtuen sitten laxien pintaperhosteluun Repparilla, ja kulminoituen lopulta karppien ongintaan. Kesän kruununa karppi 8750g.

Syyspuolella tapahtui sitten kaikenlaista muutosta, nousussa erityisesti Buster. Nimittäin ensin vaihtui vaaput bustereiksi ja sitten venekin. Päälle päätteeksi muutin Kaarinaan. Kalapuolella syksy meni ihan nätisti, vaikka varsinainen kruunu jäikin puuttumaan. 5-6 kg:n haukea tuli oikein mukavasti, suurimman venyttäessä vaakaa 7.1kg. Isompaakin veneessä kävi, mutta ei mun vieheissä. Kipparina sitä on kuitenkin tyytyväinen kaikkiin veneeseen saatuihin kaloihin, ei ainoastaan itse väsytettyihin.

Kokonaisuudessaan kauden kalailuista jäi positiivinen maku ja onnistumisia tuli pitkin vuotta. Alkavalla kaudella omat trendit ovat selkeät:

Talvi: täkyonginta
Kevät: jerkit, jigit ja täkyonginta
Kesä: Karppi
Syksy: jaa'a. Veikkaampa, että jerkit ja täyt mutta saa nähdä. Karpitkin saattavat kiinnostaa.

Jyrikuu

Kevätkausi meni kuralle. Jos jotain opittiin, niin ainakin se että ensi vuonna kevätkalastuksen ajankäytölliset satsaukset suuntautuvat ihan toiselle alueelle.

Eikä alku- ja keskikesäkään helpotusta tuoneet - mökkijärvi näytti sen, mitä virtaaman nousu ja sen mukanaan tuoma veden samentuminen aiheuttaa siellä. Kalantulo oli tuskaisen heikkoa - saaliskalaparvet ja sitä myötä hauki sekä kuha olivat pahasti hakusessa. Vierailut muihin vesistöihin lievittivät hieman tuskaa ja kuhakisan yhteydessä tullut villi 8,2-kiloinen järvi-hauki oli ihan mukava piriste...

Alkusyksy olikin sitten jo jonkunasteista "juhlaa". Vilppulasta SM-Haukikisassa napannut 7,66 kg osottautui kisan suurimmaksi kalaksi. Taitaa olla yksi tärkeimmistä kaloista, mitä olen siiman päässä roikottanut... ;-) Mereltäkin alkusyksy tarjosi kauden suurimmaksi jääneen laihan ja todella äkäisen 8,6-kiloisen.

Syksyyn mahtui mukaan muitakin mukavia kaloja... Mieleen painui marrankuun alun eräs 5-minuuttinen, minkä aikana veneessä kävi pari kasia ja vitonen - lisäksi samaan aikajänteeseen mahtuu vielä yhden reilumman kalan karkoitus. Oheisen kaltaisia, hektisiä hetkiä olisi vielä mukava kokea uudelleenkin. Hieman pilviä onnistumisten joukkoon toi omat tärppiongelmat - aiempaan verrattuna poikkeuksellisen paljon kaloja jäi tärpeiksi. Ankkuri auttoi asiassa oleellisesti, ongelmien korostuessa etenkin jerkkikalastuksessa regaavasta veneestä. No nyt on talvi aikaa sisäistää ongelmaa ja keksiä siihen toimiva ratkaisumalli... Keulakone kiehtoo...

Syyskausi päättyi oman venekauden osalta kuitenkin ikävästi. Järkyttävän liukkaassa risteyksessä traileri päätti jatkaa eri suuntaan kuin auto ja kauden alkuun hankittu uusi vene sai siipeensä melko pahasti... No onneksi on vakuutukset ja kavereita, jotka huolivat siipeilijän kyytiinsä loppukauden reissuille.

