 |
|
|
Hauenkalastajien vuosi 2003Tähän on kerätty SHS:n jäsenien koosteita vuodesta 2003. Lisää tapahtumia hauenkalastajien vuodesta löytyy kalapäiväkirjasta.
PetuTätä raporttia voisi ehkä kuvailla tyypilliseksi pienvesistöhauestajan tilinpäätökseksi ja taas toisaalta aloittelevan merihauestajan tilitykseksi.
Lukujen valossa vuosi 2003 oli seuraavanlainen:
Sanallisesti arvioiden vuosi oli erittäin vaikea sisävesillä, missä kalastukseni kohdistui pelkästään alle 3 neliökilometrin kokoisiin järviin ja lampiin. Kappaleet olivat tiukassa lähes jokaisella reissulla, mutta toisaalta kesäkausi antoi kohtuullisen kokoisiakin (yli 2kg) haukia, jotka jäävät monesti saamatta kpl-h-veteissä. Ensimmäiset reissut merelle todistivat sen, että siellä on ainakin kappaleiden saaminen varmempaa kuin sisävesillä, jo pienemmälläkin kokemuksella, kunhan on hieman opiskellut aihetta etukäteen. Suurien löytäminen ei sielläkään ole helppoa, jos ei tiedä mistä etsii, eikä aina silloinkaan. Kokonaisuutena välttävä vuosi, vaikka enemmänkin olisin halunnut kalastaa, koska reissut joutui jättämään usein melko lyhyiksi. Myös syysreissun peruuntuminen harmitti suuresti. Tutustuminen hyrräkelojen maailmaan onnistui erittäin hyvin ja paluuta haspelimaailmaan ei ole, muuten kuin kesäkauden pikkulippojen kanssa, ja lähinnä ahvenjahdissa. MiihkaliOma kalastusvuoteni meni kutakuinkin entiseen tapaan, eli vietin sen 100%:sti merellä haukea kalastaen. Jokunen ahven-/haukikeikka mahtui kesään, mutta leijonanosa oli hauenkalastusta.Kalastuskertoja oli ehkä viitisenkymmentä, joista suurinosa 2-3 tunnin pistäytymisiä kotinurkilla. Aikaisempina vuosina on kalastuskertoja kertynyt enemmän ja noita päivänkestäviä reissujakin on ollut paljon enemmän. Elokuussa kalassa olin vissiin yhden kerran ja heinäkuussa pari-kolme kertaa. Kun sitten vielä purkkini pöllittiin juuri elokuussa, niin varsinainen kalastuskausi pääsi pyörähtämään vasta aivan lokakuun lopussa. Onneksi SHS-reissu oli lokakuussa, että pääsi uusia vesiä katselemaan.
Määrällisesti haukia tuli kalastuspäiviin nähden aivan tyydyttävästi. Suurin oli 11.5 keväällä ja syksyllä suurin puntariin päässyt oli 9.9-10.0. Yhdellä syksyn viimeisimmistä kerroista onnistuin "vapauttamaan" taatusti 2003 syysenkkani, kun hyvänä haukiseuralaisena rauhallisesti odottelin väsyneen kalan antavan mulle siistin koukkauspaikan.Sovittelin muutaman kerran koukkua leuan kärkeen, mutta suun ollessa kiinni, en halunnut koukkasta molemmista leuista läpi. Hauki käänsi kuitenkin vielä kerran koko pullean kylkensä ja vapautui suuresta kolmihaarasta. Aikaisempina vuosina tuskin olisin odotellut parasta koukkauskohtaa. Mutta mitäpä tuota harmittelemaan sen enempää, kun se siinä olisi ollut saatavilla. Selkeitä isojen kalojen karkuutuksia oli muutenkin aikaisempia vuosia enemmän. Selityksiä noille löytyis aina, mutta kiva että kelpuuttivat yleensäkin pyytöjäni. Mitään ihmeellistä, ns. erilaista en oikeastaan ole tehnyt tänä vuonna omassa kalastuksessani, enkä usko niin tapahtuvan seuraavana vuonnakaan. Yksi asia, jota tavoittelen uudelleen, on sama henki, joka omassa hauenkalastuksessani on ollut nuoruudesta lähtien, mutta joka nyt pari vuotta on ollut vähän kadoksissa. Tämä tavoite on pelkkä rentoutuminen ilman kovia tavoitteita. Suurta tietysti liki aina koitetaan ja toivotaan, mutta selkeä tuloshakuisuus saa toivottavasti piutpaut. Saatan minä kuitenkin joskus, vaikka vain piruuttani, ilmoittaa kymppikalan lehtiinkin, vaikka vain saadakseni uuden M&K-uistimen. Jos ilmoittelu jotain kiusaa, niin sitten se ainakin kantsii piru mielessä