"Kalamies" ei ole kohderyhmä

Torstai 2.2.2012 klo 12:20 - Nipa

Kalastus.comin keskustelupalstalla on vaihdettu toista tuhatta mielipidettä aiheesta Kenestä kalamiehen presidentti. Keskusteluketjussa esitellään kiivaasti näkemyksiä oman ehdokkaan puolesta ja muita vastaan. Hajontaa mielipiteissä on siinä missä presidentinvaalien äänijakaumassa yleensäkin.

Kukaan ensimmäisen kierrokseen ehdokkaista ei ollut erityisesti profiloitunut virkistyskalastajien tai eräharrastajien omana ehdokkaana – eikä sellaista tietenkään presidentiltä odotetakaan. Ylipäänsä ehdokkaiden mielipidettä esimerkiksi kalastuslakiuudistukseen tai pyydystä ja päästä -kalastukseen on vaikeaa saada selville. Kalamiesten äänet menevätkin ehdokkaille ihan muilla perusteilla kuin kalastusharrastukseen liittyvillä näkemyksillä.

Entä sitten, jos joku ehdokkaista olisikin profiloitunut virkistyskalastajien ehdokkaana. Olisiko tämä ollut automaattisesti "Kalamiehen presidentti"? Voiko poliitikko ajaa samalla kertaa vettä omistavan puoliammattimaisen verkkokalastajan ja venettä trailerillaan kuljettavan virkistyskalastajan asiaa? Voiko yhtä aikaa pitää pyydystä ja päästä -kalastusta oikeana ja vaatia eläinsuojelulain nojalla saatujen kalojen yksiselitteistä hengiltä nuijimista?

Ei voi. "Kalamies" ei ole mikään kohderyhmä. Kalamies voi olla ammatikseen kalastava, aktiivinen harrastaja tai harvakseltaan mökkilaiturilla onkiva ihminen. Kalamies voi olla työläinen, yrittäjä tai johtaja. Kalamies voi olla sinkku tai suurperheen isä. Se voi olla jopa äiti, koska sana kalamies ymmärretään yleensä kalastuksenharrastajana, olipa hän mies tai nainen. Kalamies voi olla vihreä tai porvari, homo tai hetero.

Markkinoinnin ammattilaisten hokema on, että valitaan pienin mahdollinen kohderyhmä, jota voidaan puhutella yhdenmukaisella viestillä – ja pilkotaan sekin porukka vielä puoliksi. Myös kalastusvälinealan toivoisi muistavan, että kalamiehet koostuvat useista pienemmistä kohderyhmistä.

Aktiivisen hauenkalastajan rasioissa on kymmeniä vieheitä. Buster Jerkistä saattaa helposti löytyä 10-20 eri väriä ja toisesta rasiasta puolestaan useampi 30-40 euron käsityöjerkki. Tällaista kalamiestä ei puhutella lehtimainoksella, jossa luvataan bulkkilusikoita puoleen hintaan. Edes Buster-ale ei puhuttele. Pitää tarjota jotain erikoista ja aidosti kiinnostavaa.

Eri asia on, jos mainoksella ei halutakaan puhutella muita kuin alennushintaisten peruslusikoiden ostajia. Vaikuttaa vaan siltä, että harva kalastusalan toimija on tullut miettineeksi omaa markkinointiviestintäänsä sen tarkemmin.

Suomen Haukiseuran kohderyhmää ovat alusta asti olleet aktiiviset hauenkalastajat, jotka osaavat jo melko hyvin kalastaa, mutta haluavat oppia vielä lisää. Kalastusvinkkien ohella seura haluaa edistää vastuullista kalastuskulttuuria. Kun taidot karttuvat ja suurkaloja nousee yhä tiheämmin, korostuu kestävien periaatteiden ja oikeiden toimintatapojen ymmärtäminen.

Aivan aloitteleville hauenkalastajille Haukiseuran sivuilta ei välttämättä löydy sopivia vinkkejä. Pulavuodet nähneen paapan tapaa ottaa kaikki harvat haukensa ylös emme puolestaan yritäkään muuttaa. Kaikki hauenkalastajat eivät siis ole kohderyhmämme.

Hauenkalastusvuosi 2011

Perjantai 27.1.2012 - Nipa

Yhteenveto hauenkalastusvuodesta 2011

Upeilla haukivesillä

Tiistai 13.12.2011 klo 20:45 - Nipa

Koen olevani etuoikeutettu hauenkalastaja.