Viehepuolella jerkit ovat tulleet jäädäkseen ja omia suosikeitani ovat Acen Sweet Shad ja Aad Damin Bull - toki unohtamatta tuttuja ja turvallisia Slideria, Busteria ja Pigiä. Vetopuolella suurvaappujen käyttö kasvattaa suosiotaan omissa käyttötottumuksissa... Haukiperhopuoltakin tuli jo hieman treenattua ja tavoitteena on ottaa homma haltuun ensi kaudella. Täkyjenkin uitto alkaa kiinnostaa...

Laitepuolella kela-politiikkaan oli pakko hakea muutosta, jerkkikalastuksen iar-ongelmien takia. Döörien puolelta jerkkikalastukseen löytyikin uusi suosikki 5601JB, jota voi varauksetta suositella kaikille. Muista laiteasioista voi todeta, että kauko-ohjattava sähkökone ilmestynee keulaan tulevaisuudessa...

Ensi kaudelle lähdetään positiivisissa fiiliksissä ja odotukset korkealla...

Musky

Kevät merellä typistyi vajaaseen kahteen kalustuspäivään, jolloin kaverille 8.6 ja itselle muutama nelkku. Kesän kilpailukalustus kausi alkoi kesäkuun alussa Häme-Cupin kisoilla ja loppui Vilppulan hauki EM-kisoihin. Pitkään pyristelimme kaverini Virtasen Kimmon kanssa Cupin voitosta mutta kalkkiviivoilla eli viimeisessa kisassa meni munat pataan ja lopputulos oli 3.s Cupissa.

Uuden veneeni ensimmäinen kalastuskeikka toi sitten yhdeksännen kymppikalani marraskuun alussa.

Kävin kalassa 24 eri päivänä, jolloin tunteja kertyi kait jotain 200. Tämä on se määrä, jonka pystyy ilman avioeroa ja lopputiliä kampeamaan tällä hetkellä(nimim. en ole katkera).

Tjk

Kesä ja kuha muuttivat suunnitelmani yllättävästi. Olin hankkinut 5,5-jalkaisen jäykän kuhakepin pikkuhaspelille, jolla piti kurittaa jusseja. Seiskajalkaisiin, notkeampiin jigivapoihin tottuneena sorruin tietenkin vääriin liikeratoihin. Seurauksena oli kynärpäävamma, jonka lekuri asiaa tietämättömänä diagnosoi "tenniskyynärpääksi".

Kalastus muuttui radikaalisti. Piti opetella uusia, kummallisia heitto-ja kelauskiemuroita, jotta vieheen saisi edes jotenkin lentämään ja kelattua ylös.

Hankin keväällä vaemmalta kelattavan jerkkikelan. Jerkkaus oikealla kädellä tuntui tuolloin oikein hyvältä. Oikean käteni motoriikka sopi ehdottomasti jerkkaukseen paremmin kuin vasemman käteni. "Väärä" käsi sai kuitenkin toimia jerkkikätenä syksyn muutamalla haukireissulla. Hauenkalastus oleellisesti tanestusta raskaampana sai väistyä syksyn säpinöistä.

Vuoden puhtaiden haukireissujen määrä jäi valitettavan vähiin, alle kymmeneen. Toki muun kalastuksen yhteydessä tuli haukia silloin tällöin, myös hyviä tapauksia.

Haukimielessä tehdyistä reissuista päällimmäiseksi jäi kevään pisto uuteen mestaan, joka oli jo vuosia vaivannut mieltä. En kuitenkaan ollut saanut käännetyksi kokkaa sitä kohti. Käynti antoi lähes 110%:sen kympin ylityksen ja noin kasin. En punninnut kaloja, koska tuolloin en omistanut sopivaa vaakapunnituspussia. Toinen mieleen jäänyt reissu oli Buster-jerkkien ensi kokeilu. Kaksi noin kuutosta vastasivat odotuksiini näiden helppouittoisten jerkkien tehoista. Kerran vielä iiiso hauki pääsi suolaamaan yhden syysreissun.