tehdä. Mukavinta loppuvuodessa oli, että kotinurkat näyttivät saavan täyden jääpeitteen vasta tänään. Aivan rantavedet ovat tietysti olleet ajoittain jäässä, ajoittain auki, mutta syvän päällä ei jäätä ennen tätä päivää ole ollut. Toivoa vain voi, että alkuvuosi olisi lauha, niin pääsisi tammikalaan, kuten päästiin vuonna 2001. TjkTein puhtaasti "haukimielessä" -reissuja ne, mitkä tänne olen kirjoittanut sekä pari muuta. Eli kovin vähiin jäi. Eipä silti, hauki oli tuontuosta sivusaalis kesän ja syksyn kuhastuksessa ja olipa jokunen myös harvojen kevättanelien joukossa.Kappalemääriä en ole koskaan laskenut, en siten nytkään, vain osa isoimmista on kirjoissa. Eräänä kohokohtana voisin pitää reissua, jolloin kaveri sai uuden enkkansa...olin puikoissa. Toinen vastaava oli viikontakainen (21? 12.) lusikkahaukirypäs kaverille, jossa kolmen suurimman keskikoko oli 8,1 kg...olinhan "oppaana". Koen vilpittömästi iloa paitsi kaverin puolesta, myös oman kipparointini osalta...sain olla vaikuttamassa onnistuneeseen tulokseen. Aivan omana mieluisimpana tapauksena oli tietenkin syyskuun lopun 13,8 kg kovakuntoinen tappelupukari. Samoin kolme muuta kympin ylitystä ennen kesää olivat tietenkin mannaa. No, tietenkin muutkin isot...eihän tuo raja nyt niin maaginen ole. Järvihaukia tuli muutamia yhdellä omalle mökille suuntautuneella reissulla. Tiedän, että sieltä tulisi vaikka mitä, jos vain... Viehearsenaalistani käytin eniten vaappuja, tällä kertaa. Zalt 14 cm oli kova kone keväällä. Toinen paljon käyttämäni oli Nisse 15. Bomsan 15 cm käyttö jäi totuttua vähemmälle. PuMu-nisse sekä Zalt- papukaija ja nro 4 (keväällä) haalivat eniten kaloja. Hilemusta Nisse kuitenkin oli kauden suurimman ottipeli. Kaudesta jäi sellainen perstuntuma, että isommat kalat olivat tavanomaista syvemmällä. Entä uuden vuoden lupaus... Palo haukeen on ollut aina kova ja ehkäpä syvemmällä kuin mihinkään muuhun kalalajiin. Jos tane jatkaa edelleen "piilotteluaan" saavat hauet musta seuraa alkukevään "tane"-päivinä. Kuha vienee, sivulajina, aikaa paljon. Tuntuu siltä, että hauki saa ensi syksynä kulunutta kautta isomman osan. Kesä menee täysin kuhisten. JyriKooste vuodesta 2003 on itselläni pitkään aikaan kaikkein monipuolisin... Lajeja ei ole kuin tutut kaksi, mutta uusia pelipaikkoja on koputeltu ahkerasti. Vuoteen mahtuu hienoja kohokohtia, joista ehkä parhaana kevään keikka, jolloin kaveri sai vihdoin ja viimein (monen vuoden yrityksen jälkeen) parannettua enkkaansa ja heti komeisiin lukemiin 11,8 kg...Uistelu tuotti tänä vuonna tulosta, niin järvillä kuin merellä. Uudet paikat osoittautuivat luottamuksen arvoiseksi ja kaloja löytyi ihan mukavasti. Uistelun kautta palasivat jättivaaput arsenaaliin käytettävien luottopelien joukkoon. Aihetta kiitoksiin saivat ainakin 25:n Nisse, 22/26 cm Magnum ja Mann´s +30:set klooneineen... Tässä vaiheessa ei toki sovi unohtaa myöskään "pienempiä" luottotyökaluja Karikkoa, Mirrolurea... Heittohommia tuli toki harrastettua tuntimääräisesti kuitenkin ehkä enemmän, ja sillä puolella onnistuminen oli melko keskinkertaista. Tapahtumamäärät olivat ihan ok, mutta jotenkin koko kaudesta jäi vaan hieman vaajaan oloinen fiilis - no ensi kauteen on hyvä parantaa... Luottopeleinä vanhat tutut Bomsa-Nisse-akseli, 14 cm Zalt, Conrad yms... Jos statistiikan valossa kautta ajattelee, niin muuten kaikki näyttää ihan hyvältä, mutta itse olisin toivonut niitä/sitä "piikkejä" johonkin väliin... No se/ne jäi tänä vuonna tulematta, mutta jää taas kunnolla nälkää ensi vuoteen. Statistiikkaa:
Haukipäiviä 61, joissa tunteja yhteensä vajaat 400.