Olin syksyllä kalastamassa haukea Saksan Rügenissä, ehkä Euroopan kuuluisimmassa suurhaukipaikassa. Itse sain nelisen kiloa painaneen jekuran, mutta kuskimme yhytti 103-senttisen, noin yhdeksänkiloisen. Porukkaan tuli seitsemän metrin ylitystä, suurimpana noin kympin kala. Alueelta saadaan kuitenkin vuosittain lähes tuplaten suurempiakin kaloja. Tosin niitä pitää kalastaa painavilla jigeillä keskellä selkää, mikä on harvinaisen puuduttavaa.

Paria viikkoa myöhemmin olin Hollannissa. Sieltä yhytin isomman kalan tärpin, jota en saanut ylös sekä metrikalan seurion. Suurhaukia ei sillä reissulla tullut, mutta reilu viitosen kala kävi toisen porukan veneessä. Mikä kummallisinta, haukea kalastettiin satama-altaissa, hinkaten samaa allasta tuntitolkulla. Me olimme arkena ja aika huonossa kelissä, joten ruuhkaa ei ollut. Viikonloppuisin samassa satamassa saattaa kuitenkin olla jopa 50 kalastajaa. Kuuntelin kun hollantilainen kuskimme kertoi silmät suurina tehneensä hyvän satamakeikan edellisenä viikonloppuna. 11 haukea oli tullut.

Ranskassa vuosia asunut Hiroshi puolestaan totesi, että Hollannin kalamme olisivat ranskalaisille aidosti suurhaukia. Harva ranskalainen yhyttää koko elämänsä aikana kotivesiltään viitosen haukea. Sieltä tulee pääasiassa kilon, enintään kahden kaloja. Mistä muistui mieleeni suomalaisen kalaopaskaverini kertoma tarina kun hän nakkasi ranskalaisen asiakkaan avauskalanaan saaman noin 2,5-kiloisen hauen takaisin jorpakkoon fransmannin äimistellessä ennätyskalansa kohtaloa...

Samainen opaskaverini oli kuluneena syksynä Jenkeissä kalastamassa muskieta, amerikkalaista jättihaukea. Heidän oppaansa ei ollut saanut kohdekalaa kolmeen vuoteen(!) heittämällä. Tosin tämä olikin enimmäkseen uistelumiehiä. Päivän päätteeksi rannassa tavattu aktiivikalastaja oli vetänyt yhdeksännen munat pataan -reissun putkeen. No, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Viereiseen veneeseen oli kyllä nostettu noin 18-kiloinen kala.

Olimme viikonloppuna vesillä, kiertelimme lahtia ja saarten reunoilla olevia ruovikoita, kalastaen koko päivän eri paikoissa. Emme toki saaneet kuin kahdeksan haukea, mikä on vuodenajalle tyypillistäkin, mutta joukkoon mahtui 9,1-kiloinen. Sunnuntai-päivästä huolimatta näimme vain yhden veneen, taimenuistelijan rampilla. Sekin on tietysti vuodenaikaan nähden tyypillistä. Mutta omilla ”kotivesilläni” ei käytännössä juuri ole kalastuspainetta muuhunkaan vuodenaikaan. Haukia tulee useimmilla reissuilla selvästi enemmän kuin kahdeksan ja joukossa on useamman kerran vuodessa myös isoja, 9-11 kilon haukia. Harvakseltaan suurempiakin.

Koen olevani etuoikeutettu verrattuna ranskalaiseen, jonka ennätys on 2,5 kg. Koen olevani etuoikeutettu verrattuna hollantilaiseen, joka heittää 49 muun kanssa samaa satama-allasta. Koen olevani etuoikeutettu verrattuna saksalaiseen, joka mättää jättijigiä tuntikaupalla samasta ankkuripaikasta. Ja koen olevani etuoikeutettu verrattuna amerikkalaiseen oppaaseen, joka ei ole saanut kolmeen vuoteen yhtään heittokalaa.

Vaikka Suomesta saadaan harvakseltaan yli 15 kilon haukia, meillä on aidosti mahtavat haukivedet, joissa on paljon kaloja, melko isojakin ja monin paikoin aika vähän kalastajia. Olkaamme ylpeitä siitä!

Verraten ahdasmielinen seura?

Torstai 6.10.2011 klo 11:43 - Nipa

Muuan kalastusaiheisen keskustelupalstan kommentoija kirjoitti Suomen Haukiseuran olevan "verraten ahdasmielinen seura, kun lähtökohtana on, että kalastetaan vain haukea". Verraten ahdasmielinen näkökulma, sanoisin.