Vuoden positiivisinta antia oli jerkkaus, oikeat jerkit sekä innostus täkyongintaan. Perusteet Zaltin käyttöön säilyivät edelleen vahvoina, tai jopa vankentuivat. Innostus uintilistallisiin vaappuihin notkahti hieman. Sen sijaan todella isojen vaappujen veto omaksi kevennykseksi, alkoi tuntua haasteelliselta ajatukselta.

Merkittävimpänä kalastustapojeni uudistuksena pidän nostokoukusta luopumista, lip lock-nosto-otteen käyttöönottoa ja vaakanostoa/-punnitusta.

Punnitsin vuoden aikana vain yhden hauen eli sen, jonka sain vaakapunnituslaitteeni valmistuttua..testihauki 6,7 kg. Vuoden miellyttävin kalatapahtuma oli kuitenkin 24.10., jolloin sain Suomenlahdelta 6,9 kg meritanen.

Jhelenius

Pääsiäisestä käynnistyi sitten avovesikausi vaikka pääsiäisen neljän päivän sessio olikin suurimmaksi osaksi jäitten seassa taistelua.Olisi pitänyt pysyä vielä kevätjäillä kerran ne olisi kyllä vielä kestäneet.Lopulta neljän päivän veneralli tuotti ekana päivänä kaksi haukea ja seuraavat kolme päivää sain kalastella nollaa.

Kevät kuitenkin eteni ja vedet vapautuivat jäistä. Kaloja tuli kevään ja alkukesän aikana hyvin.Pääsääntöisesti jerkeillä,ekaksi Bustereilla ja myöhemmin myös muilla jerkeillä. 22.4 tärähti uusi haukienkka lukemiin 14.8kg, myös 11.5kg ja 10.85kg kalat tarrasivat jerkkiin.Mukavan kokoisia haukia tuli kivasti juhannukseen saakka.Voi olla että olisi tullut vielä senkin jälkeen koska eka "syyskeikka" oli jo elokuun lopulla ja silloin jo tuntui että paremman kokoiset hauet olivat rantaviivassa kiinni.Alkusyksy olikin oikeastaan välillä jopa mainiota kalantuloa sekä määrällisesti että koollisesti.Mielessä oli että kunhan se varsinainen syksy alkaa ja vedet viilenevät niin sittenhän niitä vasta oikein tuleekin.Toisin kuitenkin meni.Lokakuusta aina joulukuun loppuun asti kaloja kyllä tuli mutta ei ollenkaan niin kuin odotti.Vitosia-kutosia kyllä aika takuuvarmasti mutta ei yhtään seiskalla alkavaa haukea koko loka-joulukuu välillä,pettymys.

Kuvaushommiin kuitenkin jouduin, koska Ramin onkeen tarrasi syksyn aikana kolme vähintään 11kg kalaa, joten ainakin hollilla olin minäkin ollut. Kaikessa kokonaisuudessaan kausi oli kuitenkin loistava.

Jio

Alkusyksystä tuli tehtyä pari reissua jossa tuli todettua oppineensa jotain jerkkienkin teosta; saldot eivät olleet juurikaan huonompia kuin normivaappuja ja suspijigiä heittävillä kavereilla. Kotitekoista "Jumbo"-spinnerbaittia tuli myös testattua hyvällä/lupaavalla menestyksellä. Järvillä jerkkailessa eivät kappaleet ja koot suosineet allekirjoittanutta myöskään. Jokainen, pienikin, saatu kala tuntui työvoitolta.

Loppukausi menikin huonosti kavereitten kanssa sopivia työvuoroja ihmetellessä ja muniin puhallellessa. Myös silloinkin kun kalaan pääsi.

Koko vuosi jätti itselle aika valjun kuvan ja vähän jälkipolville kerrottavaa. Positiivista oli kavereiden mainio menestys vesillä jerkkaamalla, hinaamalla ja täkyilemällä. Jerkkien valmistusta tuli opeteltua (lähes pelkästään) koko avovesikausi ja treenia tuntuu piisaavan eteenpäinkin. Itselläni ei Buster-jerkki antanut yhtään kalaa koko kautena, toisaalta se ei saanut kuin murto-osan uittoajastakaan. Omia jerkkejä tuntui piisaavan joka reissulle uitettavaksi (ja "SE" suurin tietysti karkasi).