Piikki siis jäi puuttumaan ja kauden kärkikalaksi jäi vapautuslistaltakin tuttu 7,2 kg kaunis järvikala. Olisi voinut kyllä toivoa että joku noista vitosen ylityksistä olisi ollut hieman vauraampikin. Onneksi tämä vaan ruokkii asennetta ja tuo edelleen kasvavaa halua ja oppimisenjanoa tämän kuninkaallisen kalan sekä upean lajin parissa... Eli kaikki joukolla jäätä särkemään, että uusi kausi alkaisi ajoissa... RamiKausi alkoi muutamalla haukipilkkikeikalla. Sain taas todeta, ettei hyvä avovesipaikka ole välttämättä hyvä pilkkipaikka ja ettei tutkimusmatkailu läheskään aina tuota positiivisia yllätyksiä. Myös kuhanpilkinnänä yhteydessä tuli joitain kertoja kokeiltua hauenpilkintää. Koko talven pilkkisaaliiksi vaatimattomasti 1 hauki lusikalla.
Sitten itse asiaan eli avovesille. Avovettä oli odotettu pitkä talvi ja toiveet suurhauista oli korkealla. Olinhan onnistunut 4 peräkkäisenä keväänä saamaan reilusti yli 10-kiloisen. Kevätkalastus meni kuitenkin pahasti pieleen lähinnä ajoitusten takia. Joitain nättejä haukia nousikin, SHS:n kevätreissun suurinkin, mutta ei mitään edellisvuosien veroista. Kalakavereilla oli mun veneessä vieläkin vaatimattomampi alkukausi. Jossain vaiheessa kevättä into hyytyi ja siirryin lähes pelkästään kuhankalastukseen, vaikka viestejä isoista hauista tuli pitkälle kesään. Toisaalta tuo lajin vaihto teki kuhakaudestani ainutlaatuisen. Kalaa tuli aikaisempaan nähden tuplamäärä, lakisääteisten alamittaisten pysyessä alle 10 prosentissa, jigienkkakin parani taas jonkin verran ja kesäloman aluksi vetäisin vielä kuhaennätyksenikin. Tarkoitus oli päästää kutenut mamma kasvamaan, mutta joutui valitettavasti lievän verenvuodon takia ruoaksi. Nykyään olen pyrkinyt päästämään isot kuhat takaisin ja ottamaan ruokakalat mielummin alle 2-kiloisista, jopa alle kiloisista. Kesällä tuli taas vietettyä paljon aikaa vesillä. Merellä kuhan perässä ja järvillä hauen ja kuhan perässä. Järvikalastus sujuikin mukavasti. Isompia haukia tuli entistä enemmän, järvihaukienkkakaan ei ollut kaukana pariin otteeseen. Ja tulipa siinä samalla parannettua järvikuhaennätystäkin, raksilla. Niin ja toutainenkkaakin, Jyrin kyydissä. Alkusyksyllä oli isommat hauet vielä hukassa. Edellissyksyn uisteluhauista innostuneena kokeilin entistä enemmän myös uistelua, vaatimattomin tuloksin. Huolestuttavaa oli myös monen hot spotin muuttuminen puikkaripaikoiksi joidenkin kalastajien itsekkyyden ja ahneuden takia. Tuon asian ymmärtäminen ja uusien ottipaikkojen etsiminen alkoi kuitenkin tuottaa tulosta. Lokakuun alussa alkoikin sitten tapahtua ja isoja haukiakin alkoi nousta veneeseen. Jatkoa seurasi SHS:n syysreissulla. Koko reissun suurin hauki oli ensimmäinen omatekemällä vaapulla (16 cm Ramber) saamani yli kymppikiloinen. Tuo jäikin sitten kauden suurimmaksi haueksi.