Suomen Haukiseura perustettiin vuonna 2001. Seuran perustajajäsenistö koottiin etupäässä Internetin kautta toisilleen tutuiksi tulleista kalamiehistä, joita yhdisti kolme tekijää. Perustajajäseniksi nimittäin valikoitui verraten kovia kalamiehiä, jotka olivat verraten aktiivisia vaikuttajia, kirjoittajia ja keskustelijoita ja lisäksi kaikkien yhtenä pääasiallisena kiinnostuksen kohteena oli hauenkalastus.

Kun Haukiseura vuosien varrella on kasvattanut jäsenistöään, se on tapahtunut samojen kriteerien perusteella. Hakijan pitää olla aktiivinen sekä kalastajana että vaikuttajana. Lisäksi hakijan tulee olla kiinnostunut hauenkalastuksesta ja hauesta lajina. Missään ei tietenkään edellytetä, että jäsenen tulisi kalastaa vain haukea tai edes enimmäkseen haukea.

Tänä vuonna seuran omaan kalapäiväkirjaan on kirjoitettu lukuisia reissuraportteja muistakin kuin hauista. Yli seitsemän kilon kuhia on noussut kolmelle seurueelle yhteensä kuusi kappaletta. Suurin kuhista oli 8,3-kiloinen.  Kilon ylittäviä ahvenia on noussut samanlainen tukku, suurimpana niistä 1,38-kiloinen. Blogin julkaisuhetkellä molempien lajien parhaat pääsisivät sijalle 6 Erän Suomen suurin kala -kilpailussa.

Peruspetojen lisäksi seuran kalapäiväkirjassa on merkintöjä taimenista, lohista, harjuksista, toutaimista ja siioista. Harvinaisemmista kotomaan kaloista mainittakoon mm. 2,2-kiloinen ruutana, joka on varmuudella vuoden suurimpia yksilöitä lajissaan. Samoin on 17,56-kiloisen karpin laita, joka on arviolta kolmen suurimman tänä vuonna pyydetyn suomalaiskarpin joukossa.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole pönöttää saaliilla. Ensisijaisena tarkoituksena on kumota se väite, että Suomen Haukiseuran jäsenistö kalastaisi pelkästään haukea. Monestihan hauenkalastajia pidetään säälittävinä reppanoina, jotka eivät saa parempia ja arvokkaampia kalalajeja. Totuus kuitenkin on, että useimmat meistä kalastavat haukea huolimatta siitä, että muitakin isoja kaloja on saatavissa ja jopa saadaankin tällä porukalla vähän väliä.

Toisekseen tämänvuotiset "vääräuskoisten" saaliit osoittavat, että niin kuin rahan sanotaan tulevan rahan luo, suurkalakin tulee suurkalan luo. Sellainen, joka osaa ja jaksaa etsiä suuria haukia, on usein myös huomattavan taitava muiden kalalajien pyytäjä.

Jos maassamme satutaan perustamaan vaikkapa Suomen Kuhaseura, tästä verraten ahdasmieliseksi leimatusta porukasta jokunen olisi varmaan siinäkin jäsen. Yhdistävinä tekijöinä siinäkin luultavasti olisivat verraten kova kalamiehuus sekä verraten aktiivinen toiminta kyseisen kalalajin vastuullisen kalastuksen hyväksi.

Merellä kalat kasvavat nopeasti. Vai kasvavatko?

Tiistai 20.9.2011 - Tmu

Viikonlopun kalareissulla yksi iso hauki teloi itsensä leukapihdeissä niin, että se päätyi eräksi. Minulla on tapana kerätä ruokakaloilta hartianluut talteen iänmääritystä varten ja niin tein nytkin.

Kala tuli pienehköltä rehevältä järveltä ja oli 112 cm pitkä. Kyseisessä järvessä tuntuu olevan poikkeuksellisen paljon juuri tämän kokoisia, 110 sentin molemmin puolin olevia haukia. Tätä pienempiä löytyy tasaisesti kaikissa kokoluokissa, kun taas tuota isompia ei juuri ole näkynyt. Syytä tähän on usein pohdittu, mutta poikkeuksellisen vahvaa vuosiluokkaa kummempaa selitystä ei ole löytynyt. Tai, selityshän tämäkin on, mutta syy vuosiluokan runsauteen on arvoitus.

Merellä, missä hauki on verrattain nopeakasvuinen, 110 cm hauen ikä vaihtelee 15 vuoden molemmin puolin. Niinpä oli hämmästyttävää huomata, että tuo pienestä järvestä saatu hauki olikin ainoastaan kahdeksanvuotias! Kun vertasin kasvua arkistosta löytyviin kaloihin, oli tulos melko dramaattinen järvihauen eduksi. Kuviin valitsin kolme esimerkkiä mereltä: syyskuussa saatu 112 cm kala oli 14-vuotias, keväällä saatu 96 cm hauki oli 10-vuotias ja taas syksyllä saatu reilu kaksikiloinen ja 71 cm pituinen kala oli sekin jo kuusivuotias. Tämä järvihauki oli siis kerännyt kokoa lähes kaksi kertaa meriserkkujaan nopeammin!