Jussia

Alkusyksy oli haukihommien osalta hiljaista, mutta SHS:n reissun jälkeen kalastuskertoja kertyi taas enemmän. Kuitenkin loppukesällä vaivannut isojen kalojen puute jatkui läpi kauden, vaikka muutama suurempikin kala kävi jarrua kokeilemassa. Kauden ehdottomasti parasta antia olikin jerkkauksen täydellinen läpilyönti; loppukausi meni jerkkikamoja kartuttaen, Busteria paiskoen ja sopivaa tekniikkaa hakien.

Kausi jätti paljon hampaan koloon, vaikka mukavaa olikin. Haukia tämän tynkäkauden aikana nousi 115 kpl ja suurimmaksi jäi 5.85 kg:n jerkkienkka. Teema kauteen 2005 on selvä; keväästä vesille ja jerkkikoulu jatkuu. Täkykalastusta tekisi mieli koittaa. Ja tehdä itse jerkkejä. Tarkoituksena olisi myös aloittaa vakavampi hauen ja hauenkalastuksen valokuvaaminen.

Hyvää kaudessa ´04

• jerkkaus
• C&R –kalojen %-osuus
• tutustuminen SHS-väkeen ja toimintaan

Huonoa kaudessa ´04

• haukireissujen määrä
• loppukauden isojen kalojen jääminen tärpeiksi; vastaiskua jerkkikamoilla petrattava!

Rami

Avovesikausi oli poikkeuksellinen. Ottipelit olivat kauden alusta lähtien aivan jotain muuta mitä aikaisempina vuosina. Omatekemät vaaput ja jerkit löivät läpi toden teolla. Erimallisia jerkkejä tuli uitettua vedessä kymmeniä. Omatekemien eri malleja oli käytössä viitisentoista, joista aktiivikäytössä ehkä 5. Kauden loppupuolella näytti jo siltä, ettei top-teniin pääse muita kuin omatekemiä ja jerkkejä. Lopulta sinne pari kaupan leukalapullistakin kipusi, eikä ihan häntäsijoille.

Heti alkukeväästä tuli todellinen onnistuminen, kun omatekemällä Ramiluksella sain 11.6-kiloisen. Samalla viikolla parani jerkkienkka 8 kiloon. Pari viikkoa myöhemmin Sylva onnistui saamaan uistelemalla 9.1-kiloisen. Ikävämpää oli, että kalastus ennen kutua petti pahasti monessa vanhassa hyvässä paikassa.

Kudun jälkeinen kalastus oli hurjaa menoa. Veneeseen pyrki paljon isoja laihoja haukia. Itse sain pari kasia ja pari ysiä. Jerkkienkka parani 9.4 kiloon. Kruununa Jannen 10.85 ja 11.50 kg hauet vajaan viikon sisään. Ensimmäiset mun veneen jonkun muun saamat kymppikerholaiset.

Kesää hallitsi uistelu ja kuhan kalastus. Panostin järvikalastukseen entistä vahvemmin. Pettymykseksi isot hauet eivät olleet yhteistyöhaluisia. Yli 5 kiloisia tuli kyllä mukavasti, mutta järviennätys jäi haaveeksi tai oikeastaan loikkasi taivaisiin omaa tyhmyyttäni.

Tuon kaiken paikkasi kisamenestys. Käytiin Jyrin kanssa kahdessa kisassa tavoitteena vain kisan suurin hauki. Ensimmäinen kisa Vanajalla ei vielä tuonut kovin kummoista tulosta. Mutta Vilppulan Hauki-SM:ssä palaset loksahtivat kohdalleen ja onnikin oli myötä. Kisan suurin hauki, 7.6-kiloinen, veneeseen ja palkinnoksi Buster.