Loka-marraskuun vaihteeseen osui mukava isojen ahvenien putki. Kolmena peräkkäisenä kalapäivänä mun veneeseen nousi yli kilon ahven, vieläpä eripuolelta rannikkoa. Samalla parani mun ahvenenkkakin niukasti. 50-senttiseen ahveneeseen törmää sen verran harvoin, että kaveri pääsee talven aikana täytettäväksi. Marraskuu jatkui isojen haukien parissa. Kuun lopussa tuli vihdoin onnistuminen uistellessakin. Sen jälkeen isot hauet suorastaan jonottivat veneeseeni. Onnistumiset ruokkivat uusia onnistumisia kalastusalueista riippumatta. Kuukauden ajan isoja haukia tuli lähes joka keikalla, monesti vielä useampiakin. Niitä oli jopa varaa karkuuttaa... vaikka vieläkin harmittaa omaa tyhmyyttäni menettämäni mörkö, ehkä jopa kauden suurin, joka vei muistoksi uistinrenkaan petettyä 5/0-koukun. Toivottavasti saa sen suupielestään pois. Mukavaa oli kuitenkin saada suurvaaput (22-26 cm) toimimaan myös merellä uistellessa. Loppusyksyn suurin hauki tuli kuitenkin heittämällä, 17-sentin Karikolla.
Ilahduttavaa oli, että myös kaverit alkoivat saamaan loppusyksystä isoja haukia mun veneeseen. Nämäkin tietenkin vapautettiin. Vapautuslistalle päätyi lopulta 6 kalamiehen mun veneeseen nostamat kalat. Ja melkein yhden kalanaisenkin, valitettavasti vaimon kala jäi tällä kertaa niukasti alle 7 kilon. Lähellä oli myös kaverini Juha ensimmäistä kalamiehen triplaansa (kauden aikana 10 kg hauki, 5 kg kuha ja 1 kg ahven), kaikki siis mun veneeseen. Hauki vaan jäi valitettavasti kilon päähän, olisi vaadittu vielä kolmaskin enkka. Itse onnistuin tuossa toisen kerran. Ikävintä, että se tärkein eli hauki ylitti tällä kertaa rajan niukimmin. Todella isot hauet kun jäivät tänä vuonna saamatta. Tuon takia 10 suurimman hauen keskiarvoni jäi lähes kilolla parhaasta vuodestani. Muuten vuosi oli kaikin puolin loistava. Yli 7-kiloisia haukia sain enemmän kuin parhaina vuosina, onneksi mikään kaloista ei vaurioitunut, vaan kaikki voitiin päästää takaisin. Muutenkin haukien määrä ylitti kolmanneksella parhaan vuoteni. Tuo johtui tietenkin osaltaan myös pitkälle venyneestä kaudesta ja hieman tavallista suuremmasta kalastuspäivien määrästä. NipaHauenkalastusvuosi alkoi keskitalvella, yhdistetyllä pilkki- ja täkyonkireissulla Ramin ja Tanen kanssa. Ensimmäinen tutustuminen täkyongintaan oli vielä melkoista hapuilua, mutta hauki sentään saatiin! Avovesikausi avattiin Jion vieraana Vantaanjoella. Gabille sieltä komeasti nelosen hauki. Vielä sitä seuraavakin reissu, eli merivesikauden avaus huhtikuun puolivälissä Gabin kanssa oli lähinnä löysien poisheittelyä. Äijiä vielä samassa salmessa pilkillä… pari töksiä, ei kaloja.Vapunpäivän jälkeinen perjantai oli avovesikauden ja ehkä koko hauenkalastusuran upein reissu Tanen kanssa. Aamun hapuilun jälkeen löysimme mielettömän eldoradon. Yhdeltä pätkältä ensin Tanelle perhohaukienkka, seuraavalla regauksella mulle perhoenkka ja sitä seuraavalla sitten mörkö. Näiden jälkeenkin tuli vielä useampi nelosvitonen perholla. Loppukevät, eli pari-kolme seuraavaa viikkoa, jatkui hauenkalastuksellisesti kohtuullisena. Itselle keskikarkeita ja mm. lusikkahaukienkka, mutta isoja möröjä ei omalle kohdalle enää osunut. SHS-reissun jälkeen siirryin pääasiassa kuhahommiin. Kausi alkoi viime vuoden toisinnolla; Mjk:n kanssa osuttiin avausreissulle ilmeisen hyvänä päivänä ja kauden avauskala oli edellisvuotiseen tapaan varsin komea. Samalla reissulla tuli myös muita hyviä kaloja ja Mjk:kin paransi enkkaansa kilolla. Seuraavat neljä kuukautta menivät melkoisessa matalaliidossa. Järvikalassa tuli kerran käytyä, mutta edellisen vuoden upealle keikalle tämänkertainen retki ei kalastuksellisesti vetänyt vertoja. Pari kohtalaista vedenelävää sentään meidänkin paattiin nousi. Kesän yksi hauskimpia reissuja oli itse asiassa vierailu Petun kotilammelle. Pari keskikarkeaa