Kuva: Vasemmalla 8 vuotta vanha 112 cm pitkä järvihauki. Seuraavana 112 cm mereltä syyskuussa 2008 saatu hauki, joka oli 14 vuoden ikäinen. Kolmantena mereltä keväällä 2008 saatu 10-vuotias 96 cm pitkä kala ja viimeisenä mereltä syyskuussa tullut 7 vuotias 71 cm pituinen hauki. Vuosirenkaat on merkitty sinisin viivoin.

Kuvasta nähdään, että hauen kasvu vaihtelee yksilöiden välillä, mikä on hauella tyypillistä. Tähän vaikuttaa ravinnon saatavuuden ja ravintokilpailun lisäksi olosuhteiden vuosittainen vaihtelu ja kalan yleiskunto. Kuvasta nähdään, että ensimmäisen vuoden jälkeen järvihauen kasvu on ollut aivan omassa luokassaan meriserkkuihin verrattuna.

Mistä moinen kasvu voi johtua? Yksinkertaisella laskutoimenpiteellä hauen syntymävuodeksi saadaan kevät 2003. Muistin virkistykseksi niille, joiden muistiinpanot eivät ulotu niin pitkälle voidaan kertoa että talvi 2002/03 oli yksi tunnetun historian kylmimpiä. Järvet saivat tuona syksynä pysyvän jääpeitteen jo lokakuun puolella ja jääkausi oli pitkä. Monilla järvillä happi pääsi loppumaan ja kalakuolemista raportoitiin keväällä laajalti. Kuulopuheiden mukaan tuoltakin järveltä kuollutta kalaa oli kerätty kauhakuormaajalla.

Johtopäätöksenä hauen (ja todennäköisesti myös muiden järven samanikäisten haukien) hurjalle kasvuvauhdille on happikadon ja kalakuoleman jälkeinen tilanne, jossa iso osa petokaloista on kuollut kun taas särkikaloja, jotka kestävät vähähappisia oloja haukea paremmin, on jäänyt jäljelle enemmän. Niinpä tuona keväänä syntyneille hauille on ollut pöytä katettuna eikä ilkeitä isosiskoja ole pahemmin näkynyt kuokkimassa. Vähäinen ravintokilpailu on siis suonut tuolle ikäluokalle mahdollisuuden hurjaan kasvuun.

Tästä herää yksi kalamiestä kutkuttava kysymys: Järvessä on täytynyt selvitä ainakin pieni joukko vanhempia haukia, muutenhan siellä ei olisi ollut ketään kutemassa. Minkä kokoisia siis ovat nyt nämä hauet, jotka kahdeksan vuotta sitten olivat jo sukukypsiä ja joilla siis on jo lähtötilanteessa ollut vähintään neljän vuoden etumatka tähän syöttöporsaan lailla massaa keränneeseen sukupolveen? Luvassa saattaa siis olla melko raskas tärppi, jos tällaisen joskus onnistuu yhyttämään.

Mutta mitä tästä voisi oppia? Tämän järven nimi säilyköön salaisuutena, mutta Suomessa on satoja muita matalia ja reheviä järviä, joissa tuo sama talvi on tehnyt tehtävänsä. Karttoja selaamalla ja järvestä tietoa etsimällä voi löytää itselleen todellisen mansikkapaikan. Netistä löytyy järvien nimillä hakemalla paljon tietoa muun muassa vedenlaadusta ja koekalastuksista. Harvoin näissä suoraan sanotaan, että järvessä on rutosti isoja haukia, mutta sen sijaan kannatta etsiä mainintoja veden rehevyydestä, sinileväkukinnoista (moni hyvä suurhaukijärvi on myös sinileväjärvi) ja isoista lahna-, suutari-, ym. särkikalaparvista. Huomiota kannattaa kiinnittää myös valuma-alueeseen; jos järven valuma-alueella on paljon peltoja, on vesi todennäköisesti sameaa, mikä tekee kalastuksesta vaikeampaa. Samaten sukulaisten ja kylänmiesten kalajuttuja kannattaa alkaa kuuntelemaan hiukan tarkemmin: osa jutuista saattaa olla tottakin eikä pelkkää pauna-asteikolta luettua.