Painouistimet olivat kesän suurin yllättäjä, saavat ensi kesänä varmasti enemmän peliaikaa. Mikan tekemillä painouistimilla olisi ollut mahdollisuuksia paljon komeampiinkin saaliisiin. Mukavaa oli onnistua myös omatekemällä 310-grammaisella ja 28-senttisellä painouistimella. Positiivista oli myös raksiuistelussa onnistuminen entistä useammin ja vieläpä entistä isompien haukien kanssa. Suurimmat ylössaadut nelosia.

Kuhakausi oli yli 3-kiloisten osalta määriltään kaikkien aikojen paras. Yli 3-kiloisia kaikista kuhista oli reilut 10 prosenttia. Kaiken lisäksi järviltä niitä tuli poikkeuksellisesti hieman merta enemmän. Järvikuhaenkka parani useampaan kertaan. Tosi isot jäi kuitenkin saamatta. Suurimmat jäi niukasti alle 4 kilon. 10 suurimman keskipaino oli kuitenkin 3.59 kg eli parempi kuin koskaan.

Alkusyksy oli hauen osalta käsittämätön. Jannen kanssa tehdyillä keikoilla ei veneen suurin kala jäänyt kertaakaan alle 7 kilon, paikasta riippumatta. Jakson kruunasi omatekemällä Ramberilla saamani 11.0-kiloinen syysenkka, joka katkoi tiukassa väsytyksessä pari koukkuakin.

Sen sijaan loka-marraskuu on tyypillisesti ollut loistavaa aikaa, vaan nyt ei ollut. 5-7 kilon kaloja nousi veneeseen kyllä mukavasti, mutta ei vahingossakaan isoja. Syyllistä haettiin usein peilistä.

Joulukuu oli sitten taas yhtä juhlaa. Isolla Zamilla sain 11.4-kiloisen ja reilun viikon päästä isolla Nilsulla uistellen 12.0-kiloisen. Tuolla jälkimmäisellä keikalla sain muitakin isoja haukia.

Katkeraa oli menettää syksystä useampi loistava ottipeli, mm. ainoat 2 Ramilusta. Niille olisi ollut usein tarvetta. Ensi kaudeksi pitääkin tehdä lisää omatekemiä uistimia. Kannustimena vuoden aikana saadut 11.60, 11.00, 9.65 ja 9.20 kg. Kaikki vieläpä eri yksilöillä.

Vuosi oli kokonaisuudessaan loistava, vaikka kalapäivät jäivät jonkin verran viime vuosista. 10 suurimman keskipaino 9.89 kg oli uusi ennätys. Kappaleitakin tuli siinä sivussa ennätysmäärä. Vapautuslistakaloja (7+) tuli pari viime vuotista vähemmän, mutta nyt näistä 4 oli vähintään 11-kiloisia. Noiden lisäksi veneeseen 2 muuta kymppikerholaista. Perässähiihtäjät yllättyisivät kuinka monelta eri paikkakunnalta nuo 6 kymppikerholaista nousivat. Kylkikuvioita ei ole tarvinnut turhaan vertailla saman kalan toivossa. Nuo kaikki isot tietenkin vapautettiin, joten kyllä niitä isoja siellä meressä edelleen on...

Tane

Kalastus voi olla yllättävää, tätä väsytettiin isona kuhana.

Syksy tarjosi jälleen kivasti kalaa ja tällä kertaa onneksi keskikoko oli kasvanut hiukan. Ihan pieniä en tainnut saada yhtään ja 3-4 kg kaloja useita. Toisaalta taas ihan kärkikalat välttelivät vieheitäni ja suurimmaksi taisi jäädä täyllä saatu n. 8 kiloinen hauki.

Perho oli viime vuoden tapaan myös käytössä. Perholla on mukava kalastella ja koska kalaakin tulee hyvin, niin jatkan myös ensi vuonna kyseistä kalastustyyliä. Tänä vuonna isoin perholla saatu oli reilu 5 kilon hauki.

Syksyllä kävin myös Norjassa perhostelemassa mutta siellä vesi oli hävinnyt isosta joesta kokonaan. Pientä terapiaa tarjosi sentään harjuksen kalastus. Uusi harjusenkka näki siellä päivänvalon, joten ei reissu ihan hukkaan mennyt. Haukea sieltä ei saanut...