jigihaukea mereltä tuli, mutta hieman latteaksi kesä lopulta jäi. Syyshaukikausi piti aloittaa syyskuun lopulla, mutta tuulen vuoksi päätettiinkin lähteä Mjk:n kanssa jokikalaan. Reissu ei ollut mieletön mättö, mutta elämäni ensimmäiset perhokirjolohet olivat mannaa heikon kesän jälkeen. Sen jälkeen tulikin hakattua silppupaikkoja silppu-uistimilla niin, että koko homma maistui jo vähän puulta. Syys-lokakuussa kappaleita nousi kiihtyvällä tahdilla, mutta suuret kiersivät tehokkaasti. Piti ottaa itsestään niskaperseote ja ruveta tosissaan miettimään, mikä mättää. Uudet tuulet puhalsivat hyvin. Ekalla reissulla Gabille seiska ja meikäläiseltä samanlainen karkuun. Vielä seuraavakin reissu meni karkuutusten merkeissä, mutta sitten alkoi lyyti kirjoittaa. Kauden kärkikala tuli Zaltilla. Sen jälkeen lopetin niidenkin heittämisen ja aloin hakata vuoroin Possua ja Jätteä, vuoroin Fatsoa. Nisse- ja Zalt–rasiat eivät rapisseet puoleentoista kuukauteen kertaakaan. Eikä ihme, sillä Fatso maittoi mm. kauden kolmos- ja nelosnoteerauksille.
Kausi päättyi 30.12. Gabin kanssa kolmen kalan reissuun, joista mulle nolla. Fatsolla tuli tapahtumia, mutta eivät vaan jääneet kiinni. Hetkeksi sorruin uittamaan Zaltia ja Nilsuakin, mutta suurin osa päivästä meni sitkeään Fatsoiluun, joka oli oikeastaan koko syksyn tavaramerkkini.
Tilastoja:
Uistimista ym:
JioVesille päästiin maaliskuun puolella. Paikallisia kurarännejä tuli kierrettyä muutamaan otteeseen poltteen ollessa kova. Kevään saldot omalta osalta jäivät, ennen toukokuuta, vain tärpiksi. Sen sijaan Gabin saama yli nelosen jokihakki "opaskeikaltani" lämmittää mieltäni kovin (ollen itselleni myös kasvattava kokemus).
Kevään merireissut olivat vaihtelevia, ensimmäisellä mennessä munat pataan ja parhaalla tullessa vuoden paino ja pituus rekordi. Varsinainen leipälajini, jokikalastus, alkoi kevään puolesta surkeasti. Kalaa ei tahtonut löytyä mistään, joet eivät tulvineet nimeksikään ja vesi pysyi matalalla koko kevään.
Toukokuun lopulla oli positiivisia pikkureissuja muutama ja hetken luulin homman käynnistyvän entiseen malliinkin. Viimeistään heinä-elokuun helteet tappoivat kalojen syönnin kohdaltani joilla. Ei sen puoleen hirveästi (ja rehellisesti) huvittanut edes 30 asteen helteillä lähteä dallaamaan joenrantaa ja pusikoita. Muutama kuhanuistelureissu tuli tehtyä, sopivasti yötä vasten, paikallisen vermekauppiaan venhon painolastina, vaihtelevalla menestyksellä, lähijärvelle. Merellä kaksi kertaa kesällä, ekalla reissulla Deutchbait Turbo-lusikkaa nieleskeli joku raavaampi juna hetken aikaa ennen oksennus refleksin tuloa. Sääli ettei saatu edes näköhavaintoa. Jos kesällä pystyi kulkemaan paikallisen valatavirran ylitse tennareilla kuivin jaloin niin tilanne ei helpottanut ainakaan syksyllä. Ainoa missä oli pieni muutos oli kalojen syöntihalukkuus; nollaa tuli lähes joka reissulla ja nuorempi poikanikin nöyryytti meikää yhdellä reissulla 2-0 tai 2-1. Voitto irtosi -pienenä lohtuna- ahvenilla. Hauet olivat menneet totaallisen piiloon. Kuluneen vuoden isoin haukeni joesta painoi vaivaisen kilon verran, sen isomman tietysti karatessa keväällä. Syksyllä meri tarjosi muutamilla reissuillani etupäässä bulkkia mutta yksi miellyttävä 102cm kala nousi myös länsirannikon reissullani, jonka tarjosi Susi-Tuote (maksettu mainos). Joella koitin käydä myös loppusyksystä; nesteitä tuli kuitenkin -tulevaisuutta silmällä pitäen- kohtuullisesti taivaalta mikä kurasi vedet ja teki kalastuksesta turhaa touhua. Vapaa-aikani eivät myöskään tahtoneet sopia kunnolla "parhaille keleille".. Kauden ehdoton hittiviehe oli meikällä saksalaisen kaverini valmistamat Deutchbait Turbo-lusikat merellä (erityisesti keväällä/kesällä) ja 10gr:n Räsäset joella koko kauden. Kauden parhaat värit olivat meikällä hopea/kromi ja (koko) musta.