Kun lähiseudun potentiaaliset suurhaukijärvet on listattu, niin ei muuta kuin kiertämään. Tässä touhussa pulpettivene on yhtä kätevä kuin polkupyörä suolla; sen sijaan pienet soutuveneet, kajakit ja kelluntarenkaat ovat juuri oikeita kulkuneuvoja pikkujärville. Löydä siis pieni sisäinen Livingstonesi ja käännä merelle selkäsi. Järvillä aukeaa hauenkalastajalle aivan uusi ulottuvuus!

Tervetuloa uudistuneen Haukiseuran sivuille

Tiistai 30.8.2011 - Teemu Koski, puheenjohtaja

Suomen Haukiseura viettää kuluvana vuonna kymmenvuotisjuhliaan. Olemassaolonsa aikana seura on pyrkinyt edistämään valikoivan kalastuksen periaatteita ja tarjoamaan tietoa hauesta ja sen kalastuksesta sekä nettisivuillaan että jäsentensä toimien kautta. Moni haukiseuralainen on mukana myös muissa seuroissa ja järjestöissä, jotka liityvät vapaa-ajankalastukseen tai kalatalouteen. Osa puurtaa myös leipätyötään kalojen ja vesiluonnon parissa, osa puolestaan oman työnsä ohella esimerkiksi kalastusoppaina tai -toimittajina.

Hauenkalastus on ollut vahvassa nosteessa ja siitä on kirjoitettu paljon kalastusaiheisissa lehdissä. Moni seuralainen onkin keskittynyt lehtityöhön, minkä vuoksi seuran nettisivujen uusiutumistahti on hidastunut alkuvuosista. Moni kirjoittaja on keskittynyt tarjoamaan uutta tietoa lähinnä aktiivisimmalle hauenkalastajaporukalle, mutta viimeisintä tekniikkaa tai kalastustapoja käsittelevien artikkelien jatkuva tuottaminen ei ole helppoa. Toisinaan siinä sykkeessä unohtuvat perustietoa kaipaavat hauenkalastajat. Seurassa on kuitenkin virinnyt pienen hiljaiselon jälkeen halu entistä voimakkaammin vaikuttaa haukiasiaan. Uudet sivut ovat siis samalla merkki koko Haukiseuran uudistumisesta.

Sivu-uudistuksen myötä tarjontaa on pyritty selkeyttämään. Sivuilta löytyy jo nyt osa vanhoista artikkeleista päivitettyinä ja tarkoitus on pikkuhiljaa lisätä tai päivittää sellaisia artikkeleita, jotka tarjoavat kattavan perustietopaketin hauenkalastukseen vasta hurahtaneille kalastajille. Tämä käsittää artikkeleita hauen biologiasta ja kalastuksesta sekä kestävän virkistyskalastuksen periaatteista. Näihin periaatteisiin kuuluu ensi sijassa oman toiminnan vaikutusten tiedostaminen. On tärkeää ja kalakantojen hyvinvoinnin näkökulmasta perusteltua vapauttaa kookkaat yksilöt lajiin katsomatta ja muutenkin pysyä kohtuudessa eräksi otetun saaliin määrässä.

Sivuista on tarkoitus myös rakentaa paikka, mistä eri medioiden edustajat voivat etsiä tietoa hauesta ja hauenkalastuksesta. Osa tätä tarkoitusta on aktiivinen tiedottaminen ajankohtaisista aiheista. Haukeen ja hauenkalastukseen liittyy monia ennakkoluuloja ja virheellisiä olettamuksia. Perustietopaketti ”mitä jokaisen toimittajan tulisi tietää hauesta” on siis tarpeen.

Mitä seuran uudet sivut sitten tarjoavat vakituisille vierailijoilleen? Mietimme pitkään, mitä tarjota sellaiselle, jolla on jo kaikkea? Heitä varten teimme kalapäiväkirjan ja blogin, ja tietysti säilytimme vapautuslistan. Kalapäiväkirjan kirjoitukset ovat tarkoituksella lyhyitä, yksinkertaisia reissuraportteja, joita on tarkoitus päivittää tiheään. Blogissa julkaistaan muun muassa yhteenvetoja ”haukikvartaaleista” sekä jäsenten pohdintoja ja muuta ajankohtaista haukiasiaa.

Toivon, että löydät aina sivuilla poiketessasi jotain uutta ja kiinnostavaa, olit sitten hauen kalastuksesta vasta innostunut ”newbie”, hauen kalatiskiltä ostanut kotikokki, hauesta toimeksiannon saanut toimittaja tai syyssateen pieksemä himojerkkaaja.