Villel

Kesäkuussa uistelukausi alkoikin sitten varsinaisesti. Kisa kausi alkoikin edellisvuosia paremmin ja siirryimme kaverini Raunion Matin kanssa Häme Cupin johtoon 3 kisan jälkeen. Jokaisessa kisassa puntarille vähintään 6 kilon hauki. Tämä putki olikin viiden kisan mittainen, jos edellisen kauden viimeiset kisat otetaan huomioon. Tosin ilo oli vain tilapäinen, koska sen jälkeen johtopaikan valtasivat muut venekunnat ja isoja haukia ei saatukaan enää kisoissa ylös asti.

Kisoissa käytettin taktiikkana joko kalojen etsimistä matalasta tai syvältä. Välivesi uistelu oli edelleen hakusessa.

Elokuussa suuntasin SM kisoihin Kivijärvelle. Ensin 5 päivää harjoittelua ja kaksipäiväinen kisa päälle. Tulos oli huono vaikkei sentään viimeiseksi jääty. Vene (Sun Buster) oli vähän liian pieni sille järvelle, kun tuulet puhalsivat alkuviikon jälkeen aika kovaa pohjoisesta, eikä pystytty harjoittelemaan pelipaikkoja. Myös Kivijärven veden kirkkaus yllätti, koska Hämeessä olen tottunut sameisiin vesiin.

Edellisvuosina vahva jakso on ollut loppukauden kisat, mutta viime kesänä ei sitten enää onnistuttu kisoissa loppukaudesta. Lopulta päästiin Häme Cupissa sijalle 9 ja saatiin SM paikka ensi vuodeksi Kulovedelle.

Syksyllä kisakausi loppui hauen avoimiin SM kisoihin. Kisat eivät menneet suunnitelmien mukaan.

Loppusyksy menikin kalastuksellisesti aika huonosti, koska veneprojekti vei kaiken energian. Sain kuitenkin uuden Ilmarin 510 varusteltua ja kausi loppui marraskuussa viikon kalastusreissuun Vätternille, jossa järvilohienkka parani vähän yli kutoseen, vaikka tuulet ja lumimyrskyt kiusasivat koko viikon ajan.

Isoimmaksi haueksi jäi 9,3kg. Muutama hauki lisäksi ysin pintaan ylös asti, mutta ne punnitsin vain silmällä. Jokunen suuri yksilö oli tällä kertaa vahvempi taistelussa. Pieniä ja keskikokoisia haukia tuli ajoittain hyvinkin ja ne saivat vapauden kisoja ja muutamaa ruokakalaa lukuun ottamatta.

Uistelutunteja tuli noin 500 pääosin Hämeen järvillä ja muuta viehekalastusmuotoa en harjoittanutkaan, jos muutamia pilkkikertaa ei lasketa. Tosta ajasta puhtaasti haukea tavoittelin noin 350 tuntia.

Hyvää kaudessa 2004:

• 380g painouistin oli paras uutuus omissa välineissä. Entinen painavin oli 280g.
• 2004 tuli ekan kerran jopa punnittua suurin hauki, koska aikaisemmin en omistanut digivaakaa. Aikaisemmin puntarina on toiminut silmä ja vain pituuksia olen mittaillut.
• Vanha sun buster tuli paremmin varusteltua ja kunnolliset tuet rakenneltua pitkiä vapoja varten.
• Uusi vene Ilmarin 510 parantaa seuraavan kauden kalastusmukavuutta

Huonoa kaudessa 2004:

• Isojen haukien irtoaminen raskaista painokuvista, jotka ovat painoltaan 200-400g
• Kilpailumenestys

Mjk

Hauenkalastuskausi 2004 alkoi täkyonginnalla jäällä helmikuun lopussa. Heti alusta kävi selväksi, että lopultakin oli löytynyt lääke loputtoman pitkiltä tuntuvien talvikuukausien ajaksi.