Jerkkausta koitin treenailla/opetella pitkin kautta ilman kaksista menestystä; tärppei tuli mutta se EKA jerkkihaukki jäi parin metrin päähän veneestä. Onneksi kelpuutti sentäs omatekemää jerkbaittia. Jos enempi olisi malttanut heitellä niin tod.näk. tulostakin olisi tullut veneeseenkin asti. Sitä vaan sortui (liiankin) herkästi normivieheisiin. SalmosalarMun kooste vuoden hauenkalastuksesta on äkkiä tehty. Keväällä muutama reissu Kirkkonummelle,josta saldona pari kutosen ylitystä(olin liikkeellä kumiveneellä!). Kymijoella Robin Hood-kisoista 5.sija (satakunta osallistujaa), paras UL-kala lohi 7.8 kg. Syksyllä taas hauen parissa Inkoossa ja Tammisaaressa. Ramin kanssa veneeseen nousi kauden parhaani, ujo 7.8 kg hauki (Rapalan Magnumilla). Yhteensä kokonaista kahdeksan haukireissua, saldona n.70 haukea. Ekan kerran neljään vuoteen jäi haukikymppi saamatta...No,ei aina voi voittaa...?JheleniusMun haukikausi käynnistyi täkyonkikeikoilla 22.3-19.4 välisenä aikana. Täkyreissuja kertyi 8kpl ja haukia niillä yhteensä 69kpl. 7 kalaa ylitti vitosen rajan ja kaksi kasin rajan.
Osittain avovesille pääsin 21.4 ja kokonaan sulille vesille vappupäivänä. Vappupäivä olikin huikea haukipäivä: 10.05kg, 8,8kg, 8.05kg, 7.25kg, 5.95kg, 5.9kg + 8 yli nelosen kalaa. Koko kevätkausi oli muutenkin täysosuma ja isoja kaloja tuli hyvin aina kesäkuun taitteeseen asti. Syyspuolella eka täysipainoinen haukiressu oli 13.9 ja viimeinen 20.12. Tuolta ajanjaksolta ei ole muuta kerrottavaa kuin että sain lisänimen Puikko-Janne, se kertoo varmaan kaiken menneestä syksystä. Yli ysin kaloja tuli veneeseen useampia, mutta ei minun onkeeni sitten niin millään. Kalapäiviä tuli reilut 100. Alkukauden ykköstykkinä toimi Pilvi-Conrad mutta syksyllä sekin vaipui suohon ja pakin pohjalle. Myös ahvenenväriset olivat keväällä oikein pelittäviä. Erikoista kaudessa oli että sain lusikalla kaikenkaikkiaan 0 haukea koko vuonna. TaneOdotukset vuodelle 2003 olivat kovat. Paattikin tuli vaihdettua, jotta haukea pystyisi kalastamaan kunnolla. Paatti antoikin virtaa kauden alkuun ja heti jäiden lähdettyä (vappuna) kalastuspäiviä kertyi putkeen viisi kappaletta. Perhoa tuli tarjottua melkein ainoastaan ja tuloksena olikin uusi perhoenkka. Kevään parhaimpana reissuna jo Nipankin mainitsema reissu, vieläkin hymyilyttää!
Viime vuonna piti enemmän myös jigata haukea, ahventa ja kuhaa. Lopputuloksena oli se, etten käynyt kertaakaan jigaamassa ahventa ja haukea. Kuhaa tuli sentään jigattua parin reissun verran, mutta saaliit eivät päätä huimanneet. Jigejä tuli kyllä hankittua sitten seuraavaakin vuotta varten, joten jos tänä vuonna sitten. Järvillä tuli käytyä kerran, josta tuloksena vapautuslistan kala. Järvet olivatkin jääneet jo hiukan unholaan mutta kivaa siellä on ja kalaakin, kunhan jaksaa touhuta.
Kalat olivat pakkaantuneet myös alkusyksystä, joten uusien paikkojen haku oli turhauttavaa. Kalaa tuli tasaisen huonosti ja koot loistivat poissaolollaan. SHS:n reissu tarjosi mukavan kalastusrupeaman keskelle kiireitä ja kalaakin nousi kivasti. Lopussa kuitenkin kappaleet alkoivat ahdistaa, tuloksena pieni allergia kappaleita ja heittämistä kohtaan. Työkiireet tappoivat sitten loputkin toiveet alkusyksyn seikkailuista. Loppusyksy tarjosi mielenkiintoisen lähdön, kun parin vuoden tauon jälkeen suuntasin taimenta jahtaamaan. Eka reissu tarjosi mittakalan ja haukivedet saivat jäädä hiukaksi aikaa. Toinen uistelureissu jääkin sitten historiaan, uudeksi ennätykseksi 8 kiloa. Ei heti paranneta, jos enää koskaan. Tuosta innostuneena tuli käytyä vielä pari kertaa uistelemassa ja kalojakin saatiin jokunen kappale mutta koot olivat poissa. Haukikausi päätettiin Nipan kanssa jäätävissä oloissa. Tuloksena hienoja kaloja, joista Nipa onkin jo laittanut kuvia. Parasta oli kuitenkin oman strategian onnistuminen.
Keskinkertainen vuosi hauen osalta mutta muuten kalastuksen kannalta hieno vuosi. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen vene, joka täyttikin hienosti sille asetetut vaateet. Ensi kautena tulen parantamaan toimintaani seuraavilla saroilla:
JpuustinenMennyt vuosihan alkoi myöhään pitkään kestäneen jäätilanteen takia, mutta kerrankin jäi myös hieman aikaa laittaa venettäkin kuntoon ja viime kevääksi se oli hieman pakkokin, kun edellisen vuoden vikalla keikalla hajonnut ohjaus oli korvattava uudella. Asensin veneeseeni Pompesin hydrauliohjauksen, laite oli helppo asentaa itsekin ja toimii kuin junan vessa. Saman uudistuspuuskan mukana tuli myös uusi kaiku, valinta osui Eaglen SeaFinderiin ja tuohonkaan ei voi olla kuin tyytyväinen.Pilkillä tuli talvella kaytyä vain neljänä päivänä, emännän kanssa tehdyllä Rymättylän reissulla. Jäät oli vielä maaliskuussa paksuja ja aika vaikeeta tuntu olevan kaloja meikäläisen taidoilla saada, mutta jotain kuitenkin.
Varsinainen avovesikausihan aloitettiin JyriQ:n ja Peten kanssa soutuveneellä ensimmäisessä avovettä muodostaneessa pläntissä maaliskuun 23. päivä, aika aikaisin kuitenkin tuolla jäätilanteella. Meikäläisen kalastus alkoi kyllä niin, että ukko oli vedessä ennen vieheitä.
Kiva reissu kuitenkin ja parit hauetkin saatiin. Seuraava jääsekoilu olikin sitten huhtikuun lopulla tehdyllä Torsholman reissulla, ajankohta oli sovittu jo edellisen kevään reissulla, joten oli vaan mentävä kun ei kehdannut viime tingassa peruakaan. Vene laskettiin Torsholman uuden lauttarannan "luiskalta" ja kalaankin päästiin, mutta ekat päivät oli lähinnä vieheiden uittelua ja lisätilan tekoa veneellä jäätä rikkomalla. Loppureissu jäätilanteen helpotuttua sujui mukavammin ja kalaakin jo rupesi nousemaan, mutta kokonaisuutena kalantulo oli vielä aika köyhää, viikkoa liian aikaisin oltiin liikkeellä.
Loppukevät ja alkukesä olikin hyvää aikaa, haukee tuli ihan kivanlaisesti ja kokojakin joitain, sekä itselle että muille veneessä sählänneille, uusia tuttavuuksia pyöri porukoissa ja kaikki kait saivat kalojakin. Kevään ykköstykit on tässä, Kaappari pumuvärissä aivan ylivoimaisena.