Väännöt kunnon kalojen kanssa oikean vavan ja kelan kanssa olivat aivan jotain muuta, kuin mihin rimpuloilla pilkkivavoilla pikkuruisia sinttejä jäällä kiusatessaan oli tottunut. Toki sille vanhalle pilkkivavallekin löytyi vielä käyttöä täkykaloja narratessa.

Ehkä parhaiten jäi mieleen taistelu talven suurimman hauen kanssa. Pitkän siimanvedon jälkeen sain kalan reiän luo, mutta kolmihaara oli sen verran suupielessä kiinni, etten saanut mahtumaan reikään. Jäätä taas sen verran paksulti, etten ylettänyt kalaan kurottelemalla. Tilanne näytti jo toivottamalta. Lopulta keksin riisua t-paitaa lukuun ottamatta muuta paidat ja takin pois ja yletyin juuri sen verran kalan leukaan, että sain ohjattua sen putkeen. Niin paljon ehdin täkyonginnasta jäällä innostua, että meinasi ihan harmittaa, kun jäät lopulta sulivat.

Haukireissut avovesillä jäivätkin sitten keväällä ennätysvähiin. Joitain mukavampia kaloja veneessä kävi, suurimmat kyytiläisten vapoihin.

Viehepuolella kevään hitti oli Stormin suspijigi, jonka teho kävi selväksi erään kaverin ollessa pari päivää vieraana. Niinkin matalakulkuiseksi vieheeksi pyysi uskomattoman tehokkaasti myös hieman syvemmältä (+3 m-vedestä). Kohouistelemalla uitettu täkysärki oli toinen mainitsemisen arvoinen syötti. Vieläkin puistattaa se mörkö, joka muutti eräänä aurinkoisena huhtikuun päivänä täysin peilityynen lahden keskiosan vaahdoksi, kun se hyökkäsi veneen perässä lipuvan täkysärjen kimppuun.

Kesäkalastus tuli aloitettua selkeästi liian myöhään. Kalat alkoivat jo poistua lahdista, mutta joitain todella pirteitä taistelijoita tiettyjen lahtien keskipateilta löytyi. Ankkuroidusta veneestä tapahtuva täkyonginta osoittautui perinteisen jigikalastuksen ohella erittäin tehokkaaksi juuri tuona aikana. Ensi kesänä täytyy panostaa enemmän nimenomaan tuohon kudun jälkeiseen aikaan ennen kuin vedet ovat uimalämpöisiä.

Syyskauden aloitin juuri ennen marraskuuta. Avaus lupaili hyvää, kun kahdella ensimmäisellä reissulla veneessä käväisi todella mukavan kokoisia kaloja.

Neljän päivän reissu oolannissa muodostui lopulta myös kalastuksellisesti hienoksi ja niinpä sielläkin veneessä käväisi hienoja haukia. Kalat löytyivät suhteellisen matalista, kirkasvetisistä lahdista ja ylivoimainen ottipeli oli Stormin Shallow Thunder värissä Gold Perch.

Sitten tulivat pakkaset ja luulinkin, että syksy jää ennätyslyhyeksi, mutta keli lauhtui uudelleen ja kalastus pääsi jatkumaan. Mätivaiheen jo reilusti ohittaneita, rotevia yksilöitä löytyi useampaankin otteeseen ja kalastus oli muutenkin antoisaa.

Oolannin reissua ja paria muuta poikkeusta lukuun ottamatta vavan päässä killui koko syksyn suspiksi painotettu, särkivärinen Salmon Fatso.

Kohouistelemalla uitettu särkitäky alkoi antaa parempaa kalaa varsinkin siirryttyämme käyttämään suurempaa täkyä. Ainakin tuolla otannalla vaikuttaisi vahvasti siltä, että 25-30-senttisellä särjellä saa suurempaa haukea ja kokeilut niillä jatkuvat seuraavalla kaudella.

Hauenkalastajan trendit 2004

SHS

18.1.2005