Kesämmällä "löysin" taas täkykalastuksenkin uudelleen ja hyvällä tuloksella, täkyenkka parani kilolla ollen nyt 9,6kg, joka jäi myös vuoden suurimmaksi.
Loppukesä ja alkusyksy sujui ihan kiitettävästi aina lokakuun lopulle asti, päällimmäisenä mielessä hyvin menneet täkystelyreissut ja lokakuussa tehty Haukiseuran yhteisturnee, jonka aikana kalantulo oli välillä runsastakin. Loppusyksy itäisellä suomenlahdella hyytyi sitten kokonaan ja huonompaa syksyä ja alkutalvea ei miesmuistiin ole ollut, joten siinä ei paljon mainittavaa löydykkään. 90 päivää tuli vesillä vietettyä, kausi päättyi 19.12. Uusista vieheistä mieleen jäi parhaimmiten, vaikkei välttämättä kokonaan positiivisesti, Zam, ihan kelpo peli, mutta kestävyys vähän sitä sun tätä, kolme vaapua hajosi helpohkosti kauden aikana. Myös Stormin suspijigi antoi välillä hyvinkin kalaa, ollen positiivinen uutuus. VekaHaukivuoteni muistutti kummasti monia edellisiä, kuinka ollakaan. Huomattava osa ajasta ja vielä huomattavampi vaivasta meni taas ERÄ-lehden kautta tulleiden uutuusvieheiden kokeiluun. Tästä asiasta on laajempi selostus lehden numerossa 1/2004.Keväällä käynnistynyt saunanrakennus rajoitti kevään reissut yhteen kunnolliseen vajaan viikon keikkaan Ahvenanmaalla. Syksyllä samasta syystä haukijahti käynnistyi vasta lokakuussa, mutta kunnon kelien ansiosta päiviä karttui lopulta mukavasti. Parhaat ERÄ-uutusvieheet olivat Bomber A-Salt, Shakespeare Magnum Seeker, ranskalainen Sosy Pike –haukijigi, Storm Deep Thunder 11, iso Storm Suspending –jigi, Strike Pro MG-001 ja ZAM Suspending. Muista vieheistä vailla vertaa olivat Nilsut, joita myös uitettiin runsaasti. Syksyllä nimittäin käynnistyi "kestotesti", jossa ottavat mittaa toisistaan 15 cm ja 18 cm Nilsut.
Kauden isoimmat hauet olivat kaksi Nilsu-uistelukalaa. Jaana Vetikko (Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön, ent. Kalamiesten Keskusliitto) konsulentti ja Yrjö Valtia (hesalainen tarvikekauppias) olivat kavereina, kun 15 cm Nilsulla nousi 11,4 kg hauki. Toiseksi isoin oli 10,3 kg hauki merivärisellä 25 cm Nilsulla, joka tässä on vasta tulossa kohti venettä. Kun olin yksin, vapa oli kuvaa otettaessa vasemmassa kädessä ja kamera oikeassa. Toinenkin mörkö oli kiinni saman session aikana isossa Nilsussa (väri 66), mutta se pääsi irti. Heittämällä isoin kalani oli 8,0 kg hauki seuran syysreissulla. Sen jallitti Abun hopea/musta 15 cm Tormentor (ent. Terminator). Siinä täytyy olla ison kalan uistimen vikaa. Olen nyt joka vuosi saanut Tormentorilla ainakin yhden yli 6 kg hauen, parina vuonna 2-3 kpl. Yksi kiinnostava projekti saapui ainakin välisatamaan vuoden aikana. Virvelillä heitettävä iso haukiperho on ollut työn alla porukassamme muutaman vuoden. Kuvassa niitä on rasian kahdessa ylimmässä lokerossa. Aiheesta on tulossa artikkeli kevään ERÄ-lehteen. AtlasKevät:Oli osaltani nihkeä.Varmasti tehoja ja fiiliksiä söivät osaltaan myös teknis-/kalustolliset murheet (perämoottori varkaiden kyytin, uudessa ohj.laitteessa valmistusvirhe, vesirokko jne.) - positiivista oli ekalla kuhanjigausretkellä, toisella heitolla napannut 7,5kg-hauki. - kesäkuu meni pääasiassa kuhien perässä. - keski-/loppukesä meni elävillä täyillä lähinnä ahventa ja kuhaa onkiessa.
Syksy:
Tällä hetkellä toiveet kauden aikaisemmasta avauksesta elävät vahvoina talven jatkuessa leudohkona.